Viime viikko oli kokonaisuudessaan varsin kevyt. Tiistain hallivetojen jälkeen päädyin pitämään keskiviikkona lepopäivän. Torstaina kävin hissukseen uimassa ja perjantaina mentiinkin uinnin sijasta raclettepannun äärelle naapuriin.
Lauantaina sulattelin edellisillan herkkuja Katjan kanssa ensin tunnin ja kymmenen minuutin juoksulenkillä. Sen päälle kipittelin matolla vartin reipasta. Yhteensä juoksua kertyi noin 15 kilometriä.
Juoksun jälkeen siirryttiin punttien pariin. Tehtiin jaloille ensin kolme sarjaa syväkyykkyä ja sitten raskaammilla painoilla puolikyykkyä. Sitten takareisikoukistuksia ja lopuksi askelkyykkyjä.
Ihan aluksi luultiin molemmat, että ollaan napattu niskan taakse vahingossa kymmenen kilon tanko, koska syväkyykkäily tuntui niin kevyeltä. Mutta eipä oltukaan. Sama parikymppinen siellä oli kuin ennenkin. Laitettiin siis lisää painoja ja jatkettiin tekemistä uusista lukemista. Ilahduttavaa kehitystä!
Ylävartaloliikkeinä tehtiin ylätaljaa, hauiskääntöä ja ojentajille dippejä. Päälle vielä vatsat ja selät, ja sitten hieman voipuneena kotia kohti.
Sunnuntaina jaloissa tuntui ihan eri tavalla kuin aiemmin. Lähdettiin Simon kanssa hiihtelemään ja siinä puolentoista tunnin aikana ne kyllä vertyivät ihan hyvin. Hiihtäminen on mulle sopivan kevyttä ja palauttavaa treeniä. Lenkin keskisyke oli 126 ja maksimit 149 vaikka kierrettiin tuota melko mäkistä lähilatua. Tarkoituksena oli juosta päälle vielä puoli tuntia, mutta kello on jo niin paljon, että kipittely piti jättää väliin, koska kummitytön synttärit painoivat päälle.
Suihkussa mietin, että on se vaan jännä, että tuollainen puolentoista tunnin lenkki ei tunnu enää nykyisin juuri miltään. Vielä vuosi tai pari sitten se olisi ollut ihan kunnon veto. Nyt sitä lähinnä harmittelee, että jäipä tekeminen tänään lyhyeksi. Niin ne ajat muuttuu. Mutta pitää vaan malttaa pitää näitä kevyitäkin viikkoja aina välillä. Muuten ei jaksa niitä raskaampia.