Tammikuun saldo

Tammikuu meni uudenlaisiin treeneihin totutellessa. Ohessa yhteenveto siitä, millaisia ajatuksia ja tuntemuksia kuluneet neljä viikkoa ovat herättäneet.

Viikko 1.

Voiko reidet tuntea koko ajan? Kyllä näköjään voi. Ekan viikon pyöräily & punttisessioiden jälkeen jalat tuntuivat raskailta ja väsyneiltä. Koko ajan. Jopa sohvalta jääkaapille kävellessä. Näin vanhalla akalla uusiin ärsykkeisiin tottuminen vie näköjään oman aikansa.

Viikko 2.

Pyöräilyyn alkaa jo tottua. Pyöritys tuntuu kerta kerralta luontevammalta, eikä vk-treeni trainerin selässä ahdista yhtään. Pyöräilyn ja kevyemmän puntin yhdistävässä treenissä lähes parituntinen hujahtaa tosi nopeasti. Autotallissa hiki virtaa ja rokki soi. Tykkään, kun treeneissä on tekemisen meininkiä!

Keskiviikon Pajulahti-treenissä poljettiin 3 x 15 minuutin nousevatehoiset pätkät, joiden välissä juostiin nousevavauhtiset 5 x 200 metriä satasen hölkkäpalautuksella. Pystyin juoksemaan kaikki viisitoista vetoa ilman, että pohkeeseen sattui yhtään. Jihuu! Viimeisessä sarjassa juostiin kaikki vedot 40 sekuntiin tai alle ja viimeisen pingoin 36 sekuntiin. Vanha yleisurheilija alkoi ihan innostua!

Viikko 3.

Edellisiä selvästi raskaampi viikko. Ohjelmassa oli kaikenlaisia ylläripylläreitä. Tiistaina vedin aika napakan autotallisession trainerin ja painojen kanssa, enkä uhrannut ajatustakaan keskiviikon juoksuvedoille. Olisi ehkä kannattanut, sillä jalka oli keskiviikkona melko raskas ja hapokas. Juostiin Susannan ja Katjan kanssa 6 x 1000 metriä 6 minuutin lähdöillä nousevavauhtisesti 4.40-3.50. Viimeisessä vedossa Susanna ampaisi sellaista vauhtia matkaan, että mulla hapot karkasivat heti korviin asti. Juoksin kierroksen, huilasin seuraavan ja kipitin perässä viimeisen. Ihan loppuun asti en siis päässyt, mutta olin tyytyväinen treeniin, koska en ole juossut käytännöllisesti katsottuna lainkaan sitten marraskuun. Hyvässä se tallessa se juoksu tuntuu kuitenkin olevan.

Torstaina kiusasin ensin jalkoja puntilla ja olin aivan varma, että Joelin ohjelmaan laittamat painot olivat jonkun toisen. Varovainen soitto Susannalle paljasti, että kyllä ne ihan oikein olivat. Ja mä kun olin luullut olevani vahva! Punttia seuranneessa uintitreenissä oli lisää piinaa, normaalin 600 verran päälle 8 x 100 metriä potkuja laudan kanssa. En ollut eläessäni potkinut yhtäjaksoisesti 100 metriä enempää ja olin aika varma, että mun potkuvauhdilla hallilla sammutellaan valoja ennen kuin treeni on ohi. Mutta eihän siinä niin kauan mennytkään. Potkittiin Anteron kanssa mummojen seassa reilun kolmen minuutin satasia, jonka päälle huilattiin 15 sekuntia. Ja sitten taas uudestaan. Koko potkuhommaan meni puolisen tuntia ja ehdittiin uida vielä kaikenlaista muutakin.

Lauantaina sivakoitiin Simon ja Samin kanssa kolmen tunnin lenkki. Sunnuntaina kävin polkemassa reilun tunnin Vierumäen kuplassa ja kiskoin muutaman pidemmän vk-pätkän. Pyöräilyn päälle juoksin ulkona 20 minuuttia sellaista vähän alle vitosen kilometrivauhtia ja olin tyytyväinen kun syke pysyi hyvin aisoissa.

Viikon lopussa olin aika nakit ja muusi. Väsynyt ja valmis lepoviikkoon. Mutta niin pitikin olla.

Viikko 4.

Ohjelmassa oli lepoa, muutama kevyt treeni ja testejä. 1000 metrin uintitestin tein hölmöyksissäni heti maanantaina raskaan viikon päälle. Siitä ei jäänyt paljoa kerrottavaa. Lähdin liian kovaa ja olin puolessa välissä ihan puhki. Loppuaika oli samoissa kantturoissa kuin edellisessä, vaikka olen aivan varma, että uinti on mennyt sekä tekniikan että vauhtien puolesta eteenpäin. 100 metrin testissä pääsin sentään ensimmäistä kertaa alle 1.30. Enkka on nyt 1.28.

Wattbikella poljin ensin minuutin ja sitten 10 kilometrin testin. Minuutin testissä raapaisin ekojen kymmenen sekunnin aikana reilut 700 wattia, jonka jälkeen jalat olivat niin hapoilla, että sain hädin tuskin pyöritettyä minuutin loppuun asti. Minuutin keskiwatit olivat 411. 10 kilometrin testin poljin ennätyksen tuntumaan. Aika oli 15.34 ja keskiwatit 223. Ihan ok näin treenikauden keskellä.

Puntilla testailtiin Essin kanssa maksimipainoja. Nostin yhden jalan jalkaprässissä 120 kiloa ja 60 kilon toistomaksimissa 16 kertaa kummallakin jalalla. Penkistä nousi 55 kiloa ja leukoja meni myötäotteella kokonaista kolme. Tai ehkä kaksi ja puoli, koska ensimmäinen piti hypätä, että pääsi vauhtiin. Paremmin kuitenkin kuin oletukseni, joka oli ei yhtään:)

Lepo tuli tarpeeseen, mutta loppuviikosta sitä jo oikein odotti, että pääsee treenien kimppuun. Polarin V800 oli mun kanssa samaa mieltä, että nyt saa taas antaa paukkua!

Uutta putkeen

Tässä sitä taas mennään, uutta kolmen viikon treenijaksoa. Ohjelma noudattelee pitkälti edellistä, painotus on edelleen uinnissa, pyörässä ja lihaskunnossa. Joelin mukaan juoksun katoamista ei kannata pelätä, vaikka sitä ei ohjelmassa juuri olekaan. Sen vuoro tulee myöhemmin.

Tämän päivän treenin perusteella on vaikea väittää vastaan. Poljettiin Pajulahdessa ensin 45 minuuttia trainerilla nousevalla teholla, jonka päälle juostiin 4 x 1000 metriä. Lähdin kipittelemään ensimmäistä tonnia suoraan pyöräpaikalta, keskeltä kaarretta, enkä katsellut väliaikoja. Tuntuman perusteella luulin juoksevani neljän ja puolen minuutin vauhtia ja hämmästyin kovasti, kun pysäytin kellon. 4.00! Se oli taatusti elämäni helpoin neljän minuutin tonni. Seuraavat kaksi juostiin Susannan kanssa niin kuin pitikin, 4.30 ja 4.20. Viimeinen meni taas 4.04 ja ah miten kevyesti! Ei happoja, ei kiristystä, eikä puristusta. Olin aivan tohkeissani näistä mun höyhenen kevyistä jaloista. Kyllä lepo saa ihmeitä aikaan!

Keveyden tunne lienee taas väliaikaista, sillä puntilla laitetaan kahdesti viikossa lisää painoja niskaan. Uintia on kolme kertaa viikossa, jonka lisäksi kulutan sekä traineria että suksia ja jumppailen keskivartalon lihaksia kuosiin. Kerran viikossa teen tehokkaamaan juoksutreenin Pajulahdessa.

Fiilis on tosi hyvä ja luottavainen. Hyvä tästä vielä tulee!