Taru treenaa

12 päivää aikaa. Mieli on hyvä ja levollinen. Viime viikon treenit vahvistivat mukavasti itseluottamusta ja nyt vain odotan kärsimättömänä, että tulisi jo se kisapäivä. Tekemällä tämän hetkisen kunnon mukaisen suorituksen loppuajan pitäisi olla lähempänä 5.15 kuin alkuperäistä tavoitettani, 5.30 alitusta. Mutta ei pidä intoilla liikaa, matka on pitkä ja sen aikana voi sattua monenlaista. Silti mahanpohjassa on ihan mukava kutina ja tavallaan tunnen onnistuneeni jo nyt. Vuoden hyvien ja nousujohteisten treenien ansiosta uskallan sanoa olevani paremmassa kunnossa kuin koskaan (juniorivuosia ei lasketa:). Kiva nähdä, mihin se Joroisilla riittää.

Viime viikolla vedin vielä melko kovaa ja tehokasta settiä. Tiistaina juoksin kotona ennen seuran uintivuoroa verrojen jälkeen 5 x 500/500 metriä rennon kovaa. Keskiviikkona tehtiin Pajulahdessa seurakavereiden kanssa tosi hyvä treeni. Uitiin vetoja, pyöräiltiin 3 x 20 kilometriä kiihtyvänä ja juostiin sen päälle 3 x 2 kilometriä puolimaratonin kisavauhtia. Uinti kulki melkoisessa aallokossa ihan hyvin, pyörä liikkui tosi hyvin ja juoksukin tuntui sellaiselta tasaisen vahvalta tekemiseltä.

Torstaina piti ottaa yhdistelmäharjoitus iisisti, mutta vauhtia tuli pidettyä siinäkin ainakin pyörän päällä. Juoksukin meni vitosen vauhtia, vaikka ajattelin kipitellä sen ihan hissukseen. Illalla jalat olivat kyllä melkoisen tyhjät.

Perjantaina pidin lepopäivän ja lauantaina kävin juoksemassa kevyesti 45 minuuttia. Illalla venyttelin huolella ja koitin hieromalla rentouttaa jalkoja sunnuntain pitkää ja reipasvauhtisista pyöräilyä varten. Osallistuttiin seurakavereiden kanssa Lahdessa järjestettyyn Royal-Pyöräilyyn. Poljettiin Katjan, Anun ja Aleksin kanssa koko 132 kilometrin matka 32km/h porukassa ja hyvin kulki! Jalat olivat yllättävän hyvässä vedossa ja lopussa tempoiltiin Katjan kanssa vielä kunnon loppukirikin. Niska-hartiaseutu ei tykännyt  ihan yhtä hyvää, mutta eiköhän sekin tässä levon myötä nopeasti toivu ennalleen.

Royal olikin viimeinen pitkä pyöräily ennen Joroisia ja toiseksi viimeinen kovempi treeni. Tällä viikolla alan jo keventelemään harjoittelua. Viikko alkaa lepopäivällä. Tiistaina on vuorossa kevyttä juoksua ja uintia ja keskiviikkona kevyttä pyöräilyä. Torstaina on viimeinen terävä yhdistelmätreeni ja perjantaina taas lepoa. Lauantaina pyörää ja juoksua ja sunnuntaina taas lepoa.

Viimeisellä viikolla teen enää lyhyitä ja teräviä treenejä kaikissa kolmessa lajissa sekä keskityn lepoon, lihashuoltoon ja tankkaukseen.

Sitten mä olen valmis.

Viime viikon treenit

Ma: Lepo

Ti: Juoksua 40 minuuttia (sis. 5 x 500 (kovaa)/500 (kevyttä) vedot) + 40 minuuttia uintia, yht. 1 h 20 min

Ke: Uintia 1600 metriä (sis. vetoja) 3 x 20 km pyöräilyä (nouseva vauhti, keskari 34,5) + 3 x 2km juoksua, 4.45-5.00 vauhtia, yht. 3.20 h

To: 1 km uintia + 40 km pyöräilyä + 5 km juoksua, yht. 2.05h

Pe: Lepo

La: 45 min juoksua + kunnon venyttelyt

Su: Royal-Pyöräily, 4.05 h (keskivauhti 32,5 km/h) + veryttelyksi illalla 1 km uintia, yht. 20 minuuttia.

yht. 11 tuntia ja 50 minuuttia

Viime viikolla tuli tehtyä suunnitelman mukaisesti monta tehokasta treeniä. Ja uituakin tuli peräti viisi kertaa. Viikon paras treeni oli Pajulahdessa seuran porukan kanssa tehty yhdistelmä. Uitiin ensin puolisen tuntia. Harjoiteltiin mm. suuntaamista, jonossa uintia ja lähtöjä. Kaikenlaista spurttailua tuli järvessä tehtyä vajaan kilometrin verran.

Sitten hypättiin pyörän selkään. Tarkoituksena oli vetää 3 x 10 kilometrin vedot tempoajoperiaatteella eli vetäjää vaihtaen. Pyörävetojen välissä juostiin aina kaksi kilometriä 500/500-periaatteella eli eka viisisatanen vitosen kisavauhtia ja toinen noin puolikkaan kisavauhtia. Mulla juoksuvetojen vauhdit oli 4-.4.20/ 5.-5.15. Ihan kelpo haipakkaa siis. Ja pyörällä vedettiin koko ajan melkein urku auki. Todellinen happotreeni siis! Hauskuutta lisäsi +30 asteen lämpötila, jossa pää tuntui sulavan pyöräilykypärän sisään. Mutta juuri tuollaisista treeneistä, joissa saa todellakin pistää itsensä likoon ja kammeta pyörää koko sydämensä kyllyydestä, nautin ihan suunnattomasti! Pieni sisälläni asuva masokisti vaatii lisää vastaavia treenejä. Niitä on onneksi luvassa myös tälle viikolle 🙂

Toinen tämän viikon erityisen ilahduttavista treeneistä osui lauantaille. Poljin Tahkon melko mäkisissä maisemissa Jorois-simulaation. Lähdin siis tekemään 70 kilometrin tasavauhtista, reipasta pyörätreeniä vauhdilla, jota kuvittelen polkevani uintiosuuden jälkeen Joroisilla. Tasaisilla osuuksilla, joita Tahkon ympäristössä oli aika vähän, vauhti pysyi melko helposti 32-34 km/h välissä. Ylämäissä annoin sen pudota niin paljon, etteivät jalat menneet liikaa hapoille. Lenkin loppuaika oli 2.16 ja keskivauhti siis noin 31 km/h. Yksin, mäkisessä maastossa poljettuna ja melko raskaan treeniviikon päätteeksi olin sekä harjoituksen tuntumaan ja pitämääni vauhtiin erittäin tyytyväinen. Olisin hyvin jaksanut pitää tuota vauhtia vielä sen 20 kilometriä eikä juoksemaan lähteminenkään olisi tuottanut jalkojen puolesta ongelmia. Nyt pitää vaan malttaa mielensä, ettei innostu liikaa.

Tämä viikko alkaa perinteisesti lepopäivällä. Huomenna tiistaina juoksen tunnin lenkin ja uin seurakavereiden kanssa tunnin. Keskiviikkona osallistuin Pajulahdessa seuran yhteistreeniin, jossa on taas luvassa melko hapokasta menoa. Torstaina teen kevyen yhdistelmän kotikulmilla ja perjantaina huilailen. Lauantaina juoksen semipitkän, rauhallisen lenkin ja käyn uimassa. Ja sunnuntaina osallistuin näillä näkymin Lahdessa järjestettävään Royal-pyöräilyyn, jossa ajattelin lähteä reilun sadan kilometrin lenkille 32km/h –ryhmän matkassa.

Viime viikon treenit:

Ma: Uintia Kymijärvessä 45 minuuttia.

Ti: Juoksu 50 min + uinti 45 min, yht. 1 h 35 min

Ke: Uinti 30 min + pyöräily 3 x 10 km + juoksu 3 x 2km, yht. noin 2 h.

To: Uinti 1 km + pyöräily 40 km + juoksu 5 km, yht. n. 2 h

Pe: Lepo

Lauantai: Tasavauhtinen 70 km pyörällä, 2 h 16 min

Sunnuntai: Kevyttä uintia 45 min

yht. 9h 20 min.

PS. Ensi vuoden päätavoite tuli naulattua jo eilen. Ilmoittauduin Frankfurtin Ironmaniin. Esimakua tulevasta on siis näillä näkymin lähdettävä hakemaan jo elokuun lopussa Pajulahdesta.

Parin viime viikon aika on tullut tehtyä monta hyvää treeniä. Etenkin tällä viikolla harjoitukset ovat tuntuneet jo ihan lupauksia antavilta. Juoksu on alkanut irrota, pyörä liikkuu ihan kelpo vauhtia ja uintikin tuntuu mukavalta – tai niin hyvältä kuin se nyt mulla koskaan voi tuntua. Uinnin sujumista helpottaa se, että märkäpuku tuntuu tosi hyvältä ja olen vihdoin löytänyt lasit, jotka ei vuoda. Halleluja! Ajankohtaan nähden olen ihan hyvässä treenivauhdissa. Viiden ja puolen tunnin alitus tuntuu jopa ihan realistiselta.

Tämän viikon paras treeni oli ehdottomasti keskiviikon kova yhdistelmä. Uitiin ensin porukalla kilometri ja vaihdettiin pyöräkamat niin, että koko kymmenen hengen porukka pääsi yhtä aikaa maantielle. Heti alkuun miehet lähtivät vetämään omaa vauhtia. Tultiin Katjan kanssa perässä ja katseltiin, että mihin se Anu hävisi! Seitsemän kilometrin kohdalla saatiin vihdoin Anu kiinni ja vedettiin siitä hyvällä vuorovedolla melko mäkisessä maastossa loppuun asti. Keskivauhdiksi muodostui Anun mittarin mukaan 31,1 km/h.

Juoksuun lähdettiin Katjan ja Anun kanssa yhtä matkaa. Puolen kilometrin kohdalla Katjan vauhti alkoi kiihtyä ja jostakin kumman syystä päätin uskaltautua mukaan. Vedettiin ekat kaksi ylämäkivoittoista kilometriä vähän alle 4.30 kilometrivauhtia ja kun reitti kääntyi loivaan alamäkeen, vauhti kiihtyi 4.15 pintaan. Sitä sitten naputeltiin loput kolme kilometriä. Jo juostessa tuntui ihan uskomattoman hienolta, kun tajusin, että minähän pystyn tähän! Vauhti ei tuntunut mitenkään ylivoimaiselta, mutta toki vitonen oli tuota haipakkaa ihan riittävä matka. Juoksu oli paljon irtonaisempaa kuin vielä maanantaina, jolloin juostiin Katjan kanssa 12 kilometrin kiihtyvä lenkki. Silloin lopun pari kilometriä neljän ja puolen vauhtia tuntuivat paljon hankalammilta. Maratonjumit alkavat selvästi helpottaa.

Joroinen lähestyy…

Kauden päätavoitteeseen on enää 25 päivää. Se tuntuu ihan hirmuisen vähältä! Käytännössä se tarkoittaa enää kahta kunnon treeniviikkoa ja yhtä kevennettyä viikkoa. Viimeisellä viikolla ei enää ihmeitä tehdä – treenien tai kunnon suhteen.

Alkuviikosta ilmoittaudun myös Kuopioon, vähän silläkin ajatuksella, että jos Joroisilla vaikka kumi puhkeaa tai matkan teko jää jostain muusta syystä kesken, niin muutaman viikon päästä on jo uusi mahdollisuus hyvään kisaan. Hienoa päästä myös näkemään toinen kotimainen laatutriathlontapahtuma! Simon, Katjan ja Pietun kanssa ollaan jo varattu hotellimajoitus Puijonsarvesta ja samalla kyydillä mennään. Myös Päivi ja Esa ovat varmasti mukana ja Samikin harkitsee lähtemistä. Hyvä kokoonpano saadaan taas seurasta mukaan!

Ensi viikko

Ensi viikolla satsaan avovesiuintiin, jota on ohjelmassa alustavasti viitenä päivänä. Huomisen palauttava treenikin on uintia. Uin Elinan kanssa tuossa meidän lähijärvessä pari kertaa saaren ympäri eli noin kolmisen kilometriä. Tiistaina juoksen Katjan kanssa tunnin ja uin seurakavereiden kanssa pari kilometriä. Keskiviikkona menen seuran yhteistreeniin Pajulahteen jos vain suinkin työreissultani ehdin. Sielläkin on vuorossa uintia, mutta matkan sijasta painotus on tekniikassa. Toki siellä myös juostaan ja pyöräillään. Torstaina tehdään taas kotiratatriathlon tässä meidän huudeilla. Ajatuksena on suoriutua perusmatkasta rauhalliseen tahtiin, tosin uinti jäänee noin kilometriin. Perjantaina pidän lepopäivän ja lauantaina poljen Tahkon maisemissa pitkän lenkin. Ja jos ensi viikonloppuna ei tule ihan kaatamalla vettä, kuten on luvattu, niin juoksen Tahkolta kotiutumisen jälkeen kevyen lenkin ja uin Elinan kanssa vielä kevyesti pari kilometriä. Luulisi avovesiuinnin tuntuvan alkavan viikon jälkeen kotoisalta!

Edellinen viikko

Maanantai: Lepo

Tiistai: 55 min juoksua+ 50 min uinti

Keskiviikko: Pyöräilyä 2 h (60 km)

Torstai: yhdistelmätreeni: 1 km uintia, 23,5 km pyöräilyä, 5 km juoksua, yht. 1 h 35 min

Perjantai: Lepo

Lauantai: Pyöräily 1,5 h + juoksu 15 min

Sunnuntai: Lepo (ei ollut tarkoitus, mutta en töiltä ehtinyt)

yht. 7 h 15 min

Viime viikko

Maanantai: 12 km kiihtyvä juoksulenkki (4 km 5.30 + 4km 4.39 + 2,5km 4.27 + 1,5 km verkka), yht. 1h

Tiistai:  Kevyttä juoksua 45 min + uintia 45 min, yht. 1h 30 min

Keskiviikko: Kovavauhtinen yhdistelmä: 1 km + 23,5km + 5km – yht. 1h 25 min

Torstai: Kevyt juoksu 45 min

Perjantai: Kevyt pyöräily 1 h + juoksu 30 min + venyttelyt

Lauantai: Lepo

Sunnuntai: Pitkä ja rauhallinen pyöräily 3h 50 min (108 kilometriä)

yht. 10 tuntia

Ups. Viime blogauksesta on vierähtänyt jo tosi monta viikkoa. Hyviä selityksiä kirjoittamattomuudelle on monta. Hirveä työryysis. Lasten koulun, eskarin ja harrastusten päättäjäisviikot. Omat treenit, viimeistelyt ja tankkaus Tukholmaan, maratonista toipuminen jne. Mutta täällä sitä taas ollaan! Vahvasti elossa ja hyvässä treenivauhdissa kohti Joroisia.

Palauttelua maratonista

Viime viikon pidin melko kevyenä ja yritin palautella paikkoja viikonlopun Tukholman maratonista. Se meni muuten tosi hyvin! Juoksin oman enkan, 3.34 ja olin erityisen tyytyväinen siihen, että pystyin juoksemaan viimeiset seitsemän kilometriä vauhtia koko ajan kiristäen. Juostiin Simon kanssa siihen asti koko matka yhdessä. Västerbron sillan päällä Anu pyyhkäisi ohi ja minä mietin, että hittoako tässä hiiviskellään ja eikun peesiin! Simo huuteli perään, että eihän meidän vielä pitänyt kiihdytellä, mutta minä päätin, että nyt mennään. Juostiin Anun kanssa hyvällä vuorovedolla loppuun asti alle viiden minuutin kilometrivauhtia. Lopussa voimia oli sen verran paljon jäljellä, että ensi kerralla (siis syksyllä Berliinissä) matkaan voi lähteä astetta reippaammin. Siellä mäkeäkin on huomattavasti vähemmän, joten kolmen ja puolen tunnin alitukseen voisi olla ihan hyvät mahdollisuudet.

Uintia ja pyöräilyä

Palauttavasta viikosta huolimatta viime viikolla tuli treenattua jo ihan hyvin. Maanantain mahtavassa auringonpaisteessa käytiin pyörittelemässä Simon kanssa 45 minuuttia pyörän kampia. Jalkoihin ei sattunut ollenkaan niin paljon kuin kävellessä:) Illalla kävin vielä Liisan kanssa uimassa Kymijärvessä noin kilometrin lenkin. Märkäpuku-uintiin on kyllä vielä totuttelemista. Uusikin puku tuntui taas vähän kuristavan, lasit vuotivat ja olivat huurussa. Suunnista siinä sitten, kun ei näe yhtään, mihin on menossa:/

Tiistaina avasin seurakavereiden kanssa avovesikauden Joutjärven melontastadionilla. Uitiin Katjan ja Jannen kanssa 750 metrin poijulle ja takaisin. Tuntemukset olivat suurin piirtein samat kuin edellisenä iltana. Ahdisti ja lasit vuotivat. Esa kehui rantautuessaan uusia avovesiuintilasejaan, jotka näyttivät astetta pienemmältä versiolta sukeltajan snorkkelilaseista. Sami sanoi menevänsä heti seuraavana päivänä ostamaan samanlaiset ja minä pyysin tuomaan lasit myös minulle.

Keskiviikkoaamuna päätin myös tehdä jotain märkäpukuongelmalleni. Halusin päästä eroon kurkkua kuristavasta ”kaulapannasta”, joten vein puvun ompelijalle, joka nappasi sen pois. Vähän arvelutti, että kuinka paljon puku mahtaa hörpätä vettä ilman kireää kaulusta, mutta ajattelin sen olevan niin kireä kaulaosasta ilman kaulustakin, että suurta vahinkoa ei tapahtuisi.

Ette arvaakaan miten kiva oli uida torstaina Essin kotilaiturilta Herrasmanniin ja takaisin, kun puku ei kuristanut ja lasit istuivat naamaan kuin valetut. Happi kulki ja näkökenttä oli laaja ja kirkas. Ei vuotamista, eikä höyrystymistä. Uinnista pääsi jopa vähän nauttimaan!

Perjantaina pidin kotona sadetta ja lepoa ja valmistauduin henkisesti lauantain yhdistelmätreeniin, josta kehkeytyikin todella hyvä setti! Aamu-kymmeneltä meidän takapihalla oli rivissä yhdeksän seurakaverin pyörät ja juoksun vaihtokamppeet. Treeni aloitettiin uimalla Kymijärvessä 1,2 kilometriä. Sen jälkeen poljettiin 40 kilometriä ja juostiin kymppi.

Uinti meni omalta osalta melko hyvin. Kun porukassa lähdettiin, niin aluksi tuli tietenkin uitua muutama sata metriä aivan liian kovaa. Sitten vauhti rauhoittui ja pyrin keskittymään rauhallisiin ja pitkiin vetoihin. Uintiin meni aikaa 23 minuuttia.

Pyörällä lähdettiin alusta alkaen pitämään sellaista kohtuullisen reipasta vauhtia. Parin kympin Pennalantien osuus päästeltiin melkein urku auki, mutta viimeinen kymppi tultiin taas vähän rauhallisemmin. Sami, Partsi ja Kari painelivat edellä omaa vauhtiaan, minä peesailin Simoa ja pysyin ihan hyvin takapyörässä kiinni. Keskivauhti oli pyöräilyn osalta alun ja lopun rauhallisista pätkistä huolimatta kolmenkympin luokkaa.

Juoksussa tunnustelin, kuinka jalat olivat toipuneet viime viikonlopun maratonista. Tuollaista noin viiden ja puolen minuutin kevyttä kipittelyä ne kestivät jo oikein hyvin. Oikea pohje on edelleen vähän arka, mutta muuten lihakset tuntuivat hyviltä. Kokonaisuudessaan treeni oli tosi hyvä. Aikaa siihen meni 2.37, joten vauhtikin oli koko ajan ihan kohtuullista.

Polkemisen iloa

Sunnuntaina lähdin semipitkälle pyörälenkille Katjan, Juffen, Joelin ja Pietun kanssa. Sää oli aivan mahtava ja pyöräily tuntui taas ihan parhaalta lajilta! Poljettiin Lahdesta Nastolan ja Uudenkylän kautta Kuivannolle ja sieltä Orimattilan kautta takaisin Lahteen. Kilometrejä kertyi mittariin 80 ja aikaa meni 2.44.

Vauhtia pidettiin taas aika ajoin vähän liikaakin, mutta porukassa vauhti meinaa aina karata pk-alueelta jonnekin ihan muualle, vaikka etukäteen olisi puhuttu mitä. Lenkki oli joka tapauksessa hyvä ja polkeminen tuntui vahvalta ja tasapainoiselta. Reilua kolmenkympin vauhtia pystyy polkemaan melko helposti, ja se jos mikä on hyvä asia Joroisten kannalta.

Koko palauttavan viikon treenit ovat tässä:
Maanantai: 45 min pyörä, 30 min uinti
Tiistai: 50 minuuttia uintia + 30 min venyttelyt ja vatsat
Keskiviikko: 1 h 25 min pyöräilyä
Torstai: 50 minuuttia uintia
Perjantai: Lepo
Lauantai: Uinti-pyörä-juoksu-yhdistelmä: 1,2 km + 40 km + 10 km, yht. 2 h 37 min
Sunnuntai: 80 km ja 2 h 44 min pyöräilyä
yht. 10 tuntia (2 h 30 min uintia + 6 h 10 min pyörä + 55 min juoksu + 30 min lihashuolto)

Pyöräily & uintiteema jatkuu tälläkin viikolla. Molempia on ohjelmassa PALJON. Toivottavasti sää suosii, niin että pyörän päällä on taas ilo viilettää.

Tällä viikolla meno oli vähän väsynyttä. Tein kaikki ne harjoitukset, jotka olin etukäteen suunnitellut, mutta tekemisestä puuttui rentous.
Ylirasituksesta ei kuitenkaan pitäisi olla kyse. Tein viikolla yhtenä iltana Polarin sykemittarin kuntotestin, jonka mukaan hapenotto olisi noussut parilla pykälällä 54 millimooliin. Mun kohdalla tuo kuntotesti ja mattotesti ovat pitäneet ainakin ennen hyvin kutinsa ja antaneet tismalleen samat lukemat.

Testin päälle seurailin viiden minuutin ajan leposykettä ja se kävi parhaimillaan jopa 38:ssa. Lepokeskisyke tuon viiden minuutin ajalta oli 42. Pumppu on siis ainakin ihan kunnossa, ja läpättää lenkilläkin ihan maltillisissa lukemissa.

Jos väsymystä olikin aiemmin viikolla, niin tänään pitkällä pyörälenkillä fiilis oli taas jokseenkin hurmoksen kaltainen. Oli niin supersiistiä vetää viimeiset pari kymppiä ihan kunnon haipakkaa ja painaa ylämäet niin, että reidet huutaa hoosiannaa. Pääosa lenkistä pyöriteltiin kuitenkin ihan rennosti 27km/h vauhtia. Kokonaisuudessaan sunnuntain polkaisulle kertyi mittaa 107 kilometriä.

Alkuviikosta pidin maanantain lepoa. Tiistaina fillaroin yksikseni Pennalan neljänkympin lenkin ja vaikka olin ajatellut polkevani ihan hissukseen, niin jostakin syystä tuli taas paineltua pitkillä peltosuorilla yli kolmea kymppiä. Pyöräilyn päälle kävin hölköttelemässä parin kilsan verran.

En tiedä johtuiko sitten tiistain polkaisusta vai keuhkoista lentävästä limasta, mutta keskiviikon maratonvauhtinen kymppi ei ollut sieltä kevyimmästä päästä. Juoksin noin 4.53 vauhtia ja sen pitäminen ei sinänsä ollut mitenkään hankalaa. Meno vaan tuntui jotenkin työläältä. Sain kuitenkin tehtyä ihan kelpo treenin, yhteensä 14 kilometriä.

Torstaina juostiin Katan kanssa kuuden kilsan kevyt lenkki, jonka päälle uitiin pari tehokasta ja tekniikkapainotteista kilometriä. Ihan hyvä uintituntuma, juoksu oli edelleen raskasta.

Perjantaina pidin lepopäivän ja grillailin illan vanhojen työkavereiden kanssa. Alkoholia en intoutunut juomaan, koska halusin tehdä lauantaina hyvän treenin. Musta on tullut vanha ja tylsä:/

Lauantaina nähtiin Katjan kanssa Radiomäen kentällä ja lähdettiin tekemään parin kilsan verkka. Sen päälle tein elämäni ekat Yassot: siis 10 x 800 metriä 400 metrin hölkkäpalautuksella. Yassojen ideana on juosta vedot aikaan, joka on maratonin tavoiteaika muutettuna minuuteiksi. Mun maratonin tavoiteaika on 3.30, joten pyrin juoksemaan jokaisen kasisataseen kolmeen minuuttiin ja kolmeenkymmeneen sekuntiin.

Harjoituksen kehittäneen Bart Yasson ideologian mukaan maraton pitäisi pystyä juoksemaan omaa tavoitevauhtia, josta tuon harjoituksen selvittää kunnialla.

Vedot meni ihan hyvin. 3.30 vauhti tuntui ihan sopivalta, mutta en usko, että olisin pystynyt juoksemaan niitä kovinkaan paljoa kovempaa. Henkisesti treeni oli puuduttava. Rataa tuli kierrettyä yhteensä 12 kilometrin verran ja se tuntui tylsältä. Onneksi Katja oli mukana, niin oli hölkkäpalautuskierrosten aikana juttuseuraa.

Treenistä jäi ihan hyvä fiilis. Jalat tuntui paremmilta kuin koko viikkona, mutta ei vieläkään mitenkään superhyviltä. Mutta olin tyytyväinen, että pystyin tekemään noin hyvän harjoituksen. Se tuntui riittävän raskaalta, mutta ei mitenkään ylivoimaiselta. Parasta oli, että viimeiset kolme vetoa tuntuivat parhaimmilta ja kulkivat myös vauhdikkaimmin.

Sunnuntain hyvän pyörätreenin jälkeen pidän maanantaina lepopäivän. Tiistaina teen kevyen pyörän ja juoksun yhdistelmän ja keskiviikkona juoksen maratonvauhtisen kympin. Torstaina juoksua ja uintia ja perjantaina lepo. Lauantaina kevyt pyöräily ja sunnuntaina Naisten Kymppi toivottavasti hyvänä viimeisenä kovana rykäisynä ennen maratonia.

Näillä mennään!

Viikonlopun mahtava auringonpaiste ja hyvät treenit hymyilyttää vieläkin. Kyllä voi ihminen tulla pienestä onnelliseksi! Vaikka viikko olikin sellaista ” tullako kipeäksi vai eikö” arpapeliä, niin loppujen lopuksi olen ihan tyytyväinen kevyen viikon antiin.

Viime lauantain HCR:n jälkeen pidin kaksi lepopäivää. Tiistaina poljettiin Katjan ja Essin kanssa 40 kilometrin kevyt lenkki. Pennalan peltosuoralla pyöriteltiin kampia vähän reippaammin, mutta muuten mentiin sellaista kevyttä jutteluvauhtia.

Keskiviikkona heräsin (taas) nenä tukossa ja kurkku karheana. Yö oli mennyt muutenkin vähän kehnosti. Mette törmäsi yöllisellä vessareissullaan huoneensa oveen ja kolautti nenänsä ihan kunnolla oven lukkopesään. Miten voikin pienen ihmisen naamasta tulla niin paljon verta! Yöllisen horror shown jälkeen oli tietenkin kouluun tutustuminen ja voitte kuvitella, miten kova paikka tuollaiselle kuusivuotiaalle pikkuneidille, joka on jokseenkin tarkka ulkonäöstään, oli lähteä tutustumaan uusiin luokkakavereihin naama aivan turvotuksissa.

Keskiviikolle suunnittelemani kevyt juoksulenkki jäi flunssaisen olon takia väliin. Soittelin Essin kanssa ja sovittiin, että arvioidaan lenkkikuntoa torstaina uudestaan.

Torstaiaamuna olo oli edelleen tukkoinen, mutta koska kuumetta ei ollut, lähdettiin Essin kanssa tekemään juoksu & uinti yhdistelmätreeni. Ajatuksena oli juosta kymppi ihan hissukseen, mutta kun lähdettiin Hollolan uimahallin pihasta juoksemaan, niin molempien jalat rullasi kuin itsestään 5.10 kilometrivauhtia. Annettiin siis mennä vähän reippaammin kuin piti. Juoksun jälkeen pulahdettiin Hollolan uimahallin altaaseen ja tehtiin 45 minuutin tehokas ja tekniikkapainotteinen treeni. Kokonaisuudessaan päivä oli erinomainen.

Perjantaina olo oli taas kaikkea muuta kuin hyvä. Alkoi jo hieman tympäistä tämä flunssan kanssa taiteilu. Simo oli ollut maanantaista lähtien kotona kauheassa räkätaudissa ja kuumeessa ja keskiviikkona sama kuume iski myös Metteen. Ajattelin, että ihme on, jos tuolta säästyn. Olin suunnitellut meneväni seuran vuorolla uimaan, mutta päätin viime tingassa olla menemättä. Illan kauppareissulla joka paikkaa särki ja lihakset tuntuivat nykivän ilman treeniäkin. Nappasin pari buranaa ja nukahdin jo kymmeneltä.

Lauantaiksi oltiin suunniteltu Essin kanssa vähän pidempää pyörälenkkiä. Saatiin Katja V. ja Latekin seuraksi. Aurinko paistoi ja lämmintä oli parikymmentä astetta, joten ekaa kertaa pääsin fillarin selkään lyhyissä kamppeissa. Lähdettiin polkemaan kohti Pajulahtea, sieltä Ruuhijärven kautta Vierumäelle ja vanhaa Heinolan tien vartta takaisin kotiin. Lenkistä tuli sellainen karvan alle seitsemänkympin kiepsautus.

Ruuhijärveltä eteenpäin poljin Laten vauhdikkaassa peesissä. Jaloissa oli jotenkin aivan supervahva tuntuma, mikään mäki ei hapottanut ja vauhtia olisi voinut pitää vaikka kuinka. Sellainen flow oli päällä, että tuntuman puolesta olisi voinut polkea vaikka kuinka paljon lisää ja ihan mitä vauhtia tahansa! Olin ihan fiiliksissä vielä kotonakin, joten vaihdoin lenkkarit jalkaa ja lähdin juoksemaan vitosen verralenkin päälle. Lisää tällaisia treenejä mulle ja heti!

Sunnuntaina olin päättänyt juosta Tukholmaan silmällä pitäen tavallista pidemmän pitkän lenkin. Lähdettiin Katjan kanssa hissukseen kipittelemään kohti Pajulahtea. Edellispäivän polkeminen ei ihme kyllä tuntunut jaloissa ollenkaan ja meno maistui tosi mukavalle. Oltiin Pajulahdessa ja kääntöpaikalla kuin huomaamatta. Ostettiin pullot urheilujuomaa ja täytettiin omat vesipullot. Ja sitten lähdettiin kotimatkalle. Puolimaratonin väliaika oli noin 1.55, joten siihen asti oltiin juostu noin 5.30 vauhtia. Viimeisellä kympillä kiristettiin vähän tahtia ja se tultiin noin 52 minuuttiin eli 5.10 kilometrivauhtia. Voimien ja energioiden puolesta lenkki meni tosi hyvin, jaksoin hienosti ja juoksu tuntui kevyeltä. Viimeisellä kympillä jano vaivasi koko ajan, koska kolmesta pikkupullosta ei voinut juoda kuin pieniä hörppyjä, ettei juoma loppuisi kokonaan. Onneksi maratonilla juotavaa saa reilummin ja useammin.

Viikonlopun hyvien treenien jälkeen pidän maanantaina lepopäivän. Tiistaina pyörittelen kevyesti Pennalan lenkin ja juoksen muutaman kilometrin päälle. Keskiviikkona juoksen maratonvauhtisen 10-12 kilometriä ja torstaina juoksen 45 minuuttia ennen seuran uintivuoroa. Perjantaina pidän lepopäivän ennen viikonlopun määräpainotteisia pyörä- & juoksutreenejä.

Näillä mennään!

Siinä se nyt on, puolimaratonin uusi hieno ennätysaika! Edelliseen tuli parannusta kerralla kuusi ja puoli minuuttia. Olen eilisen juoksuun ihan supertyytyväinen, sillä se meni lähdöstä maaliin tismalleen niin kuin olin suunnitellut.

Jalat tuntuivat alkuverryttelyssä mukavan kevyiltä, joten uskalsin lähteä heti pamauksesta tavoitevauhtia matkaan. Ekasta lähtöryhmästä pääsikin juoksemaan melko väljästi ilman ryysistä. Kilometrivauhti asettui 4.40 tuntumaan ja sen pitäminen tuntui helpolta. Juostiin alkuun Simon, Essin ja Ansun kanssa. Kolmesta kilometristä kahdeksaan kilometriin en huomannut ympärillä ketään tuttuja, kunnes Essi tuli Auroran sillan kohdalla rinnalle. Kympistä seitsemääntoista kilometriin peesailin tyytyväisenä Essiä. Huopalahden kierros tuntui henkisesti yhtä pitkältä ja hankalalta kuin aina ennenkin, mutta se oli sentään tasaista. Reitillä oli mäkeä paljon enemmän kuin muistin, mutta niiden kipuaminen ei vienyt tällä kertaa jalkoja hapoille.

Viimeisellä juoma-asemalla Essi huikkasi, että vauhti alkaa hiipua. Koitin tsempata, että ei tätä enää kauaa kestä. Viimeisillä parilla kilometrillä sain lisättyä vauhtia ja sanoin Essille, että nyt mennään alle 1.40 niin että heilahtaa! Viimeinen mäki kipiteltiin ylös kuin pienet eläimet ja stadikalla vedettiin vielä kunnon loppukiri. Loppuaika tuntui ihan uskomattoman hienolta! Simo tuli maaliin 40 sekuntia meidän perässä ja Ansu puolentoista minuutin päässä. Molemmat olivat tosi tyytyväisiä suorituksiinsa. Simon loppuaika oli ihan älyttömän hyvä siihen nähden, että hänen kevään juoksulenkkinsä ovat melkeinpä yhden käden sormilla laskettavissa.

Maalissa olo oli parempi kuin minkään aiemman puolikkaan jälkeen, eikä mitenkään kaikkensa antanut. Ehkä voimia olisi voinut siis jättää vieläkin rohkeammin matkan varrelle. Mutta hyvä näin. Mahtavaa, että oma tuntemus siitä, että juoksuvauhdissa on tapahtunut talven aikana kehitystä, konkretisoitui myös kilpailussa. Hyviä harjoituksia on helppo tehdä, mutta se, että valmistautuminen, jännityksen sietäminen ja ”päivän kunto” osuvat kohdilleen juuri sinä tiettynä päivänä, onkin jo huomattavasti vaikeampaa.

Tästä on kiva jatkaa harjoituksia kohti seuraavaa koitosta, Tukholman maratonia. Joroisia silmällä pitäen uusi ennätysaika antoi uskoa siihen, että pyöräilyn jälkeinen puolikas voi hyvänä päivänä taittua 1.45 pintaan.

Valmistautuminen

Länsiväylän ja HCR:n väliseen pariin viikkoon mahtui yksi sairastettu flunssa, neljä hyvää pyöräilylenkkiä, kaksi napakampaa juoksutreeniä ja kaksi kevyttä hölkkää, kaksi uintia ja kolme lepopäivää.

Viime viikolla tein maanantaina Katjan kanssa kilometri kovaa/kilometri reipasta treenin 4.30/5.10 vauhdeilla, yhteensä juostiin 14 kilometriä. Tiistaina pidin levon ja kävin osteopaatilla oikomassa selkärankaa. Keskiviikkona poljettiin Simon kanssa 70 kilometrin ”reidet tukkoon” –lenkki karmeassa vastatuulessa. Olin aivan varma, että jalat eivät ehdi toipua lauantaiksi, mutta pelko oli onneksi turhaa. Torstaina kipittelin puolen tunnin verryttelylenkin, jossa juoksin 3 x 500 metriä puolikkaan tavoitevauhtia. Illalla kävin vielä Katjan kanssa uimassa rennosti vajaan tunnin. Perjantaina lepäsin ja kävin Pajulahdessa hierojaopiskelijan tekemässä kevyessä ravisteluhieronnassa. Ja lauantaina siis juostiin HCR.

Varsinaista tankkausta en puolikasta varten tehnyt. Perjantaina kiinnitin kyllä tavallista enemmän huomiota juomiseen. Lipitin illan aikana litran tuoremehua ja toisen litran pullon vissyä. Ruokailua en muuttanut mitenkään. Lauantaiaamuna söin normaalin puuro-leipä-kahvi-tuoremehu-setin. Päivällä söin yhden banaanin ja join Gainomaxin. Vartti ennen lähtöä nappasin vielä yhden geelin ja matkalla söin niitä kaksi. Nälkä ei päivän aikana yllättänyt ja energiat riittivät hyvin maaliin asti.

Ensi viikko alkaa tuttuun tapaan levolla. Tiistaina teen kevyen pyörä-juoksu-yhdistelmän ja keskiviikosta eteenpäin sen mukaan, miten kroppa on toipunut viikonlopun rasituksesta. Ensi viikonloppuna aion joka tapauksessa juosta rauhallisen ”ylipitkän” lenkin ja tehdä myös hyvän pyörätreenin. Ja uintiinkin pitäisi saada tehtyä pitkästä aikaa kunnon pitkä treeni.  Ensi viikolle on luvattu niin hienoja kelejä, että pyörä- ja juoksulenkeille on joka tapauksessa päästävä ajoissa!

Kävin taas polskimassa Vierumäellä märkäpuvulla. Uintituntuma ei ollut sieltä vahvimmasta päästä, mutta päätin silti kokeilla, mitä kello näyttää 1000 metrin testiuinnin päätteeksi. Etenkin, kun viime kerran uintiaika jäi vähän arveluttamaan.

Loppuaika oli 17.06. Ihan ok vauhtia, kai. Alku lähti aika reippaasti, jossakin puolen välin paikkeilla alkoi olkapäissä vähän painaa, mutta lopussa jaksoin taas vähän kiristää tahtia.

Kyllä tuo märkäpuku vaan meikäläistä jelppaa. Uin tonnin päälle muutamia satasia kellon kanssa ja pyrin pitämään vauhdin suurin piirtein samana kuin tonnin uinnissa. Ajat oli 1.41-1.43 kantturoissa. Ilman märkkäriä treenivauhdit per satanen hallissa on 1.55. pintaan. Kiitos vaan sille, joka on keksinyt tuollaisen mainion kelluttavan kumipuvun:)

Ennen uintia kävin kokeilemassa Vierumäen kuplahallissa Newtonin juoksukenkiä, jotka sain testattavakseni. Kengät ovat aivan ihanan väriset ja istuvat jalkaan kuin sukka. Olisin niin toivonut, että ne tuntuvat hyvältä myös juostessa – mutta ei.

Kengät pohjassa on erikoinen korotus, joka vaimentaa iskuja tehokkaasti etenkin päkiäaskeltajilla. Kenkä on muutenkin suunniteltu pääasiassa päkiällä ja kokojalalla askeltaville ja sen rakenne ohjaa päkiäskellukseen voimakkaasti. Mun oikea päkiä ei vaan tuosta korokkeesta tykännyt. Vasempaan jalkaa kenkä tunti tosi hyvältä, mutta oikean jalan korkeampi holvikaari ei innostunut siitä ollenkaan.

Yritin vuoron perään kiristää ja löysentää nauhoja, mutta lopputulos oli se, että parin kilometrin verkan ja muutamien rentojen 200 vetojen jälkeen oikean jalan päkiä oli ihan puuduksissa. Harmi, sillä noin täydellisesti istuvaan juoksukenkään en ole vielä eläessäni törmännyt.

Newton on etenkin triathlonistien suosiossa, enkä ihmettele sitä ollenkaan. Tossu on todella kevyt ja sen sisäosa on niin pehmeä ja saumaton, että ilman sukkia pärjää vallan mainiosti. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan!

Mun kenkäongelmani pysyy kuitenkin ennallaan. Kuukausi sitten ostetut Adidaksen Adizero Tempot on lestiltään aavistuksen liian kapeat. Molemmat pikkuvarpaat ovat hankautuneet rakoille. Ostin Adidakset, koska lukemani ja kuulemani mukaan monivuotiset ystäväni, Asicsin DS Trainerit, ovat kokeneet tänä vuonna muutoksen, joka ei ole ollut läheskään kaikkien mieleen. Muun muassa Katja sanoi, että kengät eivät rullaa ollenkaan niin hyvin kuin aiemmat Dessut ja ovat myös kovemman oloiset. Hän osti pari viikkoa sitten toiset Asicsin GT-2000 –kengät ja sanoo, että juoksutuntuma on huomattavasti mukavampi kuin uusilla Dessuilla.

Pitänee siis lähteä kenkäkauppaan (taas) ja koittaa löytää jokin kevyt, neutraali, hyvin istuva ja ”Dessumainen” kenkä. Huoh.

Huomenna sitä en kuitenkaan vielä tee. Jos sää sallii, lähden maanantain tavoin iltapäivällä pyörälenkille. Sitä ennen kutsuu nukkumatti. Öitä!

Kisakausi on avattu! Käytiin Katjan ja siskoni Ansun kanssa juoksemassa Länsiväylä-juoksu. Ajatuksena oli testata puolimaratonin vauhtia kahden viikon päästä juostavaa Helsinki City Runia varten ja tehdä samalla hyvä ja pitkä (17,6,km) tv-kova harjoitus.

Tämän viikon treenit olivat aavistuksen verran kevyempiä kuin yleensä, mutta se oli enemmänkin sattumaa kuin suunnitelmallista. Tiistain reippaan juoksutreenin jälkeen olin suunnitellut meneväni keskiviikkona pyöräilemään. Työt venyivät kuitenkin sen verran myöhään, että pyöräily jäi haaveeksi. Ja lopulta juoksukin. Pidin siis lepopäivän ja naputin konetta yömyöhään.

Torstaina tehtiin Katjan kanssa hyvä treeni: juostiin kahdeksan kilometrin verkka, mikä sisälsi kolme kertaa Liipolan kilometrin mittaisen mäen ennen seuran uintivuoroa. Altaassa kelattiin lähinnä edestakaisin. Sekaan mahtui potkuja, pullaria ja reippaita viisikymppisiä. Ihan hyvä setti.

Perjantaina mentiin Simon kanssa seuran uintivuorolle. Kauhominen jäi alle kolmeen kilometriin, mutta tuntuma oli ihan vahva. Mä olen jopa alkanut tykkäämään uinnista!

Lauantaina oli niin ihana auringonpaiste, että pyörän selkään oli pakko päästä. Lähdettiin Simon kanssa kiertämään Pennalan lenkkiä ja sanoin, että mennään sitten ihan vaan hiljaa pyöritellen, jotta mun jalat ei mene ennen sunnuntain juoksua totaalisen tukkoon. Mutta eihän se ihan niin mennyt. Joka kerta kun Simo meni keulaan, niin vauhti nousi yli kolmeen kymppiin. Eikä siinä mitään, tokihan sellaista voi polkea, mutta mielelläni vähän himmailen, jos seuraavana päivänä on yritys juosta vähän reippaammin. Peesistä kuuluu siis pienehköä nalkutusta:) Mutta ei ne jalat siitä onneksi tukkoon menneet.

Sunnuntaiaamuna mietin herätessä, että onko pakko jos ei halua. Miten ihminen voikin jännittää niin paljon yhtä numerolappua ja sitä, että pitäisi mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Automatkalla Espooseen mahassa kiersi ja suu oli kuiva kuin santapaperi. Perillä olo kuitenkin helpottui. Jälki-ilmoittautumisen jälkeen lähdettiin tekemään alkuverkkaa ja siitä sujuvasti vessajonon kautta lähtöpaikalle.

Lähtöviivalla ei jännittänyt oikeastaan enää yhtään. Ajattelin, että lähden juoksemaan omaa, hyvää, rentoa ja reipasta vauhtia, jossa en joudu puristamaan yhtään. Menen siis sitä vauhtia, kun jalat luontevasti kuljettavat, oli se sitten mitä tahansa. Toivoin tekeväni ehjän ja tasapainoinen juoksun, jossa pystyn koko ajan säätelemään vauhtiani ja kiristämään loppua kohden.

Varovaisuus vauhdinjaossa johtuu siitä, että mun tähänastiset yritykset juosta puolimaraton edes kohtuullista vauhtia ovat päättyneet umpisurkeasti. Viime vuonna juoksin HCR:n 1.48, eikä syksyn toinen puolikaskaan mennyt kuin 1.45. Molemmissa viiden minuutin vauhdin pitäminen tuntui jostain syystä aivan ylivoimaiselta. Se on kummallista siihen nähden, että kaikilla kolmella viime vuoden maratonilla puolimatkan väliaika oli 1.45 kantturoissa. Vauhtikestävyyden ylärekisterissä on siis todellakin ollut petrattavaa.

Sunnuntain suunnitelma toteutui varsin onnistuneesti. Vauhti asettui heti ensimmäisiltä kilometreiltä 4.45 hujakoille ja siinä se pysyi varsin helposti. Vauhti oli sellaista, että pystyin juttelemaan muiden juoksijoiden ja siskoni kanssa. Vähän niin kuin viime vuoden maratoneilla. Välillä mietin, että pitäisi jo kiristää, mutta en sitten kuitenkaan kiristänyt. Tyydyin juoksemaan omalla mukavuusalueellani.

Maalissa fiilis oli hyvä. Vaikka vauhti ei ole vieläkään kovin hääviä, oli se minulle jo ihan kelvollista. Jatkamalla samaa keskivauhtia (4.44) puolimaratonin loppuaika olisi ollut 1.40. Ja se olisi minulle jo hyvä suoritus!

Länsiväylästä jäi sellainen olo, että jos vain uskaltaisin laittaa itseni ahtaammalle, matkavauhdista voisi saada tiristettyä viidestä kymmeneen sekuntia pois. Pitänee siis seuraavien parin viikon aikana kerätä uskallusta:)

Viime viikko hujahti ihan älyttömän nopeasti. Tiistaisen uinnin jälkeen suunnittelin tekeväni keskiviikkona reippaan juoksulenkin. Olin ajatellut juosta verkkojen päälle 2 x 4 kilometriä reipasta, mutta koska kello oli jo yli kahdeksan ennen kuin ehdin lenkille, päädyin juoksemaan lyhyemmän tasavauhtisen reippaan.

Lenkille lähtiessä jalat tuntuivat aivan älyttömän jäykiltä. Viikonlopun puntti oli näköjään vähän turhankin tehokas, koska takareidet olivat edelleen niin jumissa, että juokseminen tuntui aluksi aivan kammottavan jäykältä. Seitsemän kilometrin reippaan aikana hengitys kulki hyvin, mutta päästä lähtenyt käsky juosta kovaa ei tuntunut välittyvän jalkoihin asti. Päätin, että punttailut on nyt tältä keväältä tehty. Lihaskuntoa voi ylläpitää muullakin tavoin ja niin, ettei koko kroppa ole viikon kestävässä jumissa.

Lenkin saldoksi jäi 4.45 keskivauhti ja lievä ketutus. Olisin halunnut pystyä parempaan. Sykkeestä ei ollut hajua, koska Garminin sykeanturista on patteri loppu. Pitänee vaihtaa hetkeksi Polariin.

Torstaina juostiin Katjan kanssa kuuden kilsan alkuverkalla pari kertaa Liipolan mäkeä ees sun taas. Sitten mentiin vajaaksi tunniksi uimaan. Uinti kulki ihan mukavasti ja koko treenistä jäi hyvä mieli.

Koska olin suuntaamassa viikoksi naapurustosta koostuvan joukon kanssa Tahkolle, juoksin viikon pitkän lenkin Essin kanssa jo perjantaiaamuna. Kipiteltiin parikymppiä hissukseen karvan alle kuuden minuutin vauhtia. Oli kiva juosta ihan tarkoituksellisesti rauhassa.

Jalkojen olotilan perusteella päätin, että viikon treenit olivat tässä. Lauantaina kyllä osallistuttiin Tahkolla Extreme Runiin, mutta sitä nyt ei voi varsinaisesti treeniksi laskea. Hiki tuli ja niin oli hauskaa, että silmäluomia painoi vielä maanantainakin:)

Uuden treeniviikon aloitin perinteisesti levolla. Katjan kanssa soiteltiin ja sovittiin, että tiistaina juostaan vähän napakampi setti. Odotin mielenkiinnolla, miltä olotila tuntuisi parin kevyen päivän jälkeen.

Tiistai-illan juoksuiloittelu aloitettiin Essin ja Katjan kanssa parin kilometrin verkalla. Sen jälkeen juostiin kymppi periaatteella kilometri kovaa/kilometri reipasta. Kovan vauhdit olivat 4.30-4.40 haarukassa ja reippaan 5.-5.10 välissä. Juoksu maittoi hyvin. Tunnustelin hengitystä ja jalkoja ja yritin pitää askeleen rentona. Jalat eivät vieläkään olleet mitenkään superkevyet, mutta viime viikkoon nähden parannus oli jo melkoinen. Koko 12,5 kilometrin setin keskivauhti alkuverkka mukaan lukien oli 5.05 ja mun keskisyke 155. Tosin huomasin, että Polar oli taas tehnyt ekan kymmenen minuutin aikana jotain ihan omaa, hullunkorkeaa sykekäppyrää ja käynyt pari kertaa kahdessasadassa. Että se siitä keskisykkeen luotettavuudesta. Treenistä jäi joka tapauksessa hyvä fiilis ja sellainen olo, että kun jalat saa kunnolla auki, niin vauhtiakin tulee lisää.

Huomenna ajateltiin mennä Katjan kanssa ulos pyöräilemään, jos sää on edes kohtuullinen. Torstaina on vuorossa perinteinen juoksu & uinti ja perjantaina jälleen uintia. Viikonlopun suunnitelmat ovat vielä vähän auki – ainakin Länsiväyläjuoksun osalta.

Pitänee hetki vielä tuumailla, josko sitä jo uskaltaisi pukea numerolapun rintaan. HCR odottaa joka tapauksessa jo parin viikon päässä, joten silloin sitä on uskaltauduttava viimeistään.

Kävin testaamassa uutta märkäpukua ja päätin jo matkalla hallille uida 1900 metrin testiuinnin. Koska laskuissa pysyminen on 25 metrin altaassa harvinaisen hankalaa, nappasin Garminin matkaan ja kellotin kierrokset jokaiselta 250 metriltä. Viiteen viisikymppiseen pysyn juuri ja juuri laskuissa, mutta sen pidempää en itseeni luota 🙂

Uin parisataa verkkaa ja säätelin samalla laseja, jotka tuntuvat taas vuotavan vähän joka kulmasta. Kiroilin mielessäni, että on se vaan harvinaisen hölmöä, että märkäpukuun on valmis sijoittamaan monta sataa euroa, mutta muutaman kympin laseista ei tunnu löytyvän yksiäkään hyviä.

Lähdin testiuintiin liikkeelle rennon reippaasti. Yritin keskittyä rauhallisiin ja rentoihin vetoihin ja hengitykseen joka kolmannella vedolla. Puku lämmitti ihan kiitettävästi. Vierumäen uimahallin suurista ikkunoista aurinko mollotti altaaseen vielä ilta kuudelta täydellä terällä.

Matka eteni tasaiseen tahtiin. Lasit olivat sen verran huurussa, että en nähnyt sekunnilleen 250 metrin väliaikoja, mutta sen verran näin  pikaisella vilkaisulla, että minuuttiluku alkoi aina nelosella. Siitä päättelin myös pysyneeni laskuissa.

Vasta viimeisellä 150 metrillä uskalsin kiristää tahtia. Viimeisessä päädyssä löin käden seinään, kellon kiinni ja kiskoin lasit silmiltä. Hetken aikaa tuijotin epäuskoisena kellon lukemaa. 34.38. Ei voi olla totta. Monta minuuttia paremmin kuin uskalsin edes kuvitella!

Olin lopputuloksesta niin hölmistynyt, että marssin suoraan suihkun kautta pukuhuoneeseen ja kotimatkalle. Pohdin koko kotimatkan mielessäni, olinko sittenkin laskenut väärin. Mutta ei. Kellottamieni kierrosten mukaan olin laskenut oikein. Märkäpuku on siis ainakin hyvä ja uintikin on selvästi kehittynyt viime vuodesta, jolloin uin Joroisilla saman matkan 40 minuutissa. Sen verran jäin kuitenkin pohtimaan lopputulosta, että aion uusia testiuinnin ensi viikolla.

Mutta eipä tuota avovedessä porukassa uintia ja altaassa yksin kauhomista voi tietenkään verrata. Eikä tuolla ajallakaan juuri muuta väliä ole kuin omalle korvien välille. Nyt tiedän pystyväni uimaan ihan kohtuullisesti, kunhan vain suunnistan suoraan, enkä ui itseäni hapoille vielä ensimmäiselle poijulle.

Vähän hymyilyttää silti 🙂

Tämän viikon harjoituksellisena tavoitteena oli palautella kroppaa viime viikon rasituksesta. Viime viikonvaihteessa iskenyt flunssa meinasi torpata koko viikon treenit, mutta taisinkin selvitä siitä muutaman päivän niiskutuksella.

Maanantain pitkällä lenkillä jaloissa tuntui, että edellisviikolla on poljettu. Reidet olivat kuin kaksi raskasta tukkia, mutta eivätpä nuo hiljaista köpöttelyä juuri haitanneet. Juostiin Katja ja Mirkan kanssa Lahdessa pari vuotta sitten järjestetyistä veteraanien MM-kisoista tuttu puolimaratonlenkki, joka oli GPS:n mukaan yhden huoltoasemalla tehdyn mutkan kanssa tasan 22 kilometriä.

Maanantai-iltana kurkku tuntui karhealta ja seuraava yö meni pitkälti nenää niistäessä. Tiistaina jätin hallivedot suosiolla välin, ryystin Finrexiniä ja keskityin loputtoman pitkältä tuntuvan juttulistan lyhentämiseen. Ihan viisas veto, sillä kunnon tauti taisi hiipiä takavasemmalta ohi.

Keskiviikkona makoilin sohvalla puoli unessa, kun Katja soitti ja pyysi lenkille kaveriksi. Olin harkinnut jonkinlaista kevyttä kipittelyä, mutta Katjan kanssa tulikin juostua ihan kunnon lenkki, 12 kilometriä, josta 4 kilometriä juostiin reippaasti. Askel ei ollut vieläkään höyhenen kevyt ja limaa lensi, mutta tuntuma oli jo parempaan päin.

Torstaina juostiin Katjan kanssa seitsemän kilometrin verryttelylenkki ennen seuran uintivuoroa. Uitiin pullareilla ja laudalla, ja otettiin lyhyitä vetoja. Saatiin Lehtisen Opalta hyviä tekniikkavinkkejäkin. Etukäteen odotin uintia hieman kauhulla, sillä edellisestä kunnon uintikerrasta oli vierähtänyt jo pari viikkoa. Ihan kohtuullisesti tuo meni siihen nähden.

Jatkoin kadoksissa olleen uintituntuman etsintää perjantaina Essin kanssa. Uitua ei tullut varmaan kuin 1500 metriä, mutta päivä olikin enemmän aktiivista lepoa. Oli kiva nähdä seurakavereita ja tietenkin Essiä ja höpötellä vähän sitä sun tätä. Uintikaan ei tuntunut yhtään pöllömmältä.

Lauantaina juoksin viikon toisen pitkän lenkin Katjan ja Elinan kanssa. Juffekin oli alkumatkan juttelukaverina. Kierreltiin kuivia teitä ja pitävää asfalttia etsien Mukkulan ja Kilpiäisten kautta takaisin Pikku-Veskulle ja sieltä Jalkarannan suuntaan. Viimeiset kolme kilometriä paineltiin Elinan toiveesta 4.40 vauhtia. Jalat tuntuivat paljon paremmilta kuin alkuviikosta, eikä tuo lopun kiihdytyskään ihan huonosti mennyt. Reilun kahdenkympin lenkin keskivauhti oli Polarin mukaan 5.33. ja mun keskisyke 146. Ihan kelpo lukemia molemmat.

Sunnuntaina tehtiin Katjan kanssa terävä juoksu-puntti-uinti yhdistelmätreeni. Nähtiin Esakin vilaukselta Pikku-Veskulla. Alle kuuden kilsan verkka, päälle jalkojen kuritusta rautojen kanssa ja lopuksi 1500 metriä kauhomista mummoja ohitellen. Tuohon uintiin meinasi kyllä mennä hermot, mutta sitten ajattelin, että minkäs teet. Se jatkuva ohittelu ja puikkelehtiminen nyppi niitä mummoja varmaan ihan yhtä paljon kuin meikäläisiäkin 🙂

Kokonaisuudessaan viikko oli oikein hyvä paluu juoksun ja uinnin äärelle. Juoksukilometrejä kertyi kokonaisuudessaan ilahduttavat 68, uintikertoja kolme ja punttia kerran. Ensi viikon tavoitteena on päästä jälleen pyörän selkään, tehdä yksi pitkä, yksi kevyt ja yksi reipas juoksu lenkki ja yhdistää johonkin edellä mainituista uintia ja  lihaskuntotreeni. Koska ensi viikonloppu vierähtää mukavassa seurassa Tahkolla, pitää viikon treenit organisoida hieman eri tavalla kuin aiemmin. Mutta sehän on vain itsestä kiinni 🙂

Kotona taas. Viikko Maspalomasin auringossa hujahti aivan liian nopeasti. Niin kivaa oli, että lomaa olisi mielellään jatkanut pidempäänkin…

Viikon pääteemaa eli pyöräilyä tuli harrastettua viitenä päivänä kuudesta. Nousut olivat juuri niin haastavia kuin olin kuvitellutkin, mutta hyvässä seurassa ja vaihtelevilla kokoonpanoilla (Simon, Essin, Laten, Aleksin ja Vessun kanssa) mäkien kipuaminen oli ihan älyttömän hauskaa!

Sorian kukkulalle johtavaa lähes yhdeksän kilometrin mittaista serpentiininousua kihnuttaessa vauhti ei todellakaan päätä huimannut. Hiki lensi ja happoja pukkasi ihan kiitettävästi, vaikka pyörittelin menemään pienimmällä rattaalla ja vaihteella. Yhtä messeviä, jyrkkiä ja pitkiä serpentiininousuja riitti ihan jokaiselle lenkille ja niiden alle ja päälle tuli tehtyä myös hyviä palauttavia sekä reippaita juoksulenkkejä. Viikko olikin treenien puolesta erittäin hyvä: kokonaisuudessaan tunteja kertyi 18, vaikka tiistaina pidettiin lepopäivä. Sää todellakin suosi ja aurinkoenergiaa on nyt tankattu koko kevään edestä!

Ihan vähän pitää hehkuttaa ennen lomalle lähtöä tekemääni hallitreeniä. Juoksin Esan peesissä Pajulahti-hallissa vitosen 4.15 kilometrivauhtia. Ihan heti en olisi uskonut pystyväni moiseen, koska anakynnyksellä kipittely on tähän asti ollut melkoista tuskaa. Vitosen keskisyke oli 164, mikä vastaa mun vk-1 tasoa. Ihan mahtavaa, että juoksun on löytynyt talven aikana lisää vauhtia! Pitää toivoa, että se jalostuu kevään mittaan myös puolikkaan ja maratonin vauhteihin.

Ensi viikon pidän harjoitusten puolesta varsin kevyenä. Perjantaisen kotiinpaluun jälkeen pidin eilisen lauantain ja vielä tämän sunnuntainkin lepoa. Maanantaina juoksen Katjan ja Essin kanssa pitkän ja rauhallisen lenkin ja tiistaina kipittelen Pajulahti-hallissa. Keskiviikon pidän lepoa ja torstaina suuntaan uimaan. Sen pidemmälle en ole vielä viikkoa suunnitellut, sillä tunnustelen alkuviikon kroppaa ja sen palautumista viime viikon rasituksesta.

Hyvä tästä tulee, kun vain muistaa vielä malttaa mielensä. Joroisille on vielä yli kolme ja puoli kuukautta 🙂

Ensi perjantaina on kesä. Siis ainakin Gran Canarialla, Maspalomasissa, jonne suuntaamme koko perheen voimin. Samalle reissulle lähtee myös kolmen seurakaverin perheet, joten lapsilla on seuraa toisistaan, Kids Club –paikat varattuina ja meillä vielä siskonikin lapsenvahtina, jotta päästään tekemään hyviä pyörälenkkejä. Edessä on paaaljon mäkeä, mutta sitähän sieltä mennään hakemaankin. Viime vuonna Simo polki viikon reissun aikana noin 400 kilometriä ja jos edes lähelle yhtä paljon saadaan ensi viikolla kasaan, niin olen erittäin tyytyväinen 🙂

Viime viikolla pidin maanantaina levon ja tein tiistaina kevyen, 45 minuutin mittaisen juoksulenkin. Keskiviikkona juoksin Pajulahti-halllissa tasavauhtisen 7 kilometriä 4.45 vauhtia. Keskisyke oli 162, joten vauhti vastasi mun VK-1 tasoa. Viime syksynä ennen Berliinin maratonia juostiin Essin kanssa hallissa kymppi 5 minuutin kilomerivauhtia ja silloin keskisyke oli tuo sama. Juoksuvauhdissa vaikuttaisi siis tapahtuneen pientä kehitystä.

Reissua varten hain pyörätuntumaa torstaina ja sunnuntaina Vierumäen kuplahallista. Pyöräily tuntui edelleen ihan älyttömän mukavalta. Juoksussa endorfiinipöllyyn pääsee jo ihan rauhallisillakin lenkeillä, mutta pyöräillessä saan samat fiilikset vasta vauhdikkaammasta ajosta. Ajettiin Simon ja Pasin kanssa kiihtyviä 10 minuutin vetoja, joiden välissä palauteltiin aina viiden minuutin pätkiä. Tunti hujahti taas kuin huomaamatta.

Perjantaina kävin seuran uintitreeneissä. Paino sanalla ”kävin”, koska uintiin ei jäänyt aikaa kuin nelisenkymmentä minuuttia. Kauppasin seuran Facebook-sivuilla märkäpukuani ja yksi kiinnostunut tuli sitä perjantaina kokeilemaan. Siinä pukua ihmetellessä meni aikaa, mutta kaupat tuli kuitenkin tehtyä. Hyvä niin, koska ensi kesäksi haluan itselleni karvan verran suuremman ja hieman toisen mallisen puvun.

Lauantaina tein kevyen 45 minuutin juoksulenkin, jonka jälkeen auton nokka kaarsi Kirkkonummea ja kummitytön ristiäisiä. Sunnuntaina kun tulimme reissusta kotiin, kiskoin juoksukamat niskaan ja lähdin saman tien pitkälle lenkille. Jalka oli jotenkin todella kevyen tuntuinen ja menohaluja olisi ollut vaikka muille jakaa. Kahdenkympin lenkin keskivauhti oli 5.26 ja keskisyke 144. Viimeiset kolme kilometriä juoksin noin viiden minuutin kilometrivauhtia. Illalla pyöräiltiin vielä Simon kanssa Vierumäen kuplahallissa vajaan tunnin verran.

Hyvä päivä ja kokonaisuudessaan ihan kelpo viikko. Vaikka treenitunteja ei kertynyt kuin seitsemän, niin viikkoon mahtui hyviä tehopäiviä ja riittävästi kevyitä palautteluja. Tällä reseptillä mennään kovaa vauhtia kohti kesää:)