Uusi kausi on epävirallisesti alkanut. En jaksanut levätä maratonin jälkeen laakereillani muutamaa päivää kauempaa, joten ajattelin aloitella hissukseen syksyn vaihtoehtotreeneihin tutustumisen. Katja on ollut jo kohta pari viikkoa reissussa, joten suunnitelmallisemmat treenit alkavat vasta ensi viikolla. Päätin ottaa itsekseni pienen varaslähdön.
Viikonloppuna käytiin polkaisemassa Simon, Essin ja Laten kanssa kahden ja puolen tunnin maastopyörälenkki ja voi että se oli mukavaa! Ensi viikonloppuna otetaan sama uusiksi. Poljettiin latupohjia ja melko helppoja polkuja pitkin Pajulahteen ja takaisin. Selvisin lukkopolkimilla kaatumatta, vaikka muutamassa kohdassa vähän hirvittikin. Liukkaat kivet ja puun juuret ei oo mun juttu…
Sunnuntaina tehtiin vähän isommalla seuran porukalla sauvarinnettä Messilässä. Laasonrinne teki tehtävänsä. Sitä kivutessa pohdin, että tämän täytyy olla jokin keskiaikainen kidutuskeino: laitetaan hullut jonoon, sauvat käteen ja kipuamaan mäen rinnettä ylöspäin. Niin oli kivaa, että pakaroissa tuntuu vieläkin. Tänään sentään jo vähän vähemmän kuin eilen. Eilen kankeus oli sitä luokkaa, että mitään jalkoja rasittavaa ei tehnyt mieli tehdä. Mutta jotain kuitenkin. Ja siitä se ajatus sitten lähti. Muistelin, että mullahan on autotallissa iänikuisen vanhat rullasukset! Siis perinteisen tyylin sukset. Kyljissä lukee hienosti ”diagonal”. En ole hiihtänyt pertsaa varmaan viiteentoista vuoteen, joten ajattelin kysäistä seuran kamapörssistä, josko jollain olisi vähän uudemmat pelit myytävänä. Sompin Mikalla olisi ollut, mutta ne oli sellaiset pro-tason kiitimet ja mulle vähän liian arvokkaat.
Tänään kaivelin nöyrästi autotallin nurkkaa ja sieltähän ne sukset löytyivät. Niiden siteisiin ei tietenkään käyneet mun uudehkot luistelumonot, joissa nilkka olisi ollut vähän paremmin tuettu. Vedin siis jalkaani parikymppisenä viimeksi pitämäni pertsan monot, jotka olivat kyllä vielä yllättävän hyvässä kunnossa. Todennäköisesti vähäisen käytön takia.
Alun haparoinnin jälkeen tasatyönnön ja yksipotkuisen hiihtäminen alkoi sujua. Melko nopeasti huomasin, että toisesta suksesta oli laakeri rikki. Potku meni läpi ilman minkäänlaista pitoa. Potkin loivissa ylämäissä siis lähinnä oikealla jalalla. Pääasiassa lykin kuitenkin tasatyöntöä. Reilun tunnin työntelin sateessa menemään ennen kuin ojentajista alkoi puhti loppua. Huomenna tuntuu myös varmasti vatsa- ja kylkilihaksissa. Mutta niin pitääkin! Sen verran hauskaa se oli, että tiedän mitä teen seuraavinakin tönkköjalkapäivinä. Syksyn mittaan niitä tulee varmasti riittämään.
Tälle viikolle on luvassa vielä rappusjuoksua, pari kertaa uintia, maastopyöräilyä ja mahdollisesti myös eka punttisalitreeni. Kivaa ja monipuolista treeniä! Sunnuntaina ajelen Vantaalle katsomaan siskon, Anun ja muutaman muun tutun maratonia.
Leppoisaa valmistautumis- ja tankkausviikkoa kaikille Vantaalle meneville! Lupaan huutaa ääneni käheäksi 🙂