Extremestä arkeen

Viime viikko hujahti ihan älyttömän nopeasti. Tiistaisen uinnin jälkeen suunnittelin tekeväni keskiviikkona reippaan juoksulenkin. Olin ajatellut juosta verkkojen päälle 2 x 4 kilometriä reipasta, mutta koska kello oli jo yli kahdeksan ennen kuin ehdin lenkille, päädyin juoksemaan lyhyemmän tasavauhtisen reippaan.

Lenkille lähtiessä jalat tuntuivat aivan älyttömän jäykiltä. Viikonlopun puntti oli näköjään vähän turhankin tehokas, koska takareidet olivat edelleen niin jumissa, että juokseminen tuntui aluksi aivan kammottavan jäykältä. Seitsemän kilometrin reippaan aikana hengitys kulki hyvin, mutta päästä lähtenyt käsky juosta kovaa ei tuntunut välittyvän jalkoihin asti. Päätin, että punttailut on nyt tältä keväältä tehty. Lihaskuntoa voi ylläpitää muullakin tavoin ja niin, ettei koko kroppa ole viikon kestävässä jumissa.

Lenkin saldoksi jäi 4.45 keskivauhti ja lievä ketutus. Olisin halunnut pystyä parempaan. Sykkeestä ei ollut hajua, koska Garminin sykeanturista on patteri loppu. Pitänee vaihtaa hetkeksi Polariin.

Torstaina juostiin Katjan kanssa kuuden kilsan alkuverkalla pari kertaa Liipolan mäkeä ees sun taas. Sitten mentiin vajaaksi tunniksi uimaan. Uinti kulki ihan mukavasti ja koko treenistä jäi hyvä mieli.

Koska olin suuntaamassa viikoksi naapurustosta koostuvan joukon kanssa Tahkolle, juoksin viikon pitkän lenkin Essin kanssa jo perjantaiaamuna. Kipiteltiin parikymppiä hissukseen karvan alle kuuden minuutin vauhtia. Oli kiva juosta ihan tarkoituksellisesti rauhassa.

Jalkojen olotilan perusteella päätin, että viikon treenit olivat tässä. Lauantaina kyllä osallistuttiin Tahkolla Extreme Runiin, mutta sitä nyt ei voi varsinaisesti treeniksi laskea. Hiki tuli ja niin oli hauskaa, että silmäluomia painoi vielä maanantainakin:)

Uuden treeniviikon aloitin perinteisesti levolla. Katjan kanssa soiteltiin ja sovittiin, että tiistaina juostaan vähän napakampi setti. Odotin mielenkiinnolla, miltä olotila tuntuisi parin kevyen päivän jälkeen.

Tiistai-illan juoksuiloittelu aloitettiin Essin ja Katjan kanssa parin kilometrin verkalla. Sen jälkeen juostiin kymppi periaatteella kilometri kovaa/kilometri reipasta. Kovan vauhdit olivat 4.30-4.40 haarukassa ja reippaan 5.-5.10 välissä. Juoksu maittoi hyvin. Tunnustelin hengitystä ja jalkoja ja yritin pitää askeleen rentona. Jalat eivät vieläkään olleet mitenkään superkevyet, mutta viime viikkoon nähden parannus oli jo melkoinen. Koko 12,5 kilometrin setin keskivauhti alkuverkka mukaan lukien oli 5.05 ja mun keskisyke 155. Tosin huomasin, että Polar oli taas tehnyt ekan kymmenen minuutin aikana jotain ihan omaa, hullunkorkeaa sykekäppyrää ja käynyt pari kertaa kahdessasadassa. Että se siitä keskisykkeen luotettavuudesta. Treenistä jäi joka tapauksessa hyvä fiilis ja sellainen olo, että kun jalat saa kunnolla auki, niin vauhtiakin tulee lisää.

Huomenna ajateltiin mennä Katjan kanssa ulos pyöräilemään, jos sää on edes kohtuullinen. Torstaina on vuorossa perinteinen juoksu & uinti ja perjantaina jälleen uintia. Viikonlopun suunnitelmat ovat vielä vähän auki – ainakin Länsiväyläjuoksun osalta.

Pitänee hetki vielä tuumailla, josko sitä jo uskaltaisi pukea numerolapun rintaan. HCR odottaa joka tapauksessa jo parin viikon päässä, joten silloin sitä on uskaltauduttava viimeistään.