Kuukausi: tammikuu 2013

Viime viikon hallitreenien jälkeen pohdin, että milloinkohan tuosta 4.30 kilometrivauhdista tulee edes jotenkuten kevyttä. Eilen oli se päivä. Juoksin hallissa 3 x 2000 metriä puolentoista minuutin palautuksella tuota nimenomaista vauhtia ja tällä kertaa sen pitäminen tuntui aika ajoin jopa helpolta. Pientä kehitystä on siis havaittavissa, ainakin jos vertaa tuntumaa viime viikon 10 x 600 metrin treeniin, jonka juoksin tismalleen samalla vauhdilla ja palautuksella.

Pitkien vetojen päälle tein vähän verkkaa sekä 3 x 200 ja 2 x 400 metrin rennot vedot. Juoksu tuntui mukavan irtonaiselta, mikä johtui varmaankin siitä, että sunnuntain treeni oli selvästi aiempia lyhyempi. Askelkyykyt ja kyykkyhypyt jätin kuitenkin suosiolla väliin, jotta jalat olisivat perjantai-iltana alkavaa 24 tunnin hiihtoa silmällä pitäen edes jonkinlaisessa kunnossa.

Tänään ajattelin pyöritellä tunnin verran kevyesti traineria ja tehdä päälle kunnon venyttelyt. Huomenna uimaan jalkoja säästellen ja perjantaina sitten ladulle. Sääennuste lupaa viikonlopulle mukavaa pikku pakkasta ja lauantaille jopa auringonpaistetta! Kyllä meitä kelit ainakin suosii 🙂

Ensi perjantaina klo 18 alkaen sitä sitten hiihdellään kellon ympäri! Huh hei, viisi päivää aikaa valmistautua koitokseen. Vaikka meitä onkin neljän hengen naisjoukkue, niin laskeskelin, että vuorokaudessa jokainen meistä ehtii sivakoimaan sellaiset noin 100 kilometriä. Kokonaisrasitusta lisää tietenkin myös koko yön valvominen. Mutta into pinkeenä täällä ollaan jo silti! Ihan mahtavaa, että saatiin seurasta kolme joukkuetta mukaan ja että päästään kokemaan tällainenkin koitos yhdessä. Yön hämärinä tunteina tunnelma Vierumäen kuplahallissa voi olla melkoisen mielenkiintoinen, sen verran monta huuliveikkoa tuohon porukkaan mahtuu 🙂

Ensi viikon ajattelinkin ottaa tuota hiihtoa silmällä pitäen melko kevyesti. Tiistaina mennään toki halliin ja torstaina uimaan, mutta välipäivät pidän lepoa. Ihan hyvä muutenkin pitää välillä vähän enemmän huilia, ainakin tämän päivän tuntuman perusteella.

Tällä viikolla tein tiistain hallivetojen jälkeen keskiviikkona kevyen 40 minuutin juoksulenkin. Torstaina juostiin Essin kanssa 45 minuuttia ja mentiin sen päälle tunniksi uimaan. Tehtiin Essin ja Katjan kanssa tosi hyvä uintitreeni: paljon käsivetoja pullareilla, tekniikkaa ja muutamia vauhtipätkiäkin. Perjantai-iltana suuntasin jälleen tunniksi uimaan ja pääsin ihan kunnolla hapoillekin.

Olin laittanut itselleni kevyen tasavauhtisen uinnin lisäksi 3 x 150 metriä reipasta, sitten pari sataa verkkaa ja sen päälle 10 x 25/25 kovaa/kevyttä. Sain Sepen veturiksi ja siinä peesissä olikin tosi hyvä sinnitellä. Illan uinti painoi ehkä vähän lauantainakin, kun lähdettiin Katjan kanssa lenkille. Juostiin ensin tunti ulkona ja sen päälle 30 minuuttia matolla reipasta. Ja sen päälle vielä jalkapuntti. Salilta lähtiessä tunsi todellakin treenanneensa.

Lauantai-iltana huomasin heti, että alaselkä ei ollut kovin riemuissaan salilla tehdyistä syväkyykyistä. Torstain ja perjantain alaselkää jäykistävällä pullariuinnillakin oli varmasti osuutta asiaan. Sunnuntaiaamuna sängystä ylös kampeaminen oli jäykän selän takia työn ja tuskan takana ja olo oli muutenkin ihan hirmu väsynyt. Lenkille ei todellakaan tehnyt mieli. Kävin Meten kanssa luistelemassa ja nukuin kunnon päikkärit. Sitten lähdettiin tytön kanssa tämän uintitreeneihin, jossa olo alkoi viimein kirkastua. Kai se vaan on niin, että kovan uinnin ja tuollaisen pitkän yhdistelmätreenin jälkeen vuorokausi ei enää riitä näin vanhalla palautumiseen 🙂

Kotona kiskoin lenkkikamppeet niskaan ja lähdin hiljaiselle vajaan tunnin juoksulenkille. Auraamattomilla kävelyteillä vauhti oli varsin vaatimatonta, mutta eipä ainakaan tullut mentyä liian kovaa. Kotona suunnittelin vielä meneväni polkemaan hetkeksi traineria, mutta kello oli jo niin paljon, että lasten iltapala, suihku ja koulu&päiväkotikamppeiden pyykkäys ja kokoon haaliminen vetivät pidemmän korren.

Joku viisas on joskus sanonut harjoittelusta, että ”vähän on paremmin kuin ei mitään”. Tänään tuo filosofia toteutui ihan kirjaimellisesti. Ensi viikolla sitten taas lisää!

Eilinen ilta vierähti Pajulahdessa. Viiden aikaan aloiteltiin seuran hallituksen kokous, joka päättyi sopivasti treenivuoron alkuun. Melkein kaikki hallituksen jäsenet halusivat halliin juoksemaan, joten nuija heilui ripeään tahtiin.

Hyviä päätöksiä saatiin kuitenkin tehtyä. Helmikuussa pidetään seuran oman treenipäivä Pajulahdessa ja uintivuoroille hankitaan lisää valmennusapua. Seuran jäsenille tehdyssä kyselyssä moni toivoi uintivuoroille ohjelmia ja lisää tekniikkaneuvontaa. Niitä on siis kevään aikana tulossa. Muilta osin jäsenet vaikuttivat pääosin hyvin tyytyväisiltä seuran toimintaan ja harjoitusten määrään. Ja mikseivät olisi – näin mukavassa porukassa on ilo olla mukana!

Omassa hallitreenissä juoksin 10 x 600 metriä puolentoista minuutin palautuksella tasaisesti 4.30 kilometrivauhtia. Vedot kulki ihan kohtuullisesti, meno ei ollut mitään höyhenen kevyttä, mutta ei järin raskastakaan. Sykemittarinkin oli viritellyt rintaan. Vetojen keskisykkeet jäivät alle 160, mikä on ihan hyvä, mutta toisaalta noin lyhyissä vedoissa syke ei ehdi tuon enempää noustakaan.

Loppuverkan päälle tehtiin taas lihaskuntoa ja sitten kaupan kautta kotiin. Napattiin kalatiskistä puoli kiloa muikkuja ja paisteltiin niitä iltapalaksi. Ai että oli hyvää!

Tänään ohjelmassa on kevyttä pyöräilyä trainerilla. Sitä ei olekaan tullut tehtyä moneen viikkoon. Mutta nyt – äkkiä töiden kimppuun!

Lauantaina mentiin Katjan kanssa suunnitelman mukaisesti salille. Koska pakkanen paukkui kolmessa kympissä, jouduttiin jättämään ulkokipittelyt väliin. Verkkasin matolla puolisen tuntia ja tylsyyttä tappaakseni juoksin 3 x 2 minuuttia reipasta. Sitten siirryttiin rautojen kimppuun.

Aloitettiin taas tuttuun tapaan syväkyykyillä. Neljän sarjan jälkeen vaihdettiin takareisikoukistukseen ja siitä yhden jalan jalkaprässiin. Jalkojen kuritus päättyi askelkyykkyyn kahvakuula sylissä.

Yläkropan kiusaaminen aloitettiin ylä- ja alataljavedoilla, joita tehtiin vuoron perään kolme sarjaa. Sitten vapaat painot käsiin ja niillä peräjälkeen hauiskääntöjä ja olkapäitä, ja ojentajille dippejä. Loppuun vielä vatsa- ja selkälihakset painojen kanssa laitteissa. Varsin perusteellinen ja hyvä treeni!

Sunnuntaina lähdettiin aamu kympiltä hiihtämään. Pakkasta ei ollut enää kuin -12 astetta, mutta edellisyönä satanut pakkaslumi teki  kelistä todella nihkeän. Kummallakaan ei suksi luistanut kovin kehuttavasti. Reilut kaksi tuntia siellä kuitenkin kihnutettiin menemään. Peruskunto tuntuu olevan ihan hyvällä mallilla, kun tuollaisen kahden tunnin hiihtolenkin jälkeen jo oikein odottaa, että mitäs sitten tehtäisiin 🙂

Hiihdon jälkeen Katja vaihtoi lenkkarit jalkaan ja jatkoi treeniä juosten. Minä hyppäsin autoon ja kurvailin kotiin, jossa Simo ja lapset odottivat sukset olalla ja eväsreppu selässä. Lähdettiin koko porukalla hiihtelemään ja paistamaan lähilaavulle makkaraa.

Hiihdon jälkeisen juoksulenkin tein pari tuntia myöhemmin Meten uintitreenien aikana. Hölköttelin vajaan tunnin hissukseen uimahallin lähimaastoissa ja juoksu tuntui taas jotenkin tosi mukavalta. Koko päivästä jäi lopulta hyvä mieli, kun ehti tehdä yhtä sun toista. Ja sai vielä hyvin treenattuakin!

Koko viikon saldoksi kertyi 8,5 tuntia kahdesta lepopäivästä huolimatta. Ihan ok setti.

Ensi viikon treenit alkavat tiistaina Pajulahden hallista vedoilla. Keskiviikkona punttia ja torstaina uinnin & juoksun yhdistelmä. Ja perjantaina taas pulikointia.

Viikonlopun ohjelmaa suunnitellaan Katjan & Essin kanssa loppuviikosta, mutta eiköhän tämä ladulla ja juosten kerättävien pk-tuntien ahnehtiminen pysy edelleen vahvasti harjoitusten teemana.

Heräsin keskiviikkoaamuun kurkku kipeänä ja väsyneenä. Koska olo ei kohentunut päivän aikana, päätin unohtaa päivän treenin ja käyttää illan kirjoittamiseen. Se osoittautuikin hyväksi ratkaisuksi, sillä sain tehtyä monta juttua valmiiksi. Kun löin läppärin kannen puoli kahdeltatoista kiinni, niin silti vähän harmitti. Tähän treenaamiseen on jo niin koukussa, että vaikka keho sanoo, että nyt pitää levätä, niin mieli vaatii vaihtamaan lenkkikamppeita niskaan. Sitä paitsi unikaan ei ole yhtä syvää ja hyvää kuin kunnon treenin jälkeen. Silloin nukkumatin perään ei tarvitse kauaa huudella.

Se hyvä puoli keskiviikon levossa oli, että torstaina juoksu kulki ja uinti maistui. Kipiteltiin Katjan kanssa reilun puolen tunnin verkka ja sitten kiiruusti uimaan. Uitiin kutakuinkin sama treeni kuin lauantaina Pajulahdessa: 500 metrin verkka, sen päälle tonnin verran käsivetoja, paljon potkuja laudalla ja ilman ja lisäksi lyhyitä spurtteja. Uinnissa tuntui olevan aika ajoin ihan hyvä rytmi ja eteenpäin menemisen meininki. Kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu!

Koska juoksun ja puntin yhdistelmä siirtyikin lauantaille, ajattelin tehdä tänään trainerin ja uinnin yhdistelmän. Loppujen lopuksi treeni typistyi vain uinniksi, sillä urakoin koko alkuillan juttujen kimpussa. No, sainpahan pätkäpaaston, uskollisuus & uskottomuus –jutun ja pari veneilyyn liittyvää juttua valmiiksi asti. Nyt voi hyvällä omalla tunnolla levätä ja treenailla koko viikonlopun.

Uintia varten olin tehnyt itselleni 2600 metrin ohjelman, jossa oli tarkoitus etsiskellä eri vauhtialueita. Vedin pitkiä 250 metrin ja lyhyitä 50 metrin vetoja pullareilla ja ilman, vuoroin reipasta ja kovaa, ja yritin keskittyä vedon rentouteen. Esa huomautti taas, että edelleen oikea ranne kääntyy vedon alussa väärään asentoon ja antoi hyviä tekniikkavinkkejä. On se niin hyvä, että joku joka osaa katsoo perään! Pitää toivoa, että opit jalostuvat käytäntöön kesään mennessä. Loppujen lopuksi uintimatkaa kertyi kolmisen kilometriä, kun innostuttiin vielä lopussa tekemään Sepen ja Karin kanssa jonossa uintia ja ohitusvetoja. Se olikin mukava lopetus hyvälle treenille.

Huomenna mennään Katjan kanssa juoksemaan tunnin lenkki ulkona, sitten vähän vauhdikkaampaa menoa matolla ja päälle terävä puntti. Sunnuntaina ajateltiin viettää ladulla 2,5 tuntia ja juosta 1,5 tuntia päälle. Pitää vissiin ottaa jo eväät mukaan, ettei nälkä pääse yllättämään :)Toivottavasti pakkanen laskee ja suksi luistaa, muuten treenistä saattaa tulla suunniteltua raskaampi. Hyvällä kelillä mikään ei ole mukavampaa kuin hiihtäminen, joten auringonpaistetta  odotellessa – hyvää viikonloppua!

Kipiteltiin taas tänään Pajulahden hallissa. Simokin oli mukana, viime kerrasta olikin melkein tasan vuosi. Helmikuun lopussa diagnosoitu säären rasitusmurtuma parani tuskastuttavan hitaasti, mutta nyt siippakin on taas juoksukunnossa. Ja mikäs sen mukavampaa kuin juosta reippaita tonneja yhdessä!

Mukana oli itse asiassa ¾ koko perheestä, koska myös Mette hengaili radan reunalla. Hän istuskeli kuulokkeet päässä hallin laidalla ja kuunteli padillaan Youtubesta Justin Bieberiä ja muita suosikkejaan. Siis ehkä kymmenen minuuttia. Lopun aikaa hän pinkoi ympäri rataa ja hyppeli omatoimisesti pituutta. Mun reipas ja iloinen pieni ihminen 🙂

Vetotreeni meni ihan mukavasti. Juostiin ensin 3 x 1000 4.45 vauhtia. Sitten 2 x 1000 metriä 4.30 vauhtia. Kuudennessa tonnissa piti vähän kokeilla, miten viimeinen kierros juostaan kovaa. Sen loppuaika oli 4.15. Palautusta oli jokaisen vedon välissä kaksi minuuttia.

Vetojen alku tuntui jotenkin hirmu tahmealta ja viimeinen veto kaikista parhaalta. Tällainen dieselmoottori lämpenee vissiin vähän hitaasti. Loppuun tehtiin taas Katjan, Anun ja Jannen kanssa vähän lihaskuntoa ja hyppelyjä. Kokonaisuudessaan oikein hyvä treeni!

Huomenna teenkin puntin sijasta palauttavan juoksun & trainerin yhdistelmän. Torstaille on suunnitelmissa juoksua ja uintia ja vasta perjantaina jalkojen rassausta raudan kanssa. Jos jaksan, niin saatan mennä myös silloin uimaan.

Mutta nyt unten maille, jotta huomenna on taas virtaa!

Lueskelin erästä juttuani varten ravitsemusterapeutti Patrik Borgin blogia, jossa oli postaus nälkävelasta. En tiennytkään, että tuolle joka sunnuntaiselle pitkän lenkin jälkeiselle olotilalleni on ihan oikea nimi!

Patrikin mukaan nälkävelka on ilmiö, jossa nälän kerryttäminen ilman sen tyydyttämistä johtaa ”velkaan”, jonka elimistö myöhemmin tulee perimään takaisin. Eli jokainen meistä voi syödä aikansa liian vähän jos haluaa (ja esimerkiksi laihduttaja usein haluaa), mutta se on melko turhaa, koska elimistö laskee tilanteen ja ottaa omansa kyllä jossain vaiheessa myöhemmin takaisin. Ja jos nälkää yrittää vastustaa niin sitten vasta liemessä ollaankin.

Omalla kohdallani olen ihmetellyt sunnuntai-iltojen jatkuvaa nälkää. Parin-kolmen tunnin lenkin jälkeen voisi syödä ihan mitä vaan. Se saattaa tosin johtua siitäkin, että heti lenkin jälkeen kunnon ruoka ei maistu ja korvaan lounaan lempivälipalallani: mustikkarahkalla, ruisleivällä ja isolla mukillisella vadelmateetä.

Olen muutenkin kategorisoinut itseni välipalaihmiseksi. Voisin ihan hyvin elää edellä mainitulla välipalamenulla vaikka koko viikon. Rasvattomasta maitorahkasta saa marjojen, hedelmien ja pähkinärouheen kanssa vaikka millaisia variaatioita ja pakkasesta mikron kautta sulatettua ruisleipää ei voita mikään. Ei järin epäterveellisestä, mutta ei kovin energiapitoistakaan. Pelkillä välipaloilla kun ei kuitenkaan pitkälle pötkitä.

Juteltiin Katjan kanssa sunnuntain hiihtolenkillä taas ihannepainosta ja siihen pääsemisestä. Katja kertoi jonkun Facebook-tuttunsa tutun (joka on pyöräilijä) kommentoineen jonkun toisen tyypin viiden kilon painonpudotusta sanomalla, että kun omasta pituudesta vähentää luvun 110, niin sitten on omassa ihannepainossa.

Pikaisella laskutoimituksella totesin olevani tuolla logiikalla omassa ihannepainossani. Tai jopa hitusen alle. Kaavojahan tosin riittää jonoksi asti ja painoa arvioidessa pitää tietysti  huomioida monenlaisia muuttujia, kuten ruumiinrakenne, lihaksikkuus ja laji, jota varten treenaa.

Kestävyyslajissa keveydestä on kuitenkin tutkitusti etua. Pohdin, josko tästäkin rungosta saisi vielä jonkun kilon tiivistettyä ennen ensi heinäkuuta ilman sen kummempaa dieettausta. Viime kesänä paino putosi parilla kilolla viimeisen kuukauden aikana ennen Joroisia – varmaan ihan silkasta kauhusta:).  Tänä vuonna kisajännitys on luultavasti astetta lievempi, mutta olon ja olemuksen keveydestä ei silti liene ainakaan haittaa.

Pitänee siis suunnata ruokakauppaan tekemään järkeviä valintoja. Muutakin kuin rahkaa ja mustikoita.

Sunnuntai. Ihan hirmu nopeasti on taas viikko mennyt. Mutta ei se mitään, eipä käy aika pitkäksi. Ensi viikko näyttää töiden puolesta aika kiireiseltä. Pitää olla tehokas, että ehtii myös treenaamaan.

Tein ensi viikon työlistan valmiiksi jo tänään. Lähetin myös muutaman kysymyksen sähköpostilla uskollisuutta käsittelevään juttuuni liittyen amerikkalaiselle sosiologille, jonka mukaan uskollisuus parisuhteessa on myytti. Hänen tuoreen kirjansa viesti on, että parisuhteessa on ihan turhaa olla uskollinen – parempi vaan lemmiskellä kenen kanssa tykkää ja olla avoin asian kanssa. Että sellaista. Kun kysyin hepulta, että eikös juurikin seksi ole parisuhteen liima, se mikä tekee suhteesta PARIsuhteen ja saa puolisot pysymään yhdessä, hän vastasi alle puolessa tunnissa mm. seuraavaa: The most salient finding of sex research is that the longer a couple is together, the less sex they will have. Most marriages end up rather sexless. However, the longer a couple is together, the closer they bond as to one.

Jepulis. Saa nähdä, mitä kotimaiset parisuhdeasiantuntijat ovat tuosta mieltä. Jututan muutamaa ensi viikolla. Asiantuntijajutun oheen tulee nettikyselyn vastauksia ja gallup. Pitänee mennä kuvaajan kanssa heilumaan Helsingin keskustaan joku päivä ensi viikolla. Lahdessa tuollaisesta aiheesta gallupin tekemiseen voi tuhrautua puoli päivää, kun kukaan ei halua vastata kysymykseen tai ainakaan saada naamaansa lehteen. Helsingissä gallupin tekeminen aiheesta kuin aiheesta vie parhaimmillaan vain 10 minuuttia. Siellä ihmiset ovat kai niin tottuneet kaikennäköisiin pysäyttelijöihin ja kiusallisiin kysymyksiin 🙂

Treenien osalta ensi viikko noudattelee tämän viikon kaavaa. Huominen menee levätessä viikon ja viikonlopun rasituksista. Määräpainotteisen viikonlopun ansiosta treenitunteja kertyi tällä viikolla vähän yli 11. Very good! Tänään suksi luisti hyvin ja hiihtäminen oli taas niin mukavaa. Vajaan parin tunnin sivakoinnin päälle juostiin reilun tunnin lenkki. Lisää tällaisia päiviä ja viikkoja!

Tiistaina mennään halliin juoksemaan pitkiä vetoja ja keskiviikkona puntille. Torstaina on uinnin & juoksun yhdistelmä ja perjantaina kevyttä ja palauttavaa hiihtelyä tai sitten seuran vuorolla uimaan. Lauantaina ja sunnuntaina kerätään taas määrää ja tunteja, ladulla ja juosten. Tavoitteena on yli kymmenen tunnin hyvä ja laadukas treeniviikko. Ja hyvä viikko muutenkin 🙂

Olin tänään Pajulahdessa II-tason triathlonvalmentajien harjoituskappaleena. Kertakaikkisen hyviä harjoituksia olivatkin kehitelleet! Iltapäivän aluksi tehtiin Pajulahti-hallissa puolentoista tunnin ajan juoksunopeutta, -tekniikkaa ja -voimaa kehittäviä harjoituksia. Vedettiin mm. lyhyitä vetoja ja tehtiin polvennostojuoksua, kuopaisukävelyä ja saksijuoksua. Askelkyykkyjäkin tuli tehtyä varmaan pari sataa, painolla ja ilman. Oikeasta lonkasta kuului yhdessä syvälle ja pitkälle venytetyssä askelkyykyssä epäilyttävä rusahdus. Toivottavasti se tarkoitti vaan paikkojen aukeamista, eikä mitään sen kummempaa. Ainakaan vielä ei tunnu missään pahemmin, mutta odotan mielenkiinnolla huomista aamua 🙂

Juoksuosuuden jälkeen siirryttiin lihaskuntoharjoituksiin, joita tehtiin pareittain. Alkulämpö otettiin sumopainilla, jota väänsin Essin kanssa. Aika sitkeitä oltiin molemmat, kun ei toista meinannut saada patjalta millään ulos. Kuntopiiri sisälsi muutamia tuttuja ja pari uuttakin liikettä, joita voi soveltaa jatkossa omiin treeneihin.

Eniten odotin päivän uintiosuutta – enkä suotta. Puolentoista tunnin setin jälkeen tiesi todellakin uineensa. 600 metrin alkuverkan jälkeen tehtiin hauskoja kellumisharjoituksia, paikallaan, kuperkeikan kanssa ja kellunnasta 50 metrin spurttiin. Hauskuuden jälkeen oli vuorossa tuskallisen pitkä potkutreeni, jossa mun vauhti oli tasoa etana. Ikinä en ole potkinut paria sataa metriä enempää, mutta nyt potkuteltiin laudalla ja ilman lautaa ainakin puoli kilometriä putkeen. Potkujen jälkeen laitettiin pullarit jalkojen väliin ja siirryttiin vetotreenin. Kauhottiin 2 x 50, 2 x 100 ja 2 x 150 metriä siten, että setin eka osa aina pullareilla kovaa ja toinen ilman pullaria kevyesti. Sen perään tehtiin 4 x 75 jonossa uintia siten, että letkan viimeinen spurttaa aina 25 metrin aikana kärkeen. Ja loppuun pari sataa metriä verraa.

Kysyin uinnin jälkeen treenin vetäneeltä Liisalta mielipidettä mun uintitekniikasta. Hän katseli, kun uin pari vinstaa pullareilla ja ilman, ja sanoi sitten, että hyvältä näyttää. Ja että ei hän mun tekniikassa mitään virheitä näe. What!!!! Ja mä kun luulin, että tekemistä on edelleen ja paljon. Potkuja alan kyllä tekemään jatkossa joka treenissä, vaikka ne ikävältä tuntuukin. Jospa niillä saisi lisää vauhtia etenemiseen. Mutta muuten jäi kyllä tosi hyvä fiilis. On ihan huippua, kun huomaa, että jaksaa uida tuollaisenkin treenin ihan kevyesti ja että enemmänkin olisi mennyt! Ei ole mennyt syksyn uintitreenit hukkaan 🙂

Huomenna mennään Katjan kanssa hiihtämään parin tunnin lenkki ja juostaan puolisen tuntia päälle. Sitä ennen maistuu tortillat ja pari lasia hyvää punkkua. Luulisi unen tulevan illalla pyytämättä.

Viikonloppu se kolkuttelee jo ovelle, mutta työlistalla olisi vielä pari hommaa. Näyttää vahvasti siltä, että ne siirtyvät maanantain to do –listalle, jos en nyt äkkiä saa jotain kummallista loppukiriä aikaiseksi.

Tätä päivää piristi puhelu, jonka sain erään avustamani aikakauslehden toimituspäälliköltä. Hän kiitti minua tekemästäni jutusta ja pyysi tekemään lyhyen esittelyn itsestäni lehden ensimmäiselle aukeamalla, jossa he esittelevät lehden tekemiseen osallistuneita tyyppejä. Mukana on aina joku myös joku vakituinen avustaja ja tällä he haluavat esitellä minut. Voi että olin iloinen! Nimittäin se, että pääsee ”apinalaatikkoon”, kertoo siitä, että juttutilauksia on luvassa jatkossakin. Ja se jos mikä on näin yrittäjän näkökulmasta paras kiitos, jonka asiakkaaltaan voi saada.

Pian suunnistan eskariin hakemaan Metteä ja kurvailen tytön kanssa balettitunnille. Sen aikana ehtii tehdä sujuvasti illan ruokaostokset ja haalia lahjan Meten eskarikaverin synttäreille. Sitten kotiin, juhla- & lenkkivaatteiden vaihto, tyttö HopLoppiin synttäreille ja itse reiluksi tunniksi ladulle. Siinä se ilta se meneekin.

Huomenna tiedossa on mukavaa yhteistreenailua Pajulahdessa. Jännityksellä odotan etenkin uintiosuutta ja siitä saatavaa palautetta. Eilinen juoksu-& uintitreeni kulki ihan mukavasti. Koska Katja ja Essi eivät olleet uimassa, peesailin koko treenin ajan Juffea. Alkuverkkojen jälkeen vedettiin lyhyitä vetoja pullareilla. Yhteensä tuli kauhottua reilut pari kilometriä.

Aina välillä tuntuu, että uinnissakin alkaa näkyä valoa tunnelin päässä. Tosin se valo on vielä sellaista pientä ja ohimenevää taskulampun heiluttelua, joka pätkii toisinaan vielä pahasti. Mutta jospa se siitä kesään mennessä voimistuisi 🙂

Mukavaa viikonloppua!

Jaloissa tuntee, että puntilla on käyty. Pakaroissakin on näköjään monta eri lihasta, huomasin tuossa rappuja alas tullessa. Mutta hyvä vaan, että tuntuu. Silloin jotain kehitystäkin voi kenties tapahtua.

Tehtiin eilen Katjan kanssa salilla melkoista jalkajumppaa. Syväkyykkyjä pelkkä tanko niskan takana ja niin syvään kuin vain pääsee (Skytän Esalta saatiin hyviä neuvoja oikeaan suoritustekniikkaan!), askelkyykkyjä kahdeksan kilon kahvakuula sylissä, takareisiä laitteessa, jossa seistään selkä suorana ja koukistetaan yhtä jalkaa kerrallaan niin lähelle pakaraa kuin vain menee sekä jalkaprässiä yksi jalka kerrallaan. Hauiksia, olkapäitä ja ojentajia tehtiin vapailla painoilla ja päälle vielä vatsat.

Hyvä setti, joka tehdään jatkossa joka toinen viikko. Joka toinen viikko tehdään jalat vähän kevyemmin ja painotetaan ylävartalon liikkeitä. Luulisi akan vahvistuvan 🙂

Tänään mennään uimaan ja tehdään alle kevyt 45 minuutin juoksulenkki. Sitä ennen pitäisi kirjoittaa niin, että savu nousee näppäimistöltä. Parasta siis aloittaa heti.

Tänään tuli tehtyä hallikauden avaus Pajulahdessa. Viime vuonna hallikipittelyt aloitettiin jo marraskuun lopussa ja tässä vaiheessa vauhdit oli ajankohtaan nähden ehkä vähän liiankin kovia. Tänä vuonna ajattelin ottaa maltillisemmin ja lisätä vauhteja sitä mukaa, kun kesä alkaa lähestyä.

Pohdittiin Essin kanssa vetojen matkoja ja vauhteja, ja Essi kysäisi vielä mielipidettä Katja V:ltäkin. Lopulta päätettiin juosta 1 x 2000 metriä, 2 x 1000 metriä ja 3 x 666 metriä (kaksi kertaa ratakierros). Vauhdit alkoivat karvan alle vitosesta ja päätyivät noin 4.25 kyytiin. Palautukset oli alkuun pari minuuttia ja lyhyemmissä vedoissa minuutin. Mukana menossa olivat seuralaisista Katja K., Sepe, Anu, Nina sekä Essi ja minä.

Ekat vedot juostiin Katjan ja Sepen kanssa yhtä matkaa. Hengityksen ja tuntuman puolesta vauhti tuntui sopivalta. Jalat olivat aavistuksen raskaat ja frekvenssi tuntui jotenkin hirmu hitaalta. Yritin kuitenkin pitää lantion ylhäällä ja keskittyä askellukseen.

Toisesta tonnista eteenpäin Katja ja Sepe päästeli kovempaa ja minä pitäydyin omissa vauhdeissani. Astetta reippaammat kuusisataset kulki hyvin ja happoa ei ainakaan tuntunut kertyvän.

Vetojen jälkeen hölkkäiltiin pari kierrosta ja tehtiin jaloille vähän lihaskuntoa päälle: 20 metrin matkalla askelkyykkyjä, borzovilaisia, kyykkyhyppyjä, polvennosto- ja pakarajuoksua sekä loppukevennykseksi takaperinjuoksua. Kivaa oli ja kokonaisuudessaan tosi hyvä treeni!

Huomenna sitten puntille ja torstaina uimaan. Ja kummankin alle vähän juoksua. Sitä ennen iltapalaa ja nukkumatin luo:)

Vuoden toinen viikko alkoi herätyksellä klo 7.45. Simo oli jo lähdössä ajelemaan Helsinkiin, kun kampesin itseni Meten kanssa alakertaan. Sitten aamupalaa itselle ja tytölle, tytön vienti päiväkotiin ja kotiin herättelemään Miskaa, joka istuikin jo sohvalla katselemassa lastenohjelmia. Aamupalaa pojalle, jatkuvaa patistelua siihen asti, että kaverit ovat jo ovella hakemassa vielä kalsarisillaan heiluvaa heppua, paniikinomaista sukkien, pipon ja hanskojen etsintää ja sitten heipat. Syvä huokaus, uusi pannullinen kahvia tulemaan ja sitten töiden kimppuun.

Aloitan jokaisen viikkoni listaamalla viikon aikana työn alle tulevat tai valmiiksi asti tehtävät jutut. Tällä viikolla työstän juttuja mm. ihmisiä pelottavista tutkimuksista ja toimenpiteistä, pätkäpaastosta, KivenHerrasta (asuntomessublogiin) sekä kymmenestä ratkaisusta kodin ikuisiin säilytysongelmiin. Tiistaina on pakkausalaan liittyvän asiakaslehden aloituspalaveri ja koko viikon ajan pitäisi koota juttuja opettajille menevään kouluyleisurheilulehteen. Myös ravitsemuskirjan teksteihin pitäisi paneutua jossakin vaiheessa viikkoa, koska ensimmäisiä valmiita kappaleita pitäisi esitellä kustantajalle tammikuun lopussa. Hommaa on siis ihan riittävästi.

Treenien puolesta aloitan viikon perinteisesti lepopäivällä. Tämä siksi, että viikonloppuna tulee yleensä harjoiteltua tavallista enemmän ja lepo on ihan paikallaan. Viime viikonloppunakin tuli tehtyä ensin lauantaina kolmen tunnin hiihto- & juoksutreeni ja sunnuntaina kahden tunnin pitkä juoksulenkki. Erittäin hyviä pk-treenejä molemmat.

Toinen pätevä syy lepopäivälle ovat lasten harrastukset. Maanantaina tyttö telinevoimistelee ja poika laskettelee, joten ilta menee sujuvasti lapsia kuskatessa. Tiistaisin on pojan kiekkokoulu ja keskiviikkoisin salibandy. Perjantaisin tytön baletti, lauantaisin pojan kiipeily ja sunnuntaisin tytön uinti. Onneksi taloudessa on kaksi vanhempaa ja autoa, koska muuten haaveet omista harjoituksista voisi unohtaa. Niin ei onneksi tarvitse tehdä 🙂

Tämän viikon omat treenit alkavat tiistai-iltana pitkillä juoksuvedoilla ja hyppelyillä Pajulahti-hallista. Keskiviikkona on vuorossa salitreeni: juoksua ja punttia, ja torstaina juoksun ja uinnin yhdistelmä. Perjantaina käyn hiihtämässä ja lauantaina menen Pajulahteen II-tason triathlonvalmentajien ”harjoituskappaleeksi”. Luvassa on tulevien valmentajien ohjeistamana juoksu- ja uintitreeniä. Jännää! Sunnuntai on taas pyhitetty perinteiseen tapaan pitkälle hiihdon ja juoksun yhdistelmätreenille.

Mutta nyt – töiden kimppuun. Mukavaa viikkoa itse kullekin!

Muutamana viime päivänä olen pohtinut, että milloinkohan tämä alun perin arjen keventäjäksi suunnittelemani liikuntaharrastus lipsahti addiktion puolelle. Silloin viisi vuotta sitten, kun sain päähäni juosta ensimmäisen maratonini, näin säännöllinen treenaaminen ei käynyt edes mielessä. Harrastin kilpaurheilua koko lapsuuteni ja nuoruuteni ajan, ja kun vuonna -97 laitoin lenkkarit naulaan, ajattelin, että tämä osa elämää on nyt nähty.

Olin rapiat kymmenen vuotta käytännöllisesti katsottuna tekemättä mitään – paitsi töitä ja lapsia. Ja sen kyllä huomasi. Painoa ei ollut kertynyt muutamaa kiloa kilpavuosia enempää, mutta kunto oli romahtanut kertakaikkisen surkeaksi. Muistan vieläkin sen päivän, kun tämän uudelleen virinneen liikuntaharrastukseni myötä jaksoin taas juosta tunnin yhtä soittoa. Olo oli kuin uudesti syntyneellä! Mattotesti kertoi kuitenkin karun totuuden: maksimihapenotto oli pudonnut kilpaurheiluvuosien yli 60 millilitrasta 42:een ja aerobinen kynnys tuli vastaan jo kuuden ja puolen minuutin kilometrivauhdissa. Siitä sitä sitten lähdettiin. Nyt vajaat viisi vuotta myöhemmin maksimihapenotto on 52 millilitraa ja aerobinen kynnys on karvan alle 5.30 kilometrivauhdissa. Anakynnystä kolkuttelen minuuttia reippaammassa kyydissä, joten kehitystä, vaikkakin hitaan puoleista, on tapahtunut. Tasolle, jolle haluan taas päästä on vielä matkaa, mutta onhan tässä loppuelämä aikaa.:)

Pari vuotta sitten innostuin mieheni vanavedessä triathlonista. En muista tarkalleen, missä järjestyksessä tutustuin keneenkin, mutta pian huomasin harjoittelevani ohjelmalla ja tekeväni viikoittain vetoharjoituksia Pajulahden hallissa Katjan, Essin, Juffen, Sepen, Aleksin ja monien muiden X-tri Lahden seurakavereiden kanssa. Päämäärättömästä lenkkeilystä tulikin yhtäkkiä suunnitelmallista harjoittelua. Asetin taas itselleni tavoitteita ja huomasin sitovani lenkkarin nauhoja yhteen 4-6 kertaa viikossa. Ostin Väisäsen Katjalta hänen vanhan maantiepyöränsä ja tutustuin lajiin, jonka olin aiemmin kiertänyt tarkoituksellisesti kaukaa. Nyt ihmettelen, että miksi ihmeessä. Pyöräilyhän on ihan parasta!

Suurin harjoitusmotivaattorini taitavat kuitenkin olla lajin parista löydetyt uudet ystävät, joita tapaan treenien merkeissä parhaimmillaan neljä kertaa viikossa. En edes muista, koska olisin viimeksi juossut viikon pitkän lenkin tai käynyt uimassa yksin, ja se jos mikä on mielestäni suuri etuoikeus. Katja ja Essi ovat parhaat tsempparini. Yhteiset treenimme tekevät hyvää kropan lisäksi myös päälle, sillä treenatessa tulee puitua kaikkea mahdollista maan ja taivaan välillä, selvitettyä koti- ja työasioita ja ties mitä muuta. Ihan parasta (ja vieläpä ilmaista!) terapiaa! 🙂

Tätä kirjoittaessa olen junassa matkalla Helsinkiin. Tapaan ravitsemusterapeutti-Janin, jonka kanssa kirjoitamme kevään aikana kirjan liikkujan ravitsemuksesta. Se ilmestyy Gummeruksen kustantamana joskus ensi syksynä. Projektista tarttuu varmasti mukaan paljon mielenkiintoista faktaa myös omaan ruokailuun – siis ainakin teoriassa.

Treenien osalta tämä päivä on pyhitetty levolle, koska tälle illalle tuli parempaa tekemistä: ajelemme Jorviin katsomaan eilen syntynyttä pientä kummityttöämme! Eilinen juoksu & uintisetti meni suunnitelman mukaisesti, vaikka jaloissa ja olossa tuntuikin pientä väsymystä. Huomiseksi on luvattu niin hienoa hiihtokeliä, että sitä ei voi jättää hyödyntämättä. Ajateltiin Katjan kanssa sivakoida 2,5 tuntia ja tehdä 30 minuutin verryttelyhölkkä päälle rauhallisesti pk-alueella. Sitä odotellessa – hyvää viikonloppua!