Pari viime viikkoa ovat taas hujahtaneet jonnekin. Toissa viikolla pidin suunnittelemani pyöräviikon, vaikka kelit aika viileitä vielä olivatkin. Tein viisi pyörätreeniä, joista kolmessa viiletin ulkona maantiefillarilla. Hyvien pyöräilykilometrien keräily on siis aloitettu. Pari pidempääkin lenkkiä, yksi 70 kilometrinen ja yksi karvan alle 100 kilometrinen, on tullut jo polkaistua. Niiden loppukilsoilla mietin, että miten ihmeessä se viime kesän täyden matkan 180 kilometriä menikin niin helposti…
Saman helppouden tunteen saavuttamiseen saa polkea vielä aika monta lenkkiä. Mutta onhan tässä vielä aikaa. Mun tavoitteena on polkaista ainakin parituhatta kilometriä ennen heinäkuun alkua ja Frankfurtin Ironmania. Jospa se vauhti ja mukavuus sieltä taas löytyisivät.
Jaloissa pyöräily tuntuu heti ja parhaiten sen huomaa juostessa. Ei ollut viime viikon reippaalla lenkillä ihan niin lennokasta menoa kuin edellisellä. Toissa viikolla kipiteltiin Katjan kanssa kova 7 kilometriä 4.18 keskivauhdilla. Viime viikolla juostiin kiihtyvä vitonen aikaan 22.10. Ihan kelpo haipakkaa sekin, mutta tuntuma oli raskas. Yhtään enempää tai kovempaa en olisi sinä päivänä jaksanut.
Katjalla meno oli tutun kevyttä. Tosi kiva puhaltaa kuin höytyveturi sellaisen tyypin vieressä, joka ei vaikuta edes hengästyneeltä. Mutta sellaista se meillä yleensä on 🙂 Ilman Katjan vetoapua olisi tuokin vitonen jäänyt varmaan juoksematta. Juoksussa on joka tapauksessa tapahtunut pieni nytkähdys eteenpäin, sillä vauhdit ovat kautta linjan kymmenisen sekuntia reippaampia kuin vuosi sitten.
Uinnissa meno on ollut vaihtelevaa. Peruskelailu vaikuttaa helpolta, mutta toisina päivinä vedot tuntuvat hapottavan ihan eri tavalla kuin toisina. Kuten viime torstaina. Kahdella radalla oli yhteensä toistakymmentä seuran uimaria ja kun osa veti räpylöillä, niin aaltoja oli kuin Joroisissa konsanaan. Tuli samalla treenattua myös sellaista paniikkiuintia, kun vetäisin muutamalla henkosella keuhkot täyteen vettä.
Tällä viikolla koitan purkaa työkuormaa ja tehdä kaiken mahdollisen alta pois ennen perjantaina alkavaa pyöräilylomaa Gran Kanarialla. Treeneissä teen siis lähinnä sen minkä ehdin, mutta onneksi ensi viikolla ei ole muuta kuin aikaa! Odotan jo innolla pitkiä pyörälenkkejä, napakoita juoksutreenejä, auringonpaistetta ja mahtavia maisemia. Niistä lataan akkuja koko kevääksi.
ps. Kävin eilen hieronnassa, ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen. Pitäisi vissiin käydä useammin, sen verran oli reiden ulkosyrjän kalvot jumissa. Niiden availu oli kyllä melkoisen tuskallista, mutta nyt tuntuu jo huomattavasti paremmalta. Ei siitä lihashuollon tärkeydestä ihan turhaan taideta puhua.