Pari viime viikkoa jatkuneet pakkaset eivät ole olleet yhtään mun mieleen. Siihen nähden vajaan viikon mittainen lepojakso tulikin oivaan saumaan. Oltiin toissa viikonloppuna kaveripariskuntien kanssa Himoksella viettämässä minttukaakao & ysäriviikonloppua. Pidin muutaman kevyen ja pari totaalista lepopäivää putkeen ja se jos mikä tuntui kummalliselta. Edellisestä parin päivän levosta olikin jo useampi kuukausi.
Mutta on se vaan jännä, että vaikka kroppa selvästikin oli levon tarpeessa, niin mieli kaipasi lenkille. Viime sunnuntai-iltana sipaisinkin jo kevyelle hölkälle, vaikka pakkasta oli lähes parikymmentä astetta. Mä inhoan topattuna Michelin-ukkona juoksentelua ja sitä karheutta, jonka kylmän hönkiminen aiheuttaa kurkun päässä. Siitä huolimatta tein maanantaina samanlaisen kevyen hölkkälenkin Meten telinevoimistelun aikana, yhtä huonoin fiiliksin. Tiistaina Simo oli töissä, joten ilta meni kuskaillessa lapsia harkkoihin ja synttäreille.
Keskiviikkona olin siis enemmän kuin valmis ottamaan kropasta mehuja irti. Juoksin matolla kuuden kilometrin nousevavauhtisen treenin. Vauhti alkoi vähän alle viiden minuutin kilometrivauhdista ja loppui jonnekin 4.20 korville. Kilometri verkkaa päälle ja sitten rautoja kolistelemaan. Tehtiin Katjan kanssa jaloille juoksun takia vähän kevyempi puntti. Kyykkyjä, askelkyykkykävelyä painon kanssa ja jalkaprässiä silti. Päälle kädet, kyljet ja vatsat. Kokonaisuudessaan oikein hyvä treeni!
Torstaina jätin uintia edeltävän juoksulenkin pakkasen takia väliin. Se oli oikeastaan ihan fiksu veto, koska uintitreenissä vedettiin vetoja oikein olan takaa. Alkuun uintiin suurin piirtein 800 metriä verkkaa ja väliin erilaisia tekniikoita. Sitten vetosetti: 4 x 25/75 (reipas + kevyt), 4 x 50/50, 4 x 75/25 ja 4 x 100 (kovaa). Sarjojen välissä pidettiin lyhyet palautukset ja vedot vedettiin vuoron perään Katjan, Essin ja Tuomaksen kanssa. Loppuun satanen verkkaa ja sitten lauteille palauttelemaan.
Mä en ole varmaan koskaan tehnyt sellaista uintitreeniä, että olisin ihan oikeasti ollut treenin jälkeen puhki. Olen pitänyt uintia enemmän tai vähemmän palauttavana treeninä ja yhdistänyt siihen lähes aina juoksulenkin. Tuollaisia hapottavia ja vauhdikkaampia uintitreenejä mun pitäisi varmasti tehdä enemmän, jos haluan saada uintiin lisää vauhtia. Tällä hetkellä perus kelausuintiin on tullut aavistus lisää vauhtia ja käsivedossa on parempi ote veteen kuin aiemmin. Mutta kehitettävää siinä edelleen – ja paljon.
Wattbike ja testikymppi
Perjantaina päätin kokeilla ekan kerran Wattbikea ja polkea sillä samantien kympin testin. Mentiin Simon kanssa Wellfeelin salille, jonne on hankittu neljä uutukaista wattipyörää. Hetki meni pyörää ja sen säätöjä ihmetellessä, mutta loppujen lopuksi päätin lähteä polkemaan, vaikka asennosta ei ihan optimaalista saanutkaan.
Verryttelykymppiä pyöritellessä mietin vastusten käyttöä ja niiden lisäämistä testin aikana. Pitäisikö kääntää magneettivastusta vai lisätä ilmanvastusta vai olla koskematta kumpaankaan? Olisi ollut ihan fiksua kysyä etukäteen joltain, jolle wattbike on tuttu kapistus. Testikympin aluksi säädin ilmanvastukseen kolmoseen ja jätin magneetin ykköseen. Sitten vaan mahdollisimman tasaista pyöritystä eteenpäin.
Puolessa välissä testiä saliin pölähti Etelä-Suomen Sanomien kuvaaja ja toimittaja. Oltiin luvattu Simon kanssa sanoa jotain fiksua sykemittareista ja muista kuntoilijoiden käyttämistä teknisistä härpäkkeistä kertovaan juttuun. Kuvaaja alkoi räpsiä kuvia ja toimittaja kyseli jotain pyöriin liittyvää. Ei siinä kehdannut mitään huutorypistystä ja räkäposkella reuhtomista alkaa vetämään. Pyörittelin siis mahdollisimman coolin näköisenä loppuun asti 🙂
Mutta ihan hyvin meni silti. Mun tavoitteena oli alittaa 16 minuuttia, mutta loppuaika oli tasan se.
Ensi kerralla uskallan lähteä vähän reippaammin matkaan ja rypistän lopussa taatusti irti kaiken mikä lähtee. Ehkä tuosta ajasta olisi ollut puolisen minuuttia otettavissa pois. Hyvä olisi tietenkin myös käydä treenailemassa aina silloin tällöin kyseisellä pyörällä, jotta oppisi tuntemaan sen paremmin. Kampien pyörittämisen (eikä siis polkemisen, jota se mulla edelleen on) kehittämiseen siitä olisi taatusti apua.
Illalla palauttelin jalkoja seuran uintivuorolla. Uitiin Anteron kanssa sellainen noin 40 minuuttia, johon mahtui perus kelailua, vähän tekniikoita ja sellainen mukavan napakka vetosetti. Kotona uni tuli aikaisin silmään.
Pitkien lenkkien viikonloppu
Lauantaina lähdettiin Katjan ja Esan kanssa juoksemaan pitkää lenkkiä. Reidet tuntuivat lähtiessä aavistuksen tyhjiltä, mutta sellaisen 5.30 vauhdin kipittely tuntui silti ihan mukavalta. Kierrettiin meille jo varsin tuttu veteraanien EM-kisojen puolimaratonlenkki. Katja halusi juosta lopun kiihtyvästi ja kiertää samaa haipakkaa vielä pari kierrosta Pikku-Veskua päälle. Lupasin kiihdytellä mukana Ruoriniemestä Pikku-Veskulle, mutta jättää lisäkierrokset tällä kertaa väliin. Viimeiset viisi kilometriä tultiinkin noin vitosta ja loppu pari kilometriä noin 4.45 vauhtia. Ihan napakkaa kyytiä tuohon talvikeliin. Parin mutkan kanssa lenkille kertyi mittaa 23 kilometriä.
Illan istuinkin sitten vessassa. Mun mahassa möyrysi uhkaavasti jo lenkin aikana ja kotona pötsi päätti tyhjentää itsensä perinpohjaisesti oikein mukavien väänteiden kera. Onneksi pahinta settiä kesti vain pari tuntia. Aavistuksen ontto olo siitä jäi silti.
Sunnuntaina suunnattiin toista kertaa tänä talvella ladulle. Tavoitteena oli hiihdellä puolitoista tuntia kevyesti ja juosta 30 minuuttia päälle. Urheilukeskuksen 4,2 kilometrin lenkillä ”kevyesti” hiihtäminen on melko haasteellista, koska nousua on niin maan pirusti. Mutta kivaa se oli silti!
50 minuutin kohdalta Katjalta napsahti harmillisesti sauva poikki ja hän vaihtoi lenkkarit jalkaan. Mä sivakoin vielä vajaan puoli tuntia ja liityin sitten seuraan. Juoksenneltiin yhdessä puolen tunnin lenkki pitkin poikin Vesijärven satamaa ja Pikku-Veskua. Jaloissa tuntu viikonlopun hyvien treenien jälkeen tervettä väsymystä.
Karkkilakko pitää!
Välihuomiona pitää kertoa, että mun karkkilakko on kestänyt kohta kuukauden! Ainuttakaan irtokarkkia tai muuta namua en ole sinä aika pistänyt suuhuni, mikä on tälle herkkusuulle jo varsin hyvä saavutus.
Puoliksi jäätynyttä ananasmurskaa, Skyrin rahkoja ja mandaarineja on sitten mennyt namujenkin edestä. Mä olen aivan rakastunut tuohon Skyrin uuniomenarahkaan. Miten joku noin hyvä voi olla ihan oikeasti terveellistä! Skyrin Uuniomena-, banaani- ja meloni & passionrahkojen ravintosisältö on melko tarkkaan sama kuin Valion pehmeässä ja rasvattomassa maitorahkassa, jota olen syönyt varmasti useammankin ihmisen edestä. Toki Skyrit tulevat tällä 2-3 rahkapurkin päivätahdilla kalliimmaksi kuin tavallisen, maustamattoman rahkan lusikoiminen. Mutta aina ei jaksa alkaa väsäämään mitään, joten siksi nuo Skyrin rahkat ovat ihan mainioita valmistuotteita ja sopivat kuin nakutettu mun makuun.
Välipalapatukoista olen löytänyt uuden suosikin, joka on Fastin Peanut & Caramel. Kiireisinä päivinä se on mun lounas ja joskus välipala. Tuossa uudessa lempparipatukassa proteiinia ja hiilareita on lähes yhtä paljon, joten se toimii hyvin energianantajana myös ennen treeniä tai välittömästi sen jälkeen. Ja auttahaan se toki myös herkkuhampaan kolotukseen 🙂