Viime postauksesta on vierähtänyt hävettävän kauan. Parissa kuukaudessa on tapahtunut paljon kaikenlaista, mutta tänne blogiin en ole jostain syystä saanut niistä kirjoiteltua. On ollut niin paljon kiirusta, mukamas. Mutta uuden vuoden lupauksena lupaan päivittää blogiin kuulumisia kerran viikossa. Vaikka sitten ihan lyhyesti. Katsotaan kuinka pitkälle lupaus kantaa.
Mutta sitten niihin kuulumisiin. Treenirintamalla on ollut mukavan monipuolista tekemistä. Olen uinut keskimäärin kolmesti viikossa ja pikku hiljaa tuntuu, että se alkaa kantaa hedelmää. Marraskuussa oltiin Susannan, Tommin ja Essin kanssa Speedo Masters-seuran järjestämällä Masters-uimarien leirillä Pajulahdessa ja siellä uitiin kahdessa vuorokaudessa peräti 12 kilometriä.
En ole koskaan uinut niin paljon edes viikossa! Mutta yllättävän hyvin jaksoin ja on kiva huomata, että tässäkin lajissa voi kehittyä. Joka treenissä tehtiin vähän erilaisia harjoituksia ja aika sujahti altaassa aina kuin siivillä. Leiri oli huikean hieno kokemus ja olenkin jo ilmoittautunut uudelle leirille helmikuun alussa.
Seuran treenivuoroillakin on uitu porukalla hyviä harjoituksia. Esimerkiksi viikko sitten kauhottiin 20 x 100 metriä kahden minuutin lähdöillä. Vauhdit oli keskimäärin 1.37-1.45 välillä. Erittäin hyvää settiä ja vauhtia mulle!
Vaikka vauhdikkaita treenejäkin on tullut tehtyä, niin uinnissa pääpaino on ollut tekniikan parantamisessa. Siinä sitä sarkaa riittääkin:) Joel antoi alkusyksystä aika viiltävän analyysin, josta ei montaa positiivista kohtaa löytynyt. Jalat laahasi, toinen käsiveto meni aivan läpi ja pää oli liian pystyssä. Siinä ne suurimmat. Itsestä tuntuu, että uintiasennossa on tapahtunut pientä kehitystä ja vetokin pitää jo aavistuksen paremmin. Uin eilen 400 metrin testiuinnin ilman märkäpukua. Tässä hieman Polarin antamaan dataa siitä:
Jos kuva ei näy, niin siinä lukee, että 400 metriä on uitu ajassa 7.02 ja keskivauhti oli 1.45 per satanen.
Aavistuksen kovempaankin vauhtiin olisi ehkä ollut rahkeita, mutta ensi kerralla sitten. Tammikuun lopussa uin 100 ja 1000 metrin testit, joten nelosen kimppuun käyn seuraavan kerran vasta helmikuussa. Jospa sitä silloin jo pääsisi alle seitsemän minuutin.
Vihdoin suksille!
Pyöräilyä olen kehittänyt ahkerasti trainerin satulassa ja hankkimalla voimaa punttisalilta. Polkaisin marraskuussa 10 kilometrin testin wattbikella. Aikaa meni 15.29 ja keskivauhti oli 38,5 ja keskiwatit 226. Aika parani 15 sekunnilla viime keväänä ajetusta, joten olin ihan tyytyväinen, että lähtötaso on jo nyt aavistuksen korkeammalla.
Voimaharjoittelu sanan varsinaisessa merkityksessä alkaa vasta nyt. Saa nähdä, mitä jalat tykkäävät. Toistaiseksi olen tehnyt kestovoimaa pienillä painoilla, mutta ensi viikosta alkaen painoja ryhdytään lisäämään pikku hiljaa kohti keväällä koittavaa maksimivoimajaksoa. Jännää!
Nyt kun tänne Lahteenkin tuli viimein kunnolla lunta, korvaan osan pyörätreeneistä suksilla. Ihanaa päästä ulos raikkaaseen ilmaan ja keskelle luontoa. Kyllä se aina autotallissa ajamisen voittaa.
Kuva on viime sunnuntain lenkillä, jossa hiihdeltiin Simon kanssa pari tuntia pitkin poikin Salpausselkää ja Tiirismaata.
Ulos pääseminen ja hiihtäminen on mukavaa myös siksi, että en pysty vieläkään juoksemaan. Ennen Firenzen marraskuista maratonia revennyt pohjelihas on edelleen kipeä, eikä maratonin raahustaminen parantanut yhtään asiaa. Mutta siitä voin syyttää vain itseäni.
Firenzen maraton oli kaikesta huolimatta tosi hienosti järjestetty tapahtuma ja sitä voi suositella lämpimästi kenelle tahansa. Reitti oli nopea ja sää aivan ihanteellinen. Harmi vain, että oma juoksu loppui jo 10 kilometrin kohdalla. Puoleen väliin asti pääsin vielä joten kuten juoksemaan, mutta toisella puolikkaalla kävelin enemmän kuin juoksin. Maaliin tulin ajassa 4.09. Olipa kerrankin aikaa katsella maisemia ja nauttia järjestäjän tarjoamista virvokkeista. Jalan puolesta keskeyttäminen olisi ollut järkevämpää, mutta niin kaukana en halunnut sitä tehdä. Jääräpäisyydestä sakotetaan vieläkin ja ties kuinka pitkään:(
Jouluviikolla yritin pari kertaa juosta. Toisella yrityksellä pääsin jo melkein kaksi kilometriä kivutta, joten kyllä se siitä pikku hiljaa paranee. Kärsivällisyys ei vaan lukeudu mun parhaisiin puoliin ja odottavan aika on raivostuttavan pitkä. Onneksi voin kuitenkin tehdä lähes kaikkea muuta.
Hyvää ja liikunnallista uutta vuotta!
Siellä Sina nähdään! Viimeksi leirillä ei ollutkaan muita mulle tuttuja triathlonisteja kuin oman seuran porukkaa. Hyvää uutta vuotta ja hyviä treenejä!
Kiva kuulla kokemuksia speedo-uintileiristä, olen itsekin ilmoittautunut helmikuun leirille!