Se on taas sunnuntai. Viime viikko oli töiden puolesta aika raastava. Pukkasin juttuja ulos liukuhihnalta ja suurin piirtein ainoat ulkoilut olivat kauppareissu ja päivän treeni. Pikkasen meinasi hermoa välillä kiristää, mutta selvisinpäs siitäkin. Ensi viikko näyttää töiden suhteen taas vähän inhimillisemmältä ja treenienkin puolesta edellisiä kevyemmältä. Sen jälkeen vuorossa onkin kolme tiukempaa viikkoa ja sitten taas yksi kevyt. Sen jälkeen lähdetäänkin polkemaan ja juoksemaan viikoksi Kanarialle, jonka jälkeen ollaankin jo huhtikuun puolivälissä! Tämä kevät hujahtaa ohi ihan silmissä.
Viime viikon treenit menivät osimoilleen näin:
Ma: lepo
Ti: 15 min verkkaa + 3000 metrin juoksuveto: 12.21 + 10 min verkkaa + 5 x 200 metriä rennosti + 20 min kevyttä pyörittelyä spinningpyörällä.
Ke: Puntti (koko vartalo) 1h
To: 60 min kevyt juoksu + 55 min uinti
Pe: 54 min (10 km) juoksu + 60 min uinti
La: 1 h puntti (koko vartalo) + 1h trainerilla (sis. 6 x 3min/2min voimaosuudet)
Su: Pitkä lenkki: 21,1 = 1.51.xx (5.16/km) + 30 min trainerilla pyörittelyä
yht. n. 10 h 30 min
Treenien puolesta viime viikko parani loppua kohti. Vaikka pidin maanantaina levon, niin edellisen sunnuntain pitkä juoksulenkki painoi silti tiistaina vielä vähän kintuissa. Olin suunnitellut juoksevani 3000 metriä Karin peesissä tämän juostessa testivitostaan. Simo ruuvasi valojäniksen 4.07 kyytiin, joka oli Karin vitosen ennätysvauhtia. Suunniteltiin, että mennään sitä ja sitten lopussa Kari pyyhkäisee jänöstä ohi ja tekee uuden hienon ennätyksensä. Mutta eihän se ihan niin mennytkään. Kari oli hirmu tikissä ja jätti jäniksen jo ensimmäisellä kierroksella. Katsoin kelloa, että alle nelosen vauhtia mennään ja himmasin hiljalleen takaisin jänön matkaan. Ihan mukavasti siinä mentiinkin sulassa sovussa melkein loppuun asti.
Toiseksi viimeisellä kierroksella jänö sai muhun pari metriä kaulaa, mutta viimeisellä kierroksella kirin sen taas kiinni. Maaliin tultiin rinta rinnan ajassa 12.21. Olin tyytyväinen. Viime vuoteen verrattuna tällaisen mulle varsin kovan vauhdin pitäminen kesken treenikauden ja ilman mitään keventelyjä on huomattavasti helpompaa, enkä ollut maalissa mitenkään kaikkeni antanut. Kolmentonnin vedon päälle kiritin Karia, joka juoksi uuden upean vitosen enkkansa, hölkkäilin vähän verkkaa ja juoksin 5 x 200 rennot vedot. Lopuksi pyörittelin vielä spinningpyörällä parikymmentä minuuttia.
Keskiviikkona tein tutun kokovartalopunttitreenin ja torstaina tunnin juoksulenkin ennen vajaan tunnin uintitreeniä. Perjantaina kipittelin 10 kilometrin lenkin Anteron ja Anun kanssa ja sitten uitiin Anteron kanssa noin tunnin treeni. Pääsarjassa vedettiin 30 x 50 metriä (joka kolmas 50 metriä melkein täysiä ja seuraavat kaksi palautellen) ja hauskaa oli! Anteron ja Karin kanssa kun erehtyy samalle radalle, niin naurulihakset on yhtä hapoilla kuin kaikki muutkin. Mä niin tykkään teistä ja kaikista muistakin seurakavereista – ettäs tiedätte!
Oon sanonut joskus ennenkin, mutta sanonpa taas, että kaverit ovat oikeastaan yksi mun suurimpia motivaattoreita tässä rakkaassa harrastuksessani. Toki treenailen yksinkin, mutta kaverin kanssa tehdessä harjoituksista saa paljon enemmän irti, etenkin niistä kovemmista. Monta vetoa olisi jäänyt vetämättä, jos Katjan selkä ei olisi ollut keikkumassa jossain edellä. Tai Essin, Tuomaksen, Simon, Karin, Anun… tai jonkun muun. Mä tykkään ihan suunnattomasti, kun saan puristettua itsestäni irti enemmän kuin olisin etukäteen uskonut.
Viime viikollakin tein tasan yhden treenin yksin, kaikissa muissa oli mukana kaveri tai useampikin. Sosiaalisena ihmisenä nautin, kun saan yhdistettyä kaksi kärpästä yhdellä iskulla: hyvän treenin ja kaikenlaisen muun treenaamiseen ja yleiseen maailmanmenoon liittyvän spekuloinnin. Perjantaina tuli hyvä mieli, kun sain tsempattua Anteroa uintivedoissa, niin että saatiin tehtyä ne vauhdikkaasti loppuun asti. Hyvä mieli siksi, että on kiva antaa joskus takaisinpäin. Viime kesänä Antero tuli tekemään mun kanssa viimeistä pitkää, kuuden tunnin yhdistelmätreeniä ennen Pajulahden täysmatkan kisaa. Ihan hirveän montaa kättä ei nouse pystyyn, kun tuollaiseen etsii kaveria. Mutta Antero tuli ja niin me vedettiin kahteen pekkaan kymmenen päivää ennen kisaa 2,5 kilometriä uiden, 120 kilometriä pyörällä ja kympin juosten. Sain tuosta treenistä ihan valtavasti itseluottamusta ja varmasti juuri sen takia Pajulahden kisa menikin niin helposti ja hyvin. Tuollaista kaveruutta mä todellakin arvostan.
Lauantaina tehtiin Katjan kanssa hyvä puntti, jonka päälle pyörittelin tunnin traineria. Tänään eli sunnuntaina lähdettiin sipaisemaan pitkää lenkkiä Katjan ja Esan kanssa ja juostiin heti alusta lähtien aavistuksen normilenkkiä reippaampaa kyytiä. Matkan varrella katselin kelloa ja sanoin, että tässähän mennään mun Frankfurtin Ironman-kisan tavoitevauhtia. Tuntuma oli ilahduttavan helppo. Puolikas taittui ajassa 1.51 ja koko reissu kilometrivauhtia 5.16. Viime toukokuussa mun aerobinen kynnys tuli mattotestissä vastaan tasan viiden minuutin vauhdissa. Jutteluvauhtia mentiin nytkin, joten kiva nähdä keväällä matolla, joko kynnys on alle vitosen.
Ensi viikko on treenien puolesta aiempia kevyempi. Maanantain lepään, tiistaina pyörittelen traineria ja teen kotona kuntopiiriä, keskiviikkona juostaan Katjan kanssa 3 x 3 kilometrin kiihtyvät vedot ulkona, torstaina on vuorossa kevyt juoksu + uinti ja perjantaina lepo tai kevyt uinti. Lauantaina puntti ja juoksu ja sunnuntaina lepoa ja matkustusta Rukalle, jossa lomaillaan (ja treenataan) viikko 11.
Näillä mennään! Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille 🙂