Tämä viikko oli harjoitusten puolesta sellainen, jollainen toivoisi jokaisen viikon olevan. Hyvän siitä teki se, että sain tehtyä kaikki harjoitukset, yhtä lukuun ottamatta, jotka pitikin tehdä. Vain maanantaina ennen uintia ohjelmassa ollut voimaharjoitus jäi tekemättä, kun työt venyivät vähän pitkäksi.
Harjoitusviikkoni näytti tällaiselta: Maanantaina uintia, tiistaina pyörällä mäkivetoja ja sen päälle 2 x 15 minuuttia tasavauhtista reipasta pyöräilyä, keskiviikkona 4 x 2 kilometrin juoksuvedot, torstaina parin tunnin kevyt pyörä + juoksu, perjantaina lepo, lauantaina aamulla uinti ja iltapäivällä keskipitkä pyörä ja sunnuntaina semipitkä juoksu. Yhteensä 12 tuntia.
Viikon parhaita treenejä olivat Katjan kanssa tehdyt pyörävedot ja yksin kipitellyt kaksikilsaiset, joiden vauhti oli meikäläisittäin tosi hyvää, 4.15 – 4.09 kilometrivauhdin väliin ja joissa syke oli silti anakynnyksen alapuolella.
Kaikista tyytyväisin olin kuitenkin lauantain uintiin. Pari kertaa nimittäin nielaisin altaan reunalla, kun Esa sanoi, että tänään voitaisiin uida 30 x 100 metriä. En olisi vielä vuosi sitten voinut kuvitellakaan uivani tuollaista määrää satasia 20 sekunnin palatuksella. Tosi hyvään uintikuntoon päässyt Antero toimi Katjan kanssa vetojuhtana ja vetojen keskivauhti oli Antsan kellon mukaan 1.37. Toki peesissä tulee aina paljon helpommin kuin keulassa, mutta silti. 20 vedon jälkeen kädet olivat jo aika spagettia, mutta en luovuttanut. Jee!
Lauantai-iltapäivällä ajeltiin kahden ja puolen tunnin lenkki muutamalla kovemmalla vauhtipätkällä. Illalla kropassa tuntui, että jotain on tehtykin. Ihan parasta!
Tänään sunnuntaina juostiin Katjan ja Esan kanssa hauska treeni. Parin kilometrin hölköttelyn jälkeen juostiin 5 kilometriä siten, että syke oli 145. Siis noin kymmenen pykälää alle aerobisen kynnyksen. Tuo vitosen vakioitu lenkki ja keskisyke ovat hyvä tapa seurata kunnon ja vauhtien kasvua, ja sillä tavalla helppo testi, että sen voi tehdä koska vain ilman sen kummempia valmistautumisia.
Mulla vitosen keskisyke oli 143 ja vauhti tasan 5 minuuttia per kilometri. Päälle kipiteltiin muutama kilometri kevyttä ja sitten kolme kilometriä vähän alle anakynnyksen olevaa vauhtia. Ja lopuksi vitonen kevyttä. Reisi tuntui viikon pyörätreeneistä aika raskaalta, mutta siitä huolimatta juoksuvauhtia pystyy nostamaan aika helpon tuntuisesti.
Odotan mielenkiinnolla, millaisia vauhteja saan kropasta ensi viikolla irti. Juoksen torstaina X-tri cupissa vitosen ja sunnuntaina Helsinki Spring Marathonissa kympin. Sen kummempia keventelyjä en kumpaankaan tee, koska ne ovat vain harjoituskisoja. Tavoiteajat olen silti itselleni asettanut. On kiva nähdä, kuinka lähelle niitä pääsen.