Tänään tuntui ensimmäistä kertaa aikoihin siltä, että tässähän tosiaan harjoitellaan täyden matkaan kisaan. Jalat eilisestä juoksulenkistä ja puntista vielä kankeana lähdettiin Simon kanssa tekemään tunnin juoksulenkkiä Vierumäen maastoihin. Lunta tuiskutti, vastatuuli oli ihan kohtalainen ja jalka lipsahteli liukkaalla tämän tästä. Tällaisina päivinä motivaatiota saa hakea aika kaukaa. Tai no – reilun puolen päästä. Silloin ampaisen sutena järveen keskellä Frankfurtia ja aloitan elämäni toisen Ironman-kilpailun.
Sitä kilpailua mietin tänäänkin tuulessa ja tuiskussa liukastellessa ja sen jälkeen pyörän päällä Vierumäki-hallissa. I’m training for an Ironman.
Teräsmiehet ja –naiset ei luovuta, vaikka taivaalta tulisi pieniä kiviä. Lenkille on lähdettävä, voimaa ja kestävyyttä on saatava lisää ja vauhtiakin ylläpidettävä siinä ohessa. Onneksi mua ei tarvitse tätä itsejupinaa voimallisemmin motivoida. Mä haluan treenata, kehittyä ja voittaa itseni taas ensi kesänä. Haluan uida Frankfurtissa 3,8 kilometriä helposti noin 1.15 loppuaikaan, polkea 180 kilometriä suurin piirtein 5.35 pintaan ja juosta maratonin 3.45 tuntumaan. Silloin loppuaika olisi jossakin 10.35-10.45 välissä. Toki matka on niin pitkä, että kaikkea voi sattua, mutta tavoitteita saa ja pitää silti olla. Tuo on minun tavoitteeni.
Poljettiin Vierumäen kuplassa reilu tunti yli kolmenkympin keskivauhtia ja oli ilahduttavaa huomata, että 32km/h vauhdin ylläpitäminen ei tuntunut ollenkaan hankalalta. Sitä pitäisikin jaksaa ensi kesänä koko 180 kilometriä. Kuuden minuutin vedoissa sitkeilin Simon ja Partsin perässä 38 kilometrin keskivauhdissa ja ai että olin tyytyväinen, kun pysyin kyydissä. 200 metrin radan tiukoissa kaarteissa tuo vauhti meinaan tuntuu jo aika hurjalta!
Jatkossa aion käydä Vierumäellä polkemassa kerran tai pari viikossa. Tuntuma polkemiseen on radalla ihan toista kun trainerin päällä ja hetkittäin siinä kokee samanlaista vauhdin hurmaa kuin kesällä ulkona polkiessa. Traineritreenejä varten hankin ensi viikolla takarenkaaseen nopeusmittarin, niin ehkä paikallaan polkemisestakin tulee vähän mielenkiintoisempaa. Kadenssimittari mulla jo onkin.
Tällä viikolla treenitunteja kertyi 8,5 johtuen keskiviikon ylimääräistä lepopäivästä. Silloin priorisoin pojan kanssa englannin kokeeseen lukemisen omaa treeniä tärkeämmäksi. Siitä huolimatta hyviä uintitreenejä tuli tehtyä kaksi, kuten myös juoksu-pyöräyhdistelmiä ja punttia. Ihan kohtuullinen viikko siis.
Ensi viikko näyttää treenien suhteen tältä:
Ma: lepo
Ti: Juoksu-pyörä-yhdistelmä Pajulahdessa
Ke: Uinti + puntti (aamu + ilta)
To: Juoksu + uinti (yksi harjoitus)
Pe: Pyörä (trainer) + uinti
La: Hiihto 1h + puntti
Su: Pitkä yhdistelmä: hiihto tai juoksu + pyörä (Vierumäki)
Mukavaa joulunaikaa itse kullekin!