Kyllä elämä voi yllättää. Ja oma kroppa etenkin. Viime viikon sunnuntaina, vähän sen jälkeen kun olin kirjoitellut blogia, kurkottelin jotakin kodinhoitohuoneen alakaapin perukoilta ja selästä kuului naks. Tunsin heti, että nyt meni jotain lukkoon, sillä kipu oli viiltävä, eikä selkää saanut enää kunnolla suoristettua.
Seuraavana aamuna selkä oli tikkujäykkä. Sängystä ylös pääseminen piti tehdä kyljen kautta, eikä nauhakenkien solmimisesta tullut mitään. Itkuhan siinä tuli. Laskeskelin mielessä viikkoja Frankfurtiin ja niitä treenejä, jotka jäisivät nyt tekemättä. Pahinta oli kuitenkin kipu, joka säteili alaselästä pakaraan, lonkkaan ja etureiteen. Buranasta ei ollut mitään hyötyä. Laitoin tutulle osteopaatille, Seunalan Jukalle viestiä, että apua tarvittaisiin nyt ja heti. Hän vastasi olevansa kurssilla koko viikon. Että katsellaan ensi viikolla. Huoh.
Tiistaina varasin hätäpäissäni ajan kiropraktikolle. Se oli yhtä tyhjän kanssa. 15 minuutin hoidon jälkeen ja 50 euroa köyhempänä lähdin kotiin yhtä kipeän selän kanssa kuin olin tullutkin. Kävelyni muistutti lähinnä vaivaisakkaa.
Keskiviikkona otsassa oli jo niin iso tatti, että vedin lenkkarit jalkaan ja lähdin vartin lenkille. Ei juoksemisessa mitään järkeä ollut, mutta sateessa nilkuttaessa mieli parani ainakin piirun verran. Torstaina tein jo puolen tunnin lenkin ja koitin venytellä selkää auki – ilman mainittavaa hyötyä.
Perjantaina kävin Essin kanssa puolen tunnin hiljaisella hölkällä ja uimassa. Märkäpuvulla uiminen tuntui ihan kohtuulliselta, vaikka vartalon kierto olikin hieman haasteellista.
Lauantaina kampesin itseni pyörän selkään. Poljettiin Katjan kanssa reilun kolmen tunnin lenkki, joka sisälsi kolme kymmenen minuutin reipasta pätkää. Jalat toimi, selkä ei. Putkelle nouseminen ei ylämäissä onnistunut. V-mäistä, kerta kaikkiaan, tällainen raihnaisuus.
Sunnuntaina pyöriteltiin Simon kanssa pari tuntia. Tuntuma sama. Tästä ei selvitä ilman Jukkaa.
Taikasormet
Tiistaina sain vihdoin ajan Jukalle. Tunnin hoidon, niksauttelun ja naksauttelun jälkeen selässä tuntui hetken aikaa melkoisen hakatulta. En päässyt laverilta makuuasennosta istumaan ilman apua. Mutta kotona olo alkoi parantua ja oikealla alaselässä ollut paineentunne oli poissa. Tunnen suurta kiitollisuutta tuota ihmemiestä kohtaan.
Illalla uskaltauduin jo kevyelle hölkälle ja maauimalaan uimaan. Ei sattunut yhtään! Ja tänään tein jo hyvän ja vauhdikkaan yhdistelmätreenin Katja V:n treeniryhmän kanssa. Uinti tuntui ihan mukavalta, pyörässä pääsi likistämään oikein kunnolla ja juoksussa vedin muutamia rentoja puolen kilometrin vetoja. Pyörä kulki itse asiassa yli neljä minuuttia kovempaa kuin samalla reitillä ajetussa seuran tempoajossa ja triathloncupin osakilpailussa, mutta toki vuorovedosta on aina etua. Siis jos siinä pysyy. Tänään putosin kyydistä viimeisissä nousuissa, mutta olin tyytyväinen, että pystyin polkemaan Anteron ja Katjan kanssa melkein loppuun asti.
Nyt sitten vaan palautellaan kohti lauantaita. Odotan jo innolla Kuusijärven kisaa. Perusmatka toimii hyvänä vauhdikkaana treeninä ja palvelee mainiosti Frankfurtiin valmistautumista. On kiva päästä avaamaan kisakausi ihan oikeasti ja vertaamaan tasoaan muihin.
Toivon ehjää kisaa, helpolta tuntuvaa uintia sekä vauhdikkaita pyörä- ja juoksuosuuksia. Ans kattoo, miten akan käy!