Taru treenaa

Mihin tämä aika taas on mennyt… Huomasin, että viime postauksesta on jo toista viikkoa. Koitan olla jatkossa olla ahkerampi:)

Hiihtoloman jälkeisen viime viikon olin suunnitellut pitäväni melko kevyenä. Tai siis levätä ja keskittyä lähinnä tehotreeneihin. Maanantaina pidinkin lepopäivän, mutta tiistaina suuntasin jo tuttuun tapaan Pajulahti-halliin. Juostiin Essin ja Simon kanssa 3 x 2000 metriä 4.30 kilometrivauhtia parin minuutin palautuksella. Päälle tempaistiin vielä Juffen seurana yksi neljäsatanen urku auki. Kivaa oli ja ihan mukavasti kulki.

Keskiviikon huilailin ja vietin illan töiden parissa. Ajatukset olivat kuitenkin jo torstai-illan pyöräilyssä, jonne suunnattiin Simon kanssa seuraavana iltana. Tunti hujahti taas rataa kiertäessä aivan supernopeasti! Vedettiin 15 minuutin settejä, joista aina ensimmäinen viisiminuuttinen oli kevyttä pyörittelyä, toinen keskimäärin 32 km/h ja kolmas viisiminuuttinen 35km/h vauhtia. Minä vedin aina tuon kolmekakkosen vauhdin ja iskeydyn Simon takapyörään kolmevitosen kyytiin. Siinä pääsi jo ihan kunnolla polkemisen makuun!

Perjantaina uiskentelin seuran vuorolla tunnin – tai jotain. Suurin osa ajasta taisi mennä seurakavereiden kanssa höpötellessä. Mutta eipä tuolla treenillä muuta tavoitetta ollutkaan kuin rentouttaa paikkoja viikonlopun supersettiä varten.

Lauantaina juostiin Katjan kanssa ensin 15 kilometriä ulkona ja sen päälle 3 kilometriä maravauhtista reipasta matolla. Niiden lisäksi tein suurin piirtein normipuntin, tosin vähän isommilla painoilla ja lyhyemmillä sarjoilla kuin aiemmin.

Sunnuntaina suunnistin seuran treenipäivään Pajulahteen. ”Alkuverkan” tein juoksemalla 15 kilometrin matkan kotoa Pajulahteen. Pajulahdessa tehtiin ensin puolentoista tunnin hallitreeni, joka sisälsi juoksun tekniikkaa ja keskivartalon hallintaa kehittäviä harjoituksia sekä kuntopiiriä. Sen jälkeen suunnattiin uimahalliin, jossa vietettiin toinen puolitoistatuntinen uintitekniikkaa kehittäen. Hyvä päivät ja oikein hyviä treenejä!

Koko viikosta tulikin loppujen lopuksi aika tehokas paketti. Väsy ei silti ole vaivannut ja sykkeiden perusteella homma on edelleen hyvin hanskassa. Lauantain 15 kilometrin lenkki kipiteltiin 5.49 keskivauhtia ja mittarin mukaan lenkin keskisyke oli 134. Vuosi sitten pykälät olivat ainakin kymmenen korkeammalla.

Treeni maistuu edelleen ja hyvä niin, koska nythän se vasta alkaa! Ekaan juoksutapahtumaan on reilu kuukausi, ajattelin kokeilla vauhtia ensimmäisen kerran Länsiväyläjuoksussa. Sitten on vuorossa HCR, Giro D’Espoo, Tukholman maraton, Joroinen… ja syksyllä sitten vielä ainakin Berliinin maraton. Pajulahden täysimatka on vielä ajatuksen asteella. Mutta antaapa ajatuksen muhia:)

Viime viikko sivakoitiin perheen kanssa Rukalla. Päiväohjelma noudatteli pitkälti samaa kaavaa: aamulla ladulle ja illaksi lasten kanssa rinteeseen. Simon kanssa hiihdeltiin sellaisia mukavia parin tunnin lenkkejä. Enemmänkin olisi toki mennyt, mutta sen pidempää ei oikein viitsi pitää lapsia keskenään mökissä. Vaikka hyvinhän nuo pärjäsivät. Simon sisko ja hänen miehensä kaitsivat myös Miskaa ja Metteä, joten ihan joka päivä tenavien ei tarvinnut edes olla vanhempien lenkin aikana keskenään.

Hiihtokilometrejä kertyi neljässä päivässä reilut sata. Viidentenä hiihtopäivänä kierreltiin enää kympin maisemakierros ja napsittiin kuvia. Juoksutuntumaa pidin yllä tiistaina, jolloin kävin Rukakeskuksen matolla juoksemassa 5 x 1000 metriä 4.30 vauhtia kahden minuutin hölkkä/kävelypalautuksella. Matto ei ollut sieltä parhaasta päästä ja jalatkin tuntuivat vähän raskailta. Tulipa silti tehtyä aamun hiihtolenkin lisäksi ihan kelpo treeni.

Perjantaina hölkkäilin vartin verran hiihtolenkin päälle ja jaloissa kyllä tunsi, että on hiihdelty ja lasketeltu. Lauantaina ajeltiin kotiin, joten pakollinen lepopäiväkin tuli pidettyä.

Sunnuntaina olin päättänyt juosta pitkä lenkin ja sain sille Simon kaveriksi. Hölkkäiltiin ja liukasteltiin sellaista karvan alle kuuden minuutin vauhtia. Simppa kurvasi kotiin 14 kilometrin kohdalla ja minä juoksin päälle vielä viiden kilometrin lisälenkin. Vaatetta oli päällä aivan liian vähän ja maha alkoi murista puolentoista tunnin kohdalla. Jalkakin oli edelleen raskas. Mutta tulipahan juostua eka pitkä lenkki aikoihin! Kokonaisuudessaan viikkoon mahtui harjoittelua 11 tunnin edestä.

Tämän viikon aion ottaa melko kevyesti. Maanantaina ja keskiviikkona pidän lepopäivät. Tiistaina menen Pajulahti-halliin juoksemaan ja torstaina Vierumäen kuplahalliin polkemaan pyörää. Perjantaina kevyttä uintia ja viikonloppuna taas perussettiä, jos olo/jalat ovat palautuneet normaaliksi. Töitäkin pitäisi paiskoa ihan hulluna, koska seuraava viikon breikki häämöttää jo kolmen viikon päässä. Silloin pakataankin matkalaukkuun aurinkorasvan lisäksi pyöräily- ja juoksukamoja 🙂

Viime viikko oli töiden puolesta sen verran kiireinen, että blogipäivitysten tekeminen jäi kokonaan. Treenailtua tuli silti ihan mukavasti.

Maanantaina pidin perinteiseen tapaan lepopäivän ja köpöttelin kankeana Meten telinevoimisteluharkkojen katsomoon viikonlopun punttailusta kipeytyneillä jaloillani. Pohdin, että noinkohan näillä jaloilla vielä tiistaina mitään hallivetoja juostaan, mutta niin sitä vaan juostiin.

Verkattiin Katjan kanssa tiistaina ensin reilut kolme kilometriä ulkona. Halliin tullessa Lahden Ahkeran junnuyleisurheilijat olivat juuri sopivasti lopettelemassa vuoroaan, joten radalla oli ihan mukavasti tilaa.

Aloitettiin tonnin vedot 4.40 vauhdista ja tarkoitus oli juosta kuusi vetoa minuutin palautuksella viiden sekunnin pudotuksin. Kolmannen vedon jälkeen vauhti karkasi jo vähän lapasesta. Neljäs veto meni 4.20 pintaan, viidennen aika oli 4.11 ja kuudennen 4.01. Päätettiin Katjan kanssa juosta vielä kerta kiellon päälle astetta rauhallisemmin. Seitsemäs veto juostiin rennosti 4.30 vauhtia.

Vaikka vetoja oli määrällisesti paljon ja palautus oli puolet aiemmasta, meno tuntui yllättävän mukavalta. Juoksu ei ollut superkevyttä, mutta ei järin hapottavaakaan. Tiistaisin jaloissa tuntuu vielä viikonlopun treenit, mutta toisaalta, ihme olisi jos ei tuntuisi. Ihan hyviä treenejä on silti tullut viime viikkoina hallissa tehtyä.

Keskiviikkona hölkkäilin 45 minuutin palauttavan lenkin. Torstaina kipiteltiin perinteiseen tapaan puolen tunnin verkka ulkona ja uitiin tunti päälle. Uintiohjelmassa oli aika paljon kaikenlaisia vetoja ja tekniikka tuntui olevan taas jotenkin aivan hukassa. Onneksi perjantain uintitreeni kulki jo paremmin ja käsivedoissa oli taas jonkinlainen ote veteen.

Lauantaina tehtiin Katjan kanssa hyvä yhdistelmätreeni. Juostiin ensin ulkona 45 minuuttia kevyesti ja sitten matolla viisi kilometriä reipasta. Ilahduttavinta oli, että vitosen reippaan vauhti oli alle viiden minuutin kilometrivauhtia ja keskisyke oli 151. Viime syksynä mun maratonvauhtiset lenkit olivat viitosta tai vähän päälle ja niiden keskisyke oli kymmenen pykälää korkeampi. Kehitys kehittyy vai miten se meni 🙂

Juoksujen päälle pumppailtiin jalkoja ja tehtiin pienimuotoinen testi: jalkaprässiin puolitoista kertaa oma paino (siis 90 kiloa) ja sillä niin monta toistoa kuin jaksaa. Kolmeenkymmeneen päästiin molemmat, ehkä muutama olisi mennyt enemmänkin jos olisi oikein rutistettu, mutta vakaa aikomus oli päästä vielä sunnuntainakin treenailemaan.

Sunnuntai olikin oikea superpäivä: hiihtelin ensin hissukseen puolitoista tuntia ja juoksin päälle puolituntia. Juostessa sykkeet oli ihan oudon matalalla. Joko mun kunto on tosiaankin kehittynyt tai sitten mittarissa on vikaa. Pitänee seurailla muutamana päivänä.

Illalla mentiin vielä Simon kanssa Vierumäen kuplahalliin pyöräilemään ja ai että oli mukavaa! Siellä polki muutamia ihan nimekkäitäkin maantiepyöräilijöitä omia treenejään, ja eikös mun tietenkin pitänyt päästä kokeilemaan, kauanko siinä neljänkympin vauhdissa pystyy roikkumaan mukana. Ei järin kauaa 🙂 Mutta kyllä se sisähallissa polkeminen aina trainerilla ajamisen voittaa! Jospa tässä kevään aikana pääsisi vaikka kerran viikossa siellä käymään, niin luulisi keväällä pyöräilykauden käynnistyvän astetta liukkaammin.

Viime viikko oli kokonaisuudessaan varsin kevyt. Tiistain hallivetojen jälkeen päädyin pitämään keskiviikkona lepopäivän. Torstaina kävin hissukseen uimassa ja perjantaina mentiinkin uinnin sijasta raclettepannun äärelle naapuriin.

Lauantaina sulattelin edellisillan herkkuja Katjan kanssa ensin tunnin ja kymmenen minuutin juoksulenkillä. Sen päälle kipittelin matolla vartin reipasta. Yhteensä juoksua kertyi noin 15 kilometriä.

Juoksun jälkeen siirryttiin punttien pariin. Tehtiin jaloille ensin kolme sarjaa syväkyykkyä ja sitten raskaammilla painoilla puolikyykkyä. Sitten takareisikoukistuksia ja lopuksi askelkyykkyjä.

Ihan aluksi luultiin molemmat, että ollaan napattu niskan taakse vahingossa kymmenen kilon tanko, koska syväkyykkäily tuntui niin kevyeltä. Mutta eipä oltukaan. Sama parikymppinen siellä oli kuin ennenkin. Laitettiin siis lisää painoja ja jatkettiin tekemistä uusista lukemista. Ilahduttavaa kehitystä!

Ylävartaloliikkeinä tehtiin ylätaljaa, hauiskääntöä ja ojentajille dippejä. Päälle vielä vatsat ja selät, ja sitten hieman voipuneena kotia kohti.

Sunnuntaina jaloissa tuntui ihan eri tavalla kuin aiemmin. Lähdettiin Simon kanssa hiihtelemään ja siinä puolentoista tunnin aikana ne kyllä vertyivät ihan hyvin. Hiihtäminen on mulle sopivan kevyttä ja palauttavaa treeniä. Lenkin keskisyke oli 126 ja maksimit 149 vaikka kierrettiin tuota melko mäkistä lähilatua. Tarkoituksena oli juosta päälle vielä puoli tuntia, mutta kello on jo niin paljon, että kipittely piti jättää väliin, koska kummitytön synttärit painoivat päälle.

Suihkussa mietin, että on se vaan jännä, että tuollainen puolentoista tunnin lenkki ei tunnu enää nykyisin juuri miltään. Vielä vuosi tai pari sitten se olisi ollut ihan kunnon veto. Nyt sitä lähinnä harmittelee, että jäipä tekeminen tänään lyhyeksi. Niin ne ajat muuttuu. Mutta pitää vaan malttaa pitää näitä kevyitäkin viikkoja aina välillä. Muuten ei jaksa niitä raskaampia.

Viime perjantain ja lauantain välinen yö oli pitkä, mutta ikimuistoinen. Osallistuimme seuran ja yhteensä kolmen nelihenkisen joukkueen voimin Vierumäki 24H-hiihtoon. Tapahtuma alkoi perjantaina ilta kuudelta ja loppui tasan vuorokautta myöhemmin. Tukikohtana toimi Vierumäen kuplahalli ja reittinä vajaan viiden kilometrin latu, jota ehdin vuorokauden aikana kiertää 90 kilometrin edestä.

Alun perin ajatuksensa oli hiihdellä rauhallisesti ja keskittyä kilometrien keräilyyn. Mutta sillä sekunnilla kun sain numerolapun rintaan, päässä kävi jonkunlainen naksahdus. Kilpaahan tänne on tultu hiihtämään! Olin joukkueemme aloittaja ja kiskoin fiksuna tyttönä jo ensimmäisellä kierroksella jalat aivan hapoille. Toisella kierroksella vauhti oli vajaan minuutin rauhallisempaa ja kolmannella se putosi jälleen lähes minuutin. Siihen se sittenkin pysähtyikin. VK-sykkeillä menin silti suurimman osan matkasta. Nopein (ensimmäinen) kierros oli hieman alle 16 minuuttia ja hitain vähän päälle 19 minuuttia. Keskiarvokierrosvauhdiksi jäi noin 18 minuuttia tai vähän alle.

Ensimmäiset kolme tuntia hiihdettiin kierros per nainen –periaatteella, jolloin taukoa ehti pitää vajaan tunnin. Iltaruokailun aikaan siirryttiin kahden kierroksen taktiikkaan, jotta ruoka ehti sulaa vajaat pari tuntia ennen ladulle lähtöä. Kahden kierroksen kiertäminen tuntui muutenkin mukavammalta, koska vauhti oli pakko pitää maltillisempana. Sillä mentiin siis melkein aamuun asti.

Tauon aikana rutiiniksi muodostui melko nopeasti kuivan kerraston vaihtaminen, nopea tankkaus, lyhyt lepo, vaatteiden päälle pukeminen ja sitten taas vaihtopaikalle odottamaan viestin tuojaa omalta kierrokseltaan. Ikävintä oli kaivautua makuupussin lämpimästä juuri kun oli vaipunut hetkellisesti horrokseen. Nukuttua ei tullut yön aikana ollenkaan, mutta muutaman kerran ehdin torkahtaa muutamaksi minuutiksi.

Vaikeimmat hetket koin aamu kuuden ja yhdeksän välillä, jolloin väsymys alkoi painaa toden teolla. Samoihin aikoihin kärvistelin vessassa hetkellisen ”turistiripulin” kourissa, mikä tyhjensi vatsan ja energiavarastot aivan totaalisesti. Aleksi totesikin minut nähdessään, että näytän siltä, kuin olisin lomareissulla haudan takaa, sen verran valkoinen oli naama, silmäpusseista puhumattakaan.

Iso kiitos tokenemisestani kuuluu Northforcen suolapitoiselle urheilujuomalle, sillä sen ansiosta kykenin hiihtämään moneen kertaan tyhjennetyllä mahalla. Samaa juomaa kiittelivät muutkin seuralaiset, jotka kokivat hetkellistä nestehukkaa.

Kokemuksena 24 tunnin hiihto oli huikea, etenkin korvien välille. Yön hämärinä tunteina ja väsyneenä ladulle lähteminen koettelivat henkistä kanttia ja oli ilo huomata, että sitähän löytyy :). Kertaakaan ei iskenyt uskon puute, kiukku tai niin ylitsepääsemätön väsymys, että oma vuoro olisi pitänyt siirtää seuraavalle. Hiihtäminen tuntui kertakaikkisen mukavalta ja porukassa heitetty läppä piti tunnelman keveänä koko vuorokauden.

Tapahtuman raskain osuus taisi lopulta olla palkintojoen jaon odottaminen. Tapahtuman järjestelyistä vastanneet opiskelijat olivat tehneet voimistelu- ja musiikkiesityksiä, jotka kaikesta sympaattisuudestaan huolimatta olisi voinut jättää esittämättä. Armoton väsymys painoin silmäluomia ja puoli seitsemän aikaan illalla ainoa toiveeni oli päästä äkkiä kotiin, suihkuun ja nukkumaan.

Pronssimitalit kaulassa oli silti kiva lähteä kotiin! Iso kiitos loistavalle tiimille – Annalle, Sarille ja Katjalle. Kaikkea hullua sitä tuleekin porukalla tehtyä!

Toipuminen on ollut yllättävän nopeaa. Sunnuntain ja maanantain pidin totaalilepoa, mutta eilen jo juoksentelin kevyesti hallissa. Kolmen kilometrin alkuverkan jälkeen juoksin 3 x 4 x 200 metriä rennon kovaa ja ilman kelloa. Jaloissa ei painanut juuri lainkaan, mutta siitäkin huolimatta otan koko viikon melko kevyesti. Tänään ajattelin polkea trainerilla ja venytellä kunnolla ja huomenna menen uimaan. Loppuviikon suunnittelen tuntuman ja kelien mukaan. Mutta eiköhän sitä taas viikonloppuna ladulle jouda 🙂

Viime viikon hallitreenien jälkeen pohdin, että milloinkohan tuosta 4.30 kilometrivauhdista tulee edes jotenkuten kevyttä. Eilen oli se päivä. Juoksin hallissa 3 x 2000 metriä puolentoista minuutin palautuksella tuota nimenomaista vauhtia ja tällä kertaa sen pitäminen tuntui aika ajoin jopa helpolta. Pientä kehitystä on siis havaittavissa, ainakin jos vertaa tuntumaa viime viikon 10 x 600 metrin treeniin, jonka juoksin tismalleen samalla vauhdilla ja palautuksella.

Pitkien vetojen päälle tein vähän verkkaa sekä 3 x 200 ja 2 x 400 metrin rennot vedot. Juoksu tuntui mukavan irtonaiselta, mikä johtui varmaankin siitä, että sunnuntain treeni oli selvästi aiempia lyhyempi. Askelkyykyt ja kyykkyhypyt jätin kuitenkin suosiolla väliin, jotta jalat olisivat perjantai-iltana alkavaa 24 tunnin hiihtoa silmällä pitäen edes jonkinlaisessa kunnossa.

Tänään ajattelin pyöritellä tunnin verran kevyesti traineria ja tehdä päälle kunnon venyttelyt. Huomenna uimaan jalkoja säästellen ja perjantaina sitten ladulle. Sääennuste lupaa viikonlopulle mukavaa pikku pakkasta ja lauantaille jopa auringonpaistetta! Kyllä meitä kelit ainakin suosii 🙂

Ensi perjantaina klo 18 alkaen sitä sitten hiihdellään kellon ympäri! Huh hei, viisi päivää aikaa valmistautua koitokseen. Vaikka meitä onkin neljän hengen naisjoukkue, niin laskeskelin, että vuorokaudessa jokainen meistä ehtii sivakoimaan sellaiset noin 100 kilometriä. Kokonaisrasitusta lisää tietenkin myös koko yön valvominen. Mutta into pinkeenä täällä ollaan jo silti! Ihan mahtavaa, että saatiin seurasta kolme joukkuetta mukaan ja että päästään kokemaan tällainenkin koitos yhdessä. Yön hämärinä tunteina tunnelma Vierumäen kuplahallissa voi olla melkoisen mielenkiintoinen, sen verran monta huuliveikkoa tuohon porukkaan mahtuu 🙂

Ensi viikon ajattelinkin ottaa tuota hiihtoa silmällä pitäen melko kevyesti. Tiistaina mennään toki halliin ja torstaina uimaan, mutta välipäivät pidän lepoa. Ihan hyvä muutenkin pitää välillä vähän enemmän huilia, ainakin tämän päivän tuntuman perusteella.

Tällä viikolla tein tiistain hallivetojen jälkeen keskiviikkona kevyen 40 minuutin juoksulenkin. Torstaina juostiin Essin kanssa 45 minuuttia ja mentiin sen päälle tunniksi uimaan. Tehtiin Essin ja Katjan kanssa tosi hyvä uintitreeni: paljon käsivetoja pullareilla, tekniikkaa ja muutamia vauhtipätkiäkin. Perjantai-iltana suuntasin jälleen tunniksi uimaan ja pääsin ihan kunnolla hapoillekin.

Olin laittanut itselleni kevyen tasavauhtisen uinnin lisäksi 3 x 150 metriä reipasta, sitten pari sataa verkkaa ja sen päälle 10 x 25/25 kovaa/kevyttä. Sain Sepen veturiksi ja siinä peesissä olikin tosi hyvä sinnitellä. Illan uinti painoi ehkä vähän lauantainakin, kun lähdettiin Katjan kanssa lenkille. Juostiin ensin tunti ulkona ja sen päälle 30 minuuttia matolla reipasta. Ja sen päälle vielä jalkapuntti. Salilta lähtiessä tunsi todellakin treenanneensa.

Lauantai-iltana huomasin heti, että alaselkä ei ollut kovin riemuissaan salilla tehdyistä syväkyykyistä. Torstain ja perjantain alaselkää jäykistävällä pullariuinnillakin oli varmasti osuutta asiaan. Sunnuntaiaamuna sängystä ylös kampeaminen oli jäykän selän takia työn ja tuskan takana ja olo oli muutenkin ihan hirmu väsynyt. Lenkille ei todellakaan tehnyt mieli. Kävin Meten kanssa luistelemassa ja nukuin kunnon päikkärit. Sitten lähdettiin tytön kanssa tämän uintitreeneihin, jossa olo alkoi viimein kirkastua. Kai se vaan on niin, että kovan uinnin ja tuollaisen pitkän yhdistelmätreenin jälkeen vuorokausi ei enää riitä näin vanhalla palautumiseen 🙂

Kotona kiskoin lenkkikamppeet niskaan ja lähdin hiljaiselle vajaan tunnin juoksulenkille. Auraamattomilla kävelyteillä vauhti oli varsin vaatimatonta, mutta eipä ainakaan tullut mentyä liian kovaa. Kotona suunnittelin vielä meneväni polkemaan hetkeksi traineria, mutta kello oli jo niin paljon, että lasten iltapala, suihku ja koulu&päiväkotikamppeiden pyykkäys ja kokoon haaliminen vetivät pidemmän korren.

Joku viisas on joskus sanonut harjoittelusta, että ”vähän on paremmin kuin ei mitään”. Tänään tuo filosofia toteutui ihan kirjaimellisesti. Ensi viikolla sitten taas lisää!

Eilinen ilta vierähti Pajulahdessa. Viiden aikaan aloiteltiin seuran hallituksen kokous, joka päättyi sopivasti treenivuoron alkuun. Melkein kaikki hallituksen jäsenet halusivat halliin juoksemaan, joten nuija heilui ripeään tahtiin.

Hyviä päätöksiä saatiin kuitenkin tehtyä. Helmikuussa pidetään seuran oman treenipäivä Pajulahdessa ja uintivuoroille hankitaan lisää valmennusapua. Seuran jäsenille tehdyssä kyselyssä moni toivoi uintivuoroille ohjelmia ja lisää tekniikkaneuvontaa. Niitä on siis kevään aikana tulossa. Muilta osin jäsenet vaikuttivat pääosin hyvin tyytyväisiltä seuran toimintaan ja harjoitusten määrään. Ja mikseivät olisi – näin mukavassa porukassa on ilo olla mukana!

Omassa hallitreenissä juoksin 10 x 600 metriä puolentoista minuutin palautuksella tasaisesti 4.30 kilometrivauhtia. Vedot kulki ihan kohtuullisesti, meno ei ollut mitään höyhenen kevyttä, mutta ei järin raskastakaan. Sykemittarinkin oli viritellyt rintaan. Vetojen keskisykkeet jäivät alle 160, mikä on ihan hyvä, mutta toisaalta noin lyhyissä vedoissa syke ei ehdi tuon enempää noustakaan.

Loppuverkan päälle tehtiin taas lihaskuntoa ja sitten kaupan kautta kotiin. Napattiin kalatiskistä puoli kiloa muikkuja ja paisteltiin niitä iltapalaksi. Ai että oli hyvää!

Tänään ohjelmassa on kevyttä pyöräilyä trainerilla. Sitä ei olekaan tullut tehtyä moneen viikkoon. Mutta nyt – äkkiä töiden kimppuun!

Lauantaina mentiin Katjan kanssa suunnitelman mukaisesti salille. Koska pakkanen paukkui kolmessa kympissä, jouduttiin jättämään ulkokipittelyt väliin. Verkkasin matolla puolisen tuntia ja tylsyyttä tappaakseni juoksin 3 x 2 minuuttia reipasta. Sitten siirryttiin rautojen kimppuun.

Aloitettiin taas tuttuun tapaan syväkyykyillä. Neljän sarjan jälkeen vaihdettiin takareisikoukistukseen ja siitä yhden jalan jalkaprässiin. Jalkojen kuritus päättyi askelkyykkyyn kahvakuula sylissä.

Yläkropan kiusaaminen aloitettiin ylä- ja alataljavedoilla, joita tehtiin vuoron perään kolme sarjaa. Sitten vapaat painot käsiin ja niillä peräjälkeen hauiskääntöjä ja olkapäitä, ja ojentajille dippejä. Loppuun vielä vatsa- ja selkälihakset painojen kanssa laitteissa. Varsin perusteellinen ja hyvä treeni!

Sunnuntaina lähdettiin aamu kympiltä hiihtämään. Pakkasta ei ollut enää kuin -12 astetta, mutta edellisyönä satanut pakkaslumi teki  kelistä todella nihkeän. Kummallakaan ei suksi luistanut kovin kehuttavasti. Reilut kaksi tuntia siellä kuitenkin kihnutettiin menemään. Peruskunto tuntuu olevan ihan hyvällä mallilla, kun tuollaisen kahden tunnin hiihtolenkin jälkeen jo oikein odottaa, että mitäs sitten tehtäisiin 🙂

Hiihdon jälkeen Katja vaihtoi lenkkarit jalkaan ja jatkoi treeniä juosten. Minä hyppäsin autoon ja kurvailin kotiin, jossa Simo ja lapset odottivat sukset olalla ja eväsreppu selässä. Lähdettiin koko porukalla hiihtelemään ja paistamaan lähilaavulle makkaraa.

Hiihdon jälkeisen juoksulenkin tein pari tuntia myöhemmin Meten uintitreenien aikana. Hölköttelin vajaan tunnin hissukseen uimahallin lähimaastoissa ja juoksu tuntui taas jotenkin tosi mukavalta. Koko päivästä jäi lopulta hyvä mieli, kun ehti tehdä yhtä sun toista. Ja sai vielä hyvin treenattuakin!

Koko viikon saldoksi kertyi 8,5 tuntia kahdesta lepopäivästä huolimatta. Ihan ok setti.

Ensi viikon treenit alkavat tiistaina Pajulahden hallista vedoilla. Keskiviikkona punttia ja torstaina uinnin & juoksun yhdistelmä. Ja perjantaina taas pulikointia.

Viikonlopun ohjelmaa suunnitellaan Katjan & Essin kanssa loppuviikosta, mutta eiköhän tämä ladulla ja juosten kerättävien pk-tuntien ahnehtiminen pysy edelleen vahvasti harjoitusten teemana.

Heräsin keskiviikkoaamuun kurkku kipeänä ja väsyneenä. Koska olo ei kohentunut päivän aikana, päätin unohtaa päivän treenin ja käyttää illan kirjoittamiseen. Se osoittautuikin hyväksi ratkaisuksi, sillä sain tehtyä monta juttua valmiiksi. Kun löin läppärin kannen puoli kahdeltatoista kiinni, niin silti vähän harmitti. Tähän treenaamiseen on jo niin koukussa, että vaikka keho sanoo, että nyt pitää levätä, niin mieli vaatii vaihtamaan lenkkikamppeita niskaan. Sitä paitsi unikaan ei ole yhtä syvää ja hyvää kuin kunnon treenin jälkeen. Silloin nukkumatin perään ei tarvitse kauaa huudella.

Se hyvä puoli keskiviikon levossa oli, että torstaina juoksu kulki ja uinti maistui. Kipiteltiin Katjan kanssa reilun puolen tunnin verkka ja sitten kiiruusti uimaan. Uitiin kutakuinkin sama treeni kuin lauantaina Pajulahdessa: 500 metrin verkka, sen päälle tonnin verran käsivetoja, paljon potkuja laudalla ja ilman ja lisäksi lyhyitä spurtteja. Uinnissa tuntui olevan aika ajoin ihan hyvä rytmi ja eteenpäin menemisen meininki. Kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu!

Koska juoksun ja puntin yhdistelmä siirtyikin lauantaille, ajattelin tehdä tänään trainerin ja uinnin yhdistelmän. Loppujen lopuksi treeni typistyi vain uinniksi, sillä urakoin koko alkuillan juttujen kimpussa. No, sainpahan pätkäpaaston, uskollisuus & uskottomuus –jutun ja pari veneilyyn liittyvää juttua valmiiksi asti. Nyt voi hyvällä omalla tunnolla levätä ja treenailla koko viikonlopun.

Uintia varten olin tehnyt itselleni 2600 metrin ohjelman, jossa oli tarkoitus etsiskellä eri vauhtialueita. Vedin pitkiä 250 metrin ja lyhyitä 50 metrin vetoja pullareilla ja ilman, vuoroin reipasta ja kovaa, ja yritin keskittyä vedon rentouteen. Esa huomautti taas, että edelleen oikea ranne kääntyy vedon alussa väärään asentoon ja antoi hyviä tekniikkavinkkejä. On se niin hyvä, että joku joka osaa katsoo perään! Pitää toivoa, että opit jalostuvat käytäntöön kesään mennessä. Loppujen lopuksi uintimatkaa kertyi kolmisen kilometriä, kun innostuttiin vielä lopussa tekemään Sepen ja Karin kanssa jonossa uintia ja ohitusvetoja. Se olikin mukava lopetus hyvälle treenille.

Huomenna mennään Katjan kanssa juoksemaan tunnin lenkki ulkona, sitten vähän vauhdikkaampaa menoa matolla ja päälle terävä puntti. Sunnuntaina ajateltiin viettää ladulla 2,5 tuntia ja juosta 1,5 tuntia päälle. Pitää vissiin ottaa jo eväät mukaan, ettei nälkä pääse yllättämään :)Toivottavasti pakkanen laskee ja suksi luistaa, muuten treenistä saattaa tulla suunniteltua raskaampi. Hyvällä kelillä mikään ei ole mukavampaa kuin hiihtäminen, joten auringonpaistetta  odotellessa – hyvää viikonloppua!

Kipiteltiin taas tänään Pajulahden hallissa. Simokin oli mukana, viime kerrasta olikin melkein tasan vuosi. Helmikuun lopussa diagnosoitu säären rasitusmurtuma parani tuskastuttavan hitaasti, mutta nyt siippakin on taas juoksukunnossa. Ja mikäs sen mukavampaa kuin juosta reippaita tonneja yhdessä!

Mukana oli itse asiassa ¾ koko perheestä, koska myös Mette hengaili radan reunalla. Hän istuskeli kuulokkeet päässä hallin laidalla ja kuunteli padillaan Youtubesta Justin Bieberiä ja muita suosikkejaan. Siis ehkä kymmenen minuuttia. Lopun aikaa hän pinkoi ympäri rataa ja hyppeli omatoimisesti pituutta. Mun reipas ja iloinen pieni ihminen 🙂

Vetotreeni meni ihan mukavasti. Juostiin ensin 3 x 1000 4.45 vauhtia. Sitten 2 x 1000 metriä 4.30 vauhtia. Kuudennessa tonnissa piti vähän kokeilla, miten viimeinen kierros juostaan kovaa. Sen loppuaika oli 4.15. Palautusta oli jokaisen vedon välissä kaksi minuuttia.

Vetojen alku tuntui jotenkin hirmu tahmealta ja viimeinen veto kaikista parhaalta. Tällainen dieselmoottori lämpenee vissiin vähän hitaasti. Loppuun tehtiin taas Katjan, Anun ja Jannen kanssa vähän lihaskuntoa ja hyppelyjä. Kokonaisuudessaan oikein hyvä treeni!

Huomenna teenkin puntin sijasta palauttavan juoksun & trainerin yhdistelmän. Torstaille on suunnitelmissa juoksua ja uintia ja vasta perjantaina jalkojen rassausta raudan kanssa. Jos jaksan, niin saatan mennä myös silloin uimaan.

Mutta nyt unten maille, jotta huomenna on taas virtaa!

Lueskelin erästä juttuani varten ravitsemusterapeutti Patrik Borgin blogia, jossa oli postaus nälkävelasta. En tiennytkään, että tuolle joka sunnuntaiselle pitkän lenkin jälkeiselle olotilalleni on ihan oikea nimi!

Patrikin mukaan nälkävelka on ilmiö, jossa nälän kerryttäminen ilman sen tyydyttämistä johtaa ”velkaan”, jonka elimistö myöhemmin tulee perimään takaisin. Eli jokainen meistä voi syödä aikansa liian vähän jos haluaa (ja esimerkiksi laihduttaja usein haluaa), mutta se on melko turhaa, koska elimistö laskee tilanteen ja ottaa omansa kyllä jossain vaiheessa myöhemmin takaisin. Ja jos nälkää yrittää vastustaa niin sitten vasta liemessä ollaankin.

Omalla kohdallani olen ihmetellyt sunnuntai-iltojen jatkuvaa nälkää. Parin-kolmen tunnin lenkin jälkeen voisi syödä ihan mitä vaan. Se saattaa tosin johtua siitäkin, että heti lenkin jälkeen kunnon ruoka ei maistu ja korvaan lounaan lempivälipalallani: mustikkarahkalla, ruisleivällä ja isolla mukillisella vadelmateetä.

Olen muutenkin kategorisoinut itseni välipalaihmiseksi. Voisin ihan hyvin elää edellä mainitulla välipalamenulla vaikka koko viikon. Rasvattomasta maitorahkasta saa marjojen, hedelmien ja pähkinärouheen kanssa vaikka millaisia variaatioita ja pakkasesta mikron kautta sulatettua ruisleipää ei voita mikään. Ei järin epäterveellisestä, mutta ei kovin energiapitoistakaan. Pelkillä välipaloilla kun ei kuitenkaan pitkälle pötkitä.

Juteltiin Katjan kanssa sunnuntain hiihtolenkillä taas ihannepainosta ja siihen pääsemisestä. Katja kertoi jonkun Facebook-tuttunsa tutun (joka on pyöräilijä) kommentoineen jonkun toisen tyypin viiden kilon painonpudotusta sanomalla, että kun omasta pituudesta vähentää luvun 110, niin sitten on omassa ihannepainossa.

Pikaisella laskutoimituksella totesin olevani tuolla logiikalla omassa ihannepainossani. Tai jopa hitusen alle. Kaavojahan tosin riittää jonoksi asti ja painoa arvioidessa pitää tietysti  huomioida monenlaisia muuttujia, kuten ruumiinrakenne, lihaksikkuus ja laji, jota varten treenaa.

Kestävyyslajissa keveydestä on kuitenkin tutkitusti etua. Pohdin, josko tästäkin rungosta saisi vielä jonkun kilon tiivistettyä ennen ensi heinäkuuta ilman sen kummempaa dieettausta. Viime kesänä paino putosi parilla kilolla viimeisen kuukauden aikana ennen Joroisia – varmaan ihan silkasta kauhusta:).  Tänä vuonna kisajännitys on luultavasti astetta lievempi, mutta olon ja olemuksen keveydestä ei silti liene ainakaan haittaa.

Pitänee siis suunnata ruokakauppaan tekemään järkeviä valintoja. Muutakin kuin rahkaa ja mustikoita.

Sunnuntai. Ihan hirmu nopeasti on taas viikko mennyt. Mutta ei se mitään, eipä käy aika pitkäksi. Ensi viikko näyttää töiden puolesta aika kiireiseltä. Pitää olla tehokas, että ehtii myös treenaamaan.

Tein ensi viikon työlistan valmiiksi jo tänään. Lähetin myös muutaman kysymyksen sähköpostilla uskollisuutta käsittelevään juttuuni liittyen amerikkalaiselle sosiologille, jonka mukaan uskollisuus parisuhteessa on myytti. Hänen tuoreen kirjansa viesti on, että parisuhteessa on ihan turhaa olla uskollinen – parempi vaan lemmiskellä kenen kanssa tykkää ja olla avoin asian kanssa. Että sellaista. Kun kysyin hepulta, että eikös juurikin seksi ole parisuhteen liima, se mikä tekee suhteesta PARIsuhteen ja saa puolisot pysymään yhdessä, hän vastasi alle puolessa tunnissa mm. seuraavaa: The most salient finding of sex research is that the longer a couple is together, the less sex they will have. Most marriages end up rather sexless. However, the longer a couple is together, the closer they bond as to one.

Jepulis. Saa nähdä, mitä kotimaiset parisuhdeasiantuntijat ovat tuosta mieltä. Jututan muutamaa ensi viikolla. Asiantuntijajutun oheen tulee nettikyselyn vastauksia ja gallup. Pitänee mennä kuvaajan kanssa heilumaan Helsingin keskustaan joku päivä ensi viikolla. Lahdessa tuollaisesta aiheesta gallupin tekemiseen voi tuhrautua puoli päivää, kun kukaan ei halua vastata kysymykseen tai ainakaan saada naamaansa lehteen. Helsingissä gallupin tekeminen aiheesta kuin aiheesta vie parhaimmillaan vain 10 minuuttia. Siellä ihmiset ovat kai niin tottuneet kaikennäköisiin pysäyttelijöihin ja kiusallisiin kysymyksiin 🙂

Treenien osalta ensi viikko noudattelee tämän viikon kaavaa. Huominen menee levätessä viikon ja viikonlopun rasituksista. Määräpainotteisen viikonlopun ansiosta treenitunteja kertyi tällä viikolla vähän yli 11. Very good! Tänään suksi luisti hyvin ja hiihtäminen oli taas niin mukavaa. Vajaan parin tunnin sivakoinnin päälle juostiin reilun tunnin lenkki. Lisää tällaisia päiviä ja viikkoja!

Tiistaina mennään halliin juoksemaan pitkiä vetoja ja keskiviikkona puntille. Torstaina on uinnin & juoksun yhdistelmä ja perjantaina kevyttä ja palauttavaa hiihtelyä tai sitten seuran vuorolla uimaan. Lauantaina ja sunnuntaina kerätään taas määrää ja tunteja, ladulla ja juosten. Tavoitteena on yli kymmenen tunnin hyvä ja laadukas treeniviikko. Ja hyvä viikko muutenkin 🙂

Olin tänään Pajulahdessa II-tason triathlonvalmentajien harjoituskappaleena. Kertakaikkisen hyviä harjoituksia olivatkin kehitelleet! Iltapäivän aluksi tehtiin Pajulahti-hallissa puolentoista tunnin ajan juoksunopeutta, -tekniikkaa ja -voimaa kehittäviä harjoituksia. Vedettiin mm. lyhyitä vetoja ja tehtiin polvennostojuoksua, kuopaisukävelyä ja saksijuoksua. Askelkyykkyjäkin tuli tehtyä varmaan pari sataa, painolla ja ilman. Oikeasta lonkasta kuului yhdessä syvälle ja pitkälle venytetyssä askelkyykyssä epäilyttävä rusahdus. Toivottavasti se tarkoitti vaan paikkojen aukeamista, eikä mitään sen kummempaa. Ainakaan vielä ei tunnu missään pahemmin, mutta odotan mielenkiinnolla huomista aamua 🙂

Juoksuosuuden jälkeen siirryttiin lihaskuntoharjoituksiin, joita tehtiin pareittain. Alkulämpö otettiin sumopainilla, jota väänsin Essin kanssa. Aika sitkeitä oltiin molemmat, kun ei toista meinannut saada patjalta millään ulos. Kuntopiiri sisälsi muutamia tuttuja ja pari uuttakin liikettä, joita voi soveltaa jatkossa omiin treeneihin.

Eniten odotin päivän uintiosuutta – enkä suotta. Puolentoista tunnin setin jälkeen tiesi todellakin uineensa. 600 metrin alkuverkan jälkeen tehtiin hauskoja kellumisharjoituksia, paikallaan, kuperkeikan kanssa ja kellunnasta 50 metrin spurttiin. Hauskuuden jälkeen oli vuorossa tuskallisen pitkä potkutreeni, jossa mun vauhti oli tasoa etana. Ikinä en ole potkinut paria sataa metriä enempää, mutta nyt potkuteltiin laudalla ja ilman lautaa ainakin puoli kilometriä putkeen. Potkujen jälkeen laitettiin pullarit jalkojen väliin ja siirryttiin vetotreenin. Kauhottiin 2 x 50, 2 x 100 ja 2 x 150 metriä siten, että setin eka osa aina pullareilla kovaa ja toinen ilman pullaria kevyesti. Sen perään tehtiin 4 x 75 jonossa uintia siten, että letkan viimeinen spurttaa aina 25 metrin aikana kärkeen. Ja loppuun pari sataa metriä verraa.

Kysyin uinnin jälkeen treenin vetäneeltä Liisalta mielipidettä mun uintitekniikasta. Hän katseli, kun uin pari vinstaa pullareilla ja ilman, ja sanoi sitten, että hyvältä näyttää. Ja että ei hän mun tekniikassa mitään virheitä näe. What!!!! Ja mä kun luulin, että tekemistä on edelleen ja paljon. Potkuja alan kyllä tekemään jatkossa joka treenissä, vaikka ne ikävältä tuntuukin. Jospa niillä saisi lisää vauhtia etenemiseen. Mutta muuten jäi kyllä tosi hyvä fiilis. On ihan huippua, kun huomaa, että jaksaa uida tuollaisenkin treenin ihan kevyesti ja että enemmänkin olisi mennyt! Ei ole mennyt syksyn uintitreenit hukkaan 🙂

Huomenna mennään Katjan kanssa hiihtämään parin tunnin lenkki ja juostaan puolisen tuntia päälle. Sitä ennen maistuu tortillat ja pari lasia hyvää punkkua. Luulisi unen tulevan illalla pyytämättä.