Viime päivinä olen miettinyt sanaa rohkeus monesta eri näkökulmasta. Olen ihastellut seurakavereideni Anun ja Katjan tekemiä rohkeita ja ennakkoluulottomia juoksuja, joiden ansiosta he juoksivat kauden jo lähestyessä loppuaan omat hienot ennätyksensä puolikkaalla ja maratonilla.
Treenikaverini Katja juoksi viime lauantaisella ennätysmaratonillaan ensimmäisen puolikkaan vain kaksi ja puoli minuuttia omaa puolimaratonennätystään hitaammin. Minun mielestäni se jos mikä on rohkeutta! Anu on puolestaan pistellyt kymppiä ja puolikasta vauhtia, jota hän ei ole juossut minun tietääkseni kovin kauaa edes harjoituksissa. Puolikkaan ennätyksensä hän juoksi lähes samaa vauhtia kuin sitä edeltäneen kympin kisansa. Ihan huikeaa ennakkoluulottomuutta ja kehitystä!
Oma rohkeuteni punnitaan ensi lauantaina Berliinissä. Jotenkin se tuntuu vain tuntuu olevan haudattuna jonnekin melko syvälle. Olen mukavuusaluejuoksija. Ehkä olen juossut jo liian monta maratonia tietääkseni, miten pitkä viimeinen kymppi voi huonona päivänä olla. Voi kuin muistinsa saisikin niiltä osin deletoitua.
Mutta ehkäpä tällä kertaa olen rohkea. Unohdan viime päivinä kiusanneen flunssan, pitkän kauden rasitukset ja rallattelen menemään tavoitevauhtia niin kauan kuin jaksan. Uskaltaisinpa juosta vähän kovempaa kuin olen mielessäni suunnitellut ja voi kun se tuntuisi kevyeltä!
Meni miten meni, pitkä kausi on ensi sunnuntain jälkeen ohi. Sen jälkeen pidän pari viikon kevyen jakson ennen uuden harjoituskauden alkua. Mutta sitä odotankin jo innolla! On ihan mahtavaa aloittaa voimanhankintakausi ja uintitreenit ja saada molempiin vähän uutta näkökulmaa itseään viisaammilta.
Uutta pöhinää
Ollaan Katjan kanssa jo hahmoteltu ensi kauden harjoittelun runkoa. Meidän molempien ensi kesän päätavoitteena on Ironman-kisa, mulla Frankfurtissa ja Katjalla Kalmarissa. Koska tuosta kisasta ajallisestikin vietetään puolet pyörän päällä, on meidän tavoitteena vahvistaa syksyn aikana pyöräjalkoja, jotta kammet liikkuvat ensi kesänä entistäkin helpommin ja vahvemmin kolmenkympin tuolla puolen.
Ajatteltiin olla rohkeita ja kokeilla niin harjoittelussa kuin kisoissakin uusia juttuja. Todennäköisesti ajetaan ensi kesänä enemmän pyöräkisoja ja ehkä (pari)tempoakin, ihan vaan huvin ja virkistyksen vuoksi. Kerran kuukaudessa haastamme itsemme ylittämään mukavuusrajan, tavalla tai toisella. Aina siihen ei tarvita numerolappua.
Talvella tehdään joka tapauksessa paljon peruskuntoa hiihtäen, hiihto-juoksu-yhdistelmillä & trainerilla. Juoksukuntoa hiotaan uomiinsa tuttuun tapaan kevään aikana, kun valmistaudutaan puolikkaalle ja maratonille. Mutta niistä lisää tuonnempana. Syksy koittaa ensin ja sen suunnitelma menee karkeasti ottaen näin:
Loka-joulukuu: Voimanhankintapainotteinen PK1.
– 2 x viikossa puntti (toinen ”pyöräjaloille”, toinen koko keholle ja ”uintikäsille”). Punttia ennen 30-60 minuuttia juoksua.
– 1 x viikossa hyppelykuntopiiri (voi olla myös esim. Attack-tunti) + 1 h traineria tai pyöräilyä Vierumäen kuplassa.
– 1-2 x viikossa uinti, jota ennen 30-60 minuuttia juoksua.
– 1 x viikossa tv-reipas kymppi tai esim. 6 x 8 x tonnin vedot ulkona. Ei hampaat irvessä.
– 1 x viikossa pitkä juoksu, sauvavaellus tai yhdistetty juoksu & sauvarinne. Kesto 2-4 h.
Kaikkia edellä mainittuja ei tehdä kaikilla viikoilla, mutta noilla harjoituksilla mennään pääpiirteittäin jouluun asti. Silloin alkaa PK2, jolloin puntti- ja uintikerrat vähenevät yhteen ja keskitytään hiihtämiseen sekä hiihdon ja juoksun yhdistelmiin. Joku viisas on sanonut, että kestävyyttä voi harjoitella varastoon, mutta yhtäkkiä sitä ei saa mistään lisää. Meiltä sitä ei tule ainakaan puuttumaan 🙂
Tuomas H. treenailee meidän kanssa jatkossa aiempaa enemmän ja mukana on tietenkin myös Essi aina kun aikataulut sopivat yhteen. Tervetulleita ovat kaikki muutkin, jos meidän aikataulut ja vauhdit vain kelpaavat. Yhdessä treenamisesta saa aina enemmän irti kuin yksin tekemisestä ja sitä paitsi se on paljon hauskempaa!
Nähdään treeneissä:)