Viime viikolla avasin kilpailukauden. Torstaina juoksin vitosen kisan X-tri cupissa ja sunnuntaina kympin Helsinki Spring Marathonissa.
Torstain kisaa jännitin todella paljon. Koitin puhella itselleni kaikenlaista rauhoittavaa pitkin viikkoa, mutta siitä huolimatta syke nousi aina kymmenen pykälää, kun juoksu käväisi vähänkin mielessä.
Mietin, että mitä minä oikein jännitän. Pieni kisa ja tutut seurakaverit viivalla. En jännittänyt muita, vaan itseäni ja sitä, saanko kilpailuissa itsestäni irti sen, mitä harjoituksissa. Olin asettanut tavoitteekseni 21 minuutin alituksen ja noin 4.10 kilometrivauhdin. Siinä mennään jo vahvasti epämukavuusalueella.
Pääni sisäisiä paineita nosti myös se, että koin, että kisassa konkretisoituu talven aikana juoksun eteen tekemäni työ. Päätin viime syksynä satsata enemmän juoksuun. Asetin tavoitteekseni joulukuisen Malagan maratonin ja sain treenattua siihen tosi hyvin. Tuntui, että juoksuvauhtiin tuli yksi napsu lisää. Kisaa ennen sairastuin kuitenkin kamalaan keuhkotautiin ja sen hetkinen kunto jäi mittaamatta.
Talvi meni enemmän tai vähemmän keuhkotautisena, mutta terveinä viikkoina ja hallitreeneissä juoksu tuntui helpolta ja vauhdikkaalta. Odotin innolla kevättä ja juoksulenkkejä kuivalla asfaltilla. Treeneissä pk-vauhdit olivat nytkähtäneet mukavasti eteenpäin ja juoksin vetojakin selvästi paremmilla vauhdeilla kuin aiemmin.
Aiempina keväinä kauden avaus vitonen on mennyt penkin alle. Viime vuonna jalat menivät totaalisen tönköiksi kolmen kilometrin kohdalla ja loppu oli aivan hirveää taaperrusta. Edellisen viikon pyöräilyt Kanarialla painoivat jalkoja.
Viime viikolla en koskenut pyörään ennen torstaita. Tein maanantaina pienen juoksulenkin, lihaskuntoa ja kävin uimassa. Tiistaina tein 45 minuutin juoksulenkin ja muutamia avausvetoja jaloille. Keskiviikkona lepäsin.
Torstaina jalat tuntuivat veryttelyssä hyviltä ja kevyiltä. Ehkä aavistuksen löysiltä, mutta en pitänyt sitä pahana. Juttelin jännityksestäni edellisenä viikonloppuna Esan kanssa ja hän kehotti minua veryttelemään ihan itsekseni ja keskittymään kisaan kaikessa hiljaisuudessa. Tein työtä käskettyä. Hölköttelin kolmisen kilometriä ja otin muutamia teräviä vetoja. Muiden seuraan liityin vasta lähtöviivalla.
Kisa lähti käyntiin aika helpon tuntuisesti. Juoksin alusta lähtien omaa vauhtiani ja pyrin pitämään sen mahdollisimman tasaisena. Ensimmäinen kilometri meni aavistuksen liian kovaa, neljän minuutin pintaan, mutta sitten vauhti tasaantui. Seurasin koko ajan keskivauhtia, joka liikkui 4.06 ja 4.08 välillä.
Puolen välin kääntöpaikalla jalat tuntuivat tosi vahvoilta. Ei happoa, ei ongelmia. Sykettä en seurannut lainkaan, olin asettanut sen kellossani piiloon. Ajattelin, että jos näen sen laukkaavaan tähtitieteellisen korkealla, hiljennän tahtomattani vauhtia. Parempi siis, kun en tiennyt mitä se on.
Juoksu pysyi loppuun asti hyvin kasassa ja pystyin kiihdyttämään vauhtia vielä viimeisillä sadoilla metreillä. Maalissa kello pysähtyi aikaan 20.23. Puolitoista minuuttia paremmin kuin vuosi sitten. Olin sanoin kuvaamattoman tyytyväinen ja helpottunut. Kerrankin sain kilpailutilanteessa itsestäni ulos sen, mitä halusin.
Helsinki Spring Marathon
Sunnuntaina oli vuorossa HSM:n kymppi. Olin lupautunut siskoni kannustajaksi ja kaveriksi kyseiseen tapahtumaan. Paria päivää ennen sisko kuitenkin perui osallistumisensa. Pohdin, mennäkö vai ei, koska kovasta vitosesta oli vain kaksi päivää. Päätin kuitenkin mennä.
Perjantaina kävin salilla tekemässä tunnin kevyen pyörä-juoksuyhdistelmän. Jalat tuntuivat yllättävän hyvin toipuneilta. Lauantaina uitiin kovahko treeni, jossa pääsarjana oli 8 x 200 metriä. Sen päälle menin aukomaan lihaksiani ensimmäistä kertaa hot joogaan, johon jäi kerrasta koukkuun. Se oli aivan ihanaa!
+38 asteiseksi lämmitetty huone, rauhallinen musiikki ja pitkät, hitaasti venyttävät joogaliikkeet tekivät niin keholle kuin mielellekin valtavan hyvää. Menen varmasti pian uudestaan.
Sunnuntain kympille oli asettanut tavoitteeksi 4.15 kilometrivauhdin pitämisen lähdöstä maaliin. Se tuntuikin onnistuvan melko helposti. HSM:n reitillä oli kuitenkin pari pitkää kilometrin mittaista suoraa, joilla puhalsi kova vastatuuli. Vaikka puskin kuinka menemään, vauhti putosi väkisin kymmenellä sekunnilla per kilometri.
Juoksu pysyi myös kympillä hyvin kasassa loppuun asti. Viimeinen kilometri oli kaikista nopein, 4.09. Loppuaikani oli 42.57 ja keskivauhtini 4.17 per kilometri. Melko kylmät ja tuuliset olosuhteet ja torstain kisan läheisyyden huomioiden olin siihen ihan tyytyväinen.
Seuraavan juoksukilpailuni, puolimaratonin, kipitän 21.5. Tuusulassa. Tämän viikon tulosten perusteella uskon pystyväni juoksemaan sen noin 4.25 kilometrivauhtia. Sitä ennen ovat kuitenkin vielä vuorossa X-tri cupin tempoajo ja pikatriathlon.
Harjoitukset jatkuvat entiseen malliin kolmen lajin parissa. Tällä viikolla otan maanantain ja tiistain kevyesti ja palauttelen viime viikon kovista kisoista huolella. Loppuviikosta ehtii tehdä vielä monta hyvää treeniä.
Vapun jälkeen lähdemme viideksi päiväksi pyöräilemään Mallorcalle. Lähdemme reissuun helatorstaina ja tulemme takaisin seuraavan viikon tiistaina. Samaan ajankohtaan osuu Mallorcalla kilpailtava puolimatkan Ironman, jota on kiva päästä katsomaan ja kannustamaan samalla kisassa mukana olevia seurakavereita ja tuttuja.
Kerrankin ei tarvitse jännittää kuin muiden puolesta.