Käytiin Katjan kanssa taas tänään nauttimassa Tokian palveluista. Vajaa tunti matolla ja 40 minuuttia salilla. Juoksu oli raskasta, kahden ekan reippaan kilsan jälkeen tuntui, että happi loppuu ihan justiinsa. Uuden vuoden pöperöt ja mehut pyöri vissiin vieläkin mahassa. Sinnittelin kuitenkin vielä toiset kaksi kilometriä samaa reilun neljän ja puolen minuutin kilometrivauhtia. Naapurimatolla Katja pinkoi kevyen näköisesti samaa vauhtia ja lopuksi vielä aika paljon kovempaakin. Se nainen on niin kunnossa! Itselle jäi vähän kökkö fiilis tuosta neljän kilometrin rypistelystä, joten päätin juosta vielä muutaman vedon. Hölkkäpalautuksen jälkeen kipitin 3×2 minuuttia kahden minuutin hölkkäpalautuksella. Vedot kulki jo huomattavasti paremmin. Sitten pari kilsaa verraa ja puntille.
Tavallista pidemmän juoksun takia tyydyttiin tänään vain jalkakyykyyn, ylä- ja alataljaan sekä vatsoihin. Katjalla on toinen käsi kipeä ja mulla oikea kylki aristaa. Onnistuin viikko sitten näköjään yskimään kylkiluun poikki. Tai siltä se ainakin aika vahvasti tuntuu, myös Katjan sairaanhoitajan näpeissä. Että sillä lailla. Jos ei se pian ala tuntumaan paremmalta, niin pitänee mennä naapurikadun Mikan vastaanotolle Mehiläiseen. Plaah… Tylsää olla vaivainen.
Huomenna mennään uimaan ja saadaan varmaan Essikin mukaan porukkaan. Uintia ennen kipitellään vajaan tunnin hölkkä, niin tulee reenille vähän mittaa. Mutta nyt – ruokaa!