Viikonlopun fiilistelyä

Viikonlopun mahtava auringonpaiste ja hyvät treenit hymyilyttää vieläkin. Kyllä voi ihminen tulla pienestä onnelliseksi! Vaikka viikko olikin sellaista ” tullako kipeäksi vai eikö” arpapeliä, niin loppujen lopuksi olen ihan tyytyväinen kevyen viikon antiin.

Viime lauantain HCR:n jälkeen pidin kaksi lepopäivää. Tiistaina poljettiin Katjan ja Essin kanssa 40 kilometrin kevyt lenkki. Pennalan peltosuoralla pyöriteltiin kampia vähän reippaammin, mutta muuten mentiin sellaista kevyttä jutteluvauhtia.

Keskiviikkona heräsin (taas) nenä tukossa ja kurkku karheana. Yö oli mennyt muutenkin vähän kehnosti. Mette törmäsi yöllisellä vessareissullaan huoneensa oveen ja kolautti nenänsä ihan kunnolla oven lukkopesään. Miten voikin pienen ihmisen naamasta tulla niin paljon verta! Yöllisen horror shown jälkeen oli tietenkin kouluun tutustuminen ja voitte kuvitella, miten kova paikka tuollaiselle kuusivuotiaalle pikkuneidille, joka on jokseenkin tarkka ulkonäöstään, oli lähteä tutustumaan uusiin luokkakavereihin naama aivan turvotuksissa.

Keskiviikolle suunnittelemani kevyt juoksulenkki jäi flunssaisen olon takia väliin. Soittelin Essin kanssa ja sovittiin, että arvioidaan lenkkikuntoa torstaina uudestaan.

Torstaiaamuna olo oli edelleen tukkoinen, mutta koska kuumetta ei ollut, lähdettiin Essin kanssa tekemään juoksu & uinti yhdistelmätreeni. Ajatuksena oli juosta kymppi ihan hissukseen, mutta kun lähdettiin Hollolan uimahallin pihasta juoksemaan, niin molempien jalat rullasi kuin itsestään 5.10 kilometrivauhtia. Annettiin siis mennä vähän reippaammin kuin piti. Juoksun jälkeen pulahdettiin Hollolan uimahallin altaaseen ja tehtiin 45 minuutin tehokas ja tekniikkapainotteinen treeni. Kokonaisuudessaan päivä oli erinomainen.

Perjantaina olo oli taas kaikkea muuta kuin hyvä. Alkoi jo hieman tympäistä tämä flunssan kanssa taiteilu. Simo oli ollut maanantaista lähtien kotona kauheassa räkätaudissa ja kuumeessa ja keskiviikkona sama kuume iski myös Metteen. Ajattelin, että ihme on, jos tuolta säästyn. Olin suunnitellut meneväni seuran vuorolla uimaan, mutta päätin viime tingassa olla menemättä. Illan kauppareissulla joka paikkaa särki ja lihakset tuntuivat nykivän ilman treeniäkin. Nappasin pari buranaa ja nukahdin jo kymmeneltä.

Lauantaiksi oltiin suunniteltu Essin kanssa vähän pidempää pyörälenkkiä. Saatiin Katja V. ja Latekin seuraksi. Aurinko paistoi ja lämmintä oli parikymmentä astetta, joten ekaa kertaa pääsin fillarin selkään lyhyissä kamppeissa. Lähdettiin polkemaan kohti Pajulahtea, sieltä Ruuhijärven kautta Vierumäelle ja vanhaa Heinolan tien vartta takaisin kotiin. Lenkistä tuli sellainen karvan alle seitsemänkympin kiepsautus.

Ruuhijärveltä eteenpäin poljin Laten vauhdikkaassa peesissä. Jaloissa oli jotenkin aivan supervahva tuntuma, mikään mäki ei hapottanut ja vauhtia olisi voinut pitää vaikka kuinka. Sellainen flow oli päällä, että tuntuman puolesta olisi voinut polkea vaikka kuinka paljon lisää ja ihan mitä vauhtia tahansa! Olin ihan fiiliksissä vielä kotonakin, joten vaihdoin lenkkarit jalkaa ja lähdin juoksemaan vitosen verralenkin päälle. Lisää tällaisia treenejä mulle ja heti!

Sunnuntaina olin päättänyt juosta Tukholmaan silmällä pitäen tavallista pidemmän pitkän lenkin. Lähdettiin Katjan kanssa hissukseen kipittelemään kohti Pajulahtea. Edellispäivän polkeminen ei ihme kyllä tuntunut jaloissa ollenkaan ja meno maistui tosi mukavalle. Oltiin Pajulahdessa ja kääntöpaikalla kuin huomaamatta. Ostettiin pullot urheilujuomaa ja täytettiin omat vesipullot. Ja sitten lähdettiin kotimatkalle. Puolimaratonin väliaika oli noin 1.55, joten siihen asti oltiin juostu noin 5.30 vauhtia. Viimeisellä kympillä kiristettiin vähän tahtia ja se tultiin noin 52 minuuttiin eli 5.10 kilometrivauhtia. Voimien ja energioiden puolesta lenkki meni tosi hyvin, jaksoin hienosti ja juoksu tuntui kevyeltä. Viimeisellä kympillä jano vaivasi koko ajan, koska kolmesta pikkupullosta ei voinut juoda kuin pieniä hörppyjä, ettei juoma loppuisi kokonaan. Onneksi maratonilla juotavaa saa reilummin ja useammin.

Viikonlopun hyvien treenien jälkeen pidän maanantaina lepopäivän. Tiistaina pyörittelen kevyesti Pennalan lenkin ja juoksen muutaman kilometrin päälle. Keskiviikkona juoksen maratonvauhtisen 10-12 kilometriä ja torstaina juoksen 45 minuuttia ennen seuran uintivuoroa. Perjantaina pidän lepopäivän ennen viikonlopun määräpainotteisia pyörä- & juoksutreenejä.

Näillä mennään!

Tietoa kirjoittajasta

taru

39-vuotias nainen Lahdesta.

Julkaistu

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *