Viimeistä viedään

Triathlonkausi lähestyy loppua. Ensi lauantaina olisi edessä vielä ”pikku” rypistys, nimittäin Pajulahdessa kilpailtava täyden matkan SM-kisa. Mun ensimmäinen täysi matka!

Pahemmin ei jännitä, ainakaan vielä. Enemmänkin odotan kisaa suurella mielenkiinnolla. On hauska nähdä, miten keho ja mieli jaksavat noin pitkän suorituksen. Aika luottavaisena lähden kuitenkin matkaan. Olen harjoitellut hyvin koko vuoden ja uskon, että peruskuntoni on riittävän vahva pk-alueella läpivietävästä kisasta suoriutumiseen.

Pitkä yhdistelmätreeni

Kuopion kisan jälkeen pidin pari lepopäivää ja tein muutamia lyhyitä harjoituksia ennen viimeistä pitkää yhdistelmäharjoitusta. Valmistavista harjoituksista se oli ainoa, jota pidin täyttä matkaa silmällä pitäen tärkeänä, etenkin itseluottamuksen kannalta.

Katja joutui jättämään treenin väliin flunssan takia, mutta onneksi sain kaverikseni Anteron. Viime perjantaina pulahdettiin siis jo puolilta päivin Kymijärveen ja uitiin ensin reilut pari kilometriä. Sen jälkeen lähdettiin pyöräilemään kohti Nastolaa ja täyden matkan kisareittiä, joka kierrettiin kahdesti. Fillarilenkille kertyi mittaa 130 kilometriä. Päälle juostiin vielä 10 kilometriä mun kisan tavoitevauhtia.

Treenistä jäi tosi hyvä mieli! Aikaa meni kokonaisuudessaan rapiat kuusi tuntia ja vointi oli treenin jälkeen tosi hyvä. Sain testattua geelien ja patukoiden syömistä & juomista ja huomasin, että vatsa ei reagoinut niihin lainkaan. Pissahätä saattaa kyllä pyöräillessä yllättää, mutta silloin ei auta muu kuin tehdä pikainen puskareissu.

Luottavaisin mielin

Uinti kulkee tällä hetkellä aika kivasti ja helpon tuntuisesti. Mun ja Anteron uintivauhti on aika samaa luokkaa, joten ajattelin Pajulahdessakin seurailla, missä Antero menee ja pysytellä tuntumassa. Laskeskeltiin, että noin 1.16 aikaan pitäisi olla ihan hyvät saumat.

Pyöräilyssä pyrin pitämään noin 30 km/h keskivauhtia. Kuivannolla kierrettävä kolmion mallinen reitti ei mun mielestäni ole sieltä nopeimmasta päästä. Etenkin kolmion ”toinen”, noin 14 kilometrin mittainen osuus koettelee hermoja, koska se on melkein kokonaan loivaa nousua ja varsin raskas, jos tuuli on vähänkin vastainen. Siinä pitää vaan malttaa mielensä ja koittaa olla puskematta liikaa. Yritän kompensoida keskivauhtia niillä kahdella muulla pätkällä.

Juoksusta on vaikea sanoa juuta tai jaata. Viime perjantain pitkässä yhdistelmässä juoksu lähti liikkeelle tosi helposti ja ekan vitosen vauhti oli 5.15 tuntumassa. Toisella lenkillä se putosi 5.30 pintaan ja se on varmaan paljon realistisempi tavoitevauhti. Mutta mitä pidemmälle matka etenee, sitä lyhyemmäksi askel todennäköisesti käy. Vauhtiakin tärkeämpänä pidän kuitenkin omaa jaksamistani ja sitä, että pystyisin juoksemaan maratonin loppuun asti.

Pajulahden maratonreitti on kuuleman mukaan mäkinen ja raskas. Kivaksi ylläriksi kahdeksan kilometrin reitin puolessa välissä on muutaman kilometrin osuus kuntopolkua, jossa kiivetään (siis kävellään) joku jyrkkä mäki mennen tullen. Maasto on tuolla metsäpätkällä varsin epätasaista, joten pitää olla tarkkana, ettei astu pyöräilyn jäykistämillä jaloilla nilkkaansa ympäri.

Geeliä ja patukkaa

Lauantaiaamuna klo 7 se on sitten menoa! Simo ja Juffe on mun ja Katjan huoltojoukoissa ja on jotenkin rauhoittavaa tietää, että pitkän pyöräilyn aikanakin näen tuttuja naamoja keskimäärin tunnin välein.

Eilen kävin hieronnasta ja ostamassa säkillisen geelejä ja patukoita. Tänään teen vielä kevyen ja lyhyen fillarilenkin, jonka päälle hölkkäilen muutaman kilometrin. Huomenna on tiedossa lepoa, kisainfo ja illalla ajoissa nukkumaan. Ja lauantaina taas varpaat viivalle. Pitäkää peukkuja!