Viisi päivä aikaa

Ensi perjantaina klo 18 alkaen sitä sitten hiihdellään kellon ympäri! Huh hei, viisi päivää aikaa valmistautua koitokseen. Vaikka meitä onkin neljän hengen naisjoukkue, niin laskeskelin, että vuorokaudessa jokainen meistä ehtii sivakoimaan sellaiset noin 100 kilometriä. Kokonaisrasitusta lisää tietenkin myös koko yön valvominen. Mutta into pinkeenä täällä ollaan jo silti! Ihan mahtavaa, että saatiin seurasta kolme joukkuetta mukaan ja että päästään kokemaan tällainenkin koitos yhdessä. Yön hämärinä tunteina tunnelma Vierumäen kuplahallissa voi olla melkoisen mielenkiintoinen, sen verran monta huuliveikkoa tuohon porukkaan mahtuu 🙂

Ensi viikon ajattelinkin ottaa tuota hiihtoa silmällä pitäen melko kevyesti. Tiistaina mennään toki halliin ja torstaina uimaan, mutta välipäivät pidän lepoa. Ihan hyvä muutenkin pitää välillä vähän enemmän huilia, ainakin tämän päivän tuntuman perusteella.

Tällä viikolla tein tiistain hallivetojen jälkeen keskiviikkona kevyen 40 minuutin juoksulenkin. Torstaina juostiin Essin kanssa 45 minuuttia ja mentiin sen päälle tunniksi uimaan. Tehtiin Essin ja Katjan kanssa tosi hyvä uintitreeni: paljon käsivetoja pullareilla, tekniikkaa ja muutamia vauhtipätkiäkin. Perjantai-iltana suuntasin jälleen tunniksi uimaan ja pääsin ihan kunnolla hapoillekin.

Olin laittanut itselleni kevyen tasavauhtisen uinnin lisäksi 3 x 150 metriä reipasta, sitten pari sataa verkkaa ja sen päälle 10 x 25/25 kovaa/kevyttä. Sain Sepen veturiksi ja siinä peesissä olikin tosi hyvä sinnitellä. Illan uinti painoi ehkä vähän lauantainakin, kun lähdettiin Katjan kanssa lenkille. Juostiin ensin tunti ulkona ja sen päälle 30 minuuttia matolla reipasta. Ja sen päälle vielä jalkapuntti. Salilta lähtiessä tunsi todellakin treenanneensa.

Lauantai-iltana huomasin heti, että alaselkä ei ollut kovin riemuissaan salilla tehdyistä syväkyykyistä. Torstain ja perjantain alaselkää jäykistävällä pullariuinnillakin oli varmasti osuutta asiaan. Sunnuntaiaamuna sängystä ylös kampeaminen oli jäykän selän takia työn ja tuskan takana ja olo oli muutenkin ihan hirmu väsynyt. Lenkille ei todellakaan tehnyt mieli. Kävin Meten kanssa luistelemassa ja nukuin kunnon päikkärit. Sitten lähdettiin tytön kanssa tämän uintitreeneihin, jossa olo alkoi viimein kirkastua. Kai se vaan on niin, että kovan uinnin ja tuollaisen pitkän yhdistelmätreenin jälkeen vuorokausi ei enää riitä näin vanhalla palautumiseen 🙂

Kotona kiskoin lenkkikamppeet niskaan ja lähdin hiljaiselle vajaan tunnin juoksulenkille. Auraamattomilla kävelyteillä vauhti oli varsin vaatimatonta, mutta eipä ainakaan tullut mentyä liian kovaa. Kotona suunnittelin vielä meneväni polkemaan hetkeksi traineria, mutta kello oli jo niin paljon, että lasten iltapala, suihku ja koulu&päiväkotikamppeiden pyykkäys ja kokoon haaliminen vetivät pidemmän korren.

Joku viisas on joskus sanonut harjoittelusta, että ”vähän on paremmin kuin ei mitään”. Tänään tuo filosofia toteutui ihan kirjaimellisesti. Ensi viikolla sitten taas lisää!