Olin tänään Pajulahdessa II-tason triathlonvalmentajien harjoituskappaleena. Kertakaikkisen hyviä harjoituksia olivatkin kehitelleet! Iltapäivän aluksi tehtiin Pajulahti-hallissa puolentoista tunnin ajan juoksunopeutta, -tekniikkaa ja -voimaa kehittäviä harjoituksia. Vedettiin mm. lyhyitä vetoja ja tehtiin polvennostojuoksua, kuopaisukävelyä ja saksijuoksua. Askelkyykkyjäkin tuli tehtyä varmaan pari sataa, painolla ja ilman. Oikeasta lonkasta kuului yhdessä syvälle ja pitkälle venytetyssä askelkyykyssä epäilyttävä rusahdus. Toivottavasti se tarkoitti vaan paikkojen aukeamista, eikä mitään sen kummempaa. Ainakaan vielä ei tunnu missään pahemmin, mutta odotan mielenkiinnolla huomista aamua 🙂
Juoksuosuuden jälkeen siirryttiin lihaskuntoharjoituksiin, joita tehtiin pareittain. Alkulämpö otettiin sumopainilla, jota väänsin Essin kanssa. Aika sitkeitä oltiin molemmat, kun ei toista meinannut saada patjalta millään ulos. Kuntopiiri sisälsi muutamia tuttuja ja pari uuttakin liikettä, joita voi soveltaa jatkossa omiin treeneihin.
Eniten odotin päivän uintiosuutta – enkä suotta. Puolentoista tunnin setin jälkeen tiesi todellakin uineensa. 600 metrin alkuverkan jälkeen tehtiin hauskoja kellumisharjoituksia, paikallaan, kuperkeikan kanssa ja kellunnasta 50 metrin spurttiin. Hauskuuden jälkeen oli vuorossa tuskallisen pitkä potkutreeni, jossa mun vauhti oli tasoa etana. Ikinä en ole potkinut paria sataa metriä enempää, mutta nyt potkuteltiin laudalla ja ilman lautaa ainakin puoli kilometriä putkeen. Potkujen jälkeen laitettiin pullarit jalkojen väliin ja siirryttiin vetotreenin. Kauhottiin 2 x 50, 2 x 100 ja 2 x 150 metriä siten, että setin eka osa aina pullareilla kovaa ja toinen ilman pullaria kevyesti. Sen perään tehtiin 4 x 75 jonossa uintia siten, että letkan viimeinen spurttaa aina 25 metrin aikana kärkeen. Ja loppuun pari sataa metriä verraa.
Kysyin uinnin jälkeen treenin vetäneeltä Liisalta mielipidettä mun uintitekniikasta. Hän katseli, kun uin pari vinstaa pullareilla ja ilman, ja sanoi sitten, että hyvältä näyttää. Ja että ei hän mun tekniikassa mitään virheitä näe. What!!!! Ja mä kun luulin, että tekemistä on edelleen ja paljon. Potkuja alan kyllä tekemään jatkossa joka treenissä, vaikka ne ikävältä tuntuukin. Jospa niillä saisi lisää vauhtia etenemiseen. Mutta muuten jäi kyllä tosi hyvä fiilis. On ihan huippua, kun huomaa, että jaksaa uida tuollaisenkin treenin ihan kevyesti ja että enemmänkin olisi mennyt! Ei ole mennyt syksyn uintitreenit hukkaan 🙂
Huomenna mennään Katjan kanssa hiihtämään parin tunnin lenkki ja juostaan puolisen tuntia päälle. Sitä ennen maistuu tortillat ja pari lasia hyvää punkkua. Luulisi unen tulevan illalla pyytämättä.