Viimeksi kuluneiden parin viikon aikana olen paiskinut taas hommia urakkameiningillä. Yrittäjälle työt tuppaavat aika ajoin kasaantumaan ja silloin kun niitä on, niitä tehdään melkein kellon ympäri. Viime viikon alussa tein useita aamusta alkuyöhön kestäneen työpäivän peräkkäin. Naputin pitkää juttulistaa teksti tekstiltä lyhyemmäksi ja perjantaihin mennessä olinkin tehnyt kaiken sen minkä pitikin.
Mutta.
Viikon kokonaiskuormitus oli ihan kamala. Jos verestä olisi mitattu stressihormonitasoja, niin ne olisivat olleet taatusti tapissa. Pienetkin vastoinkäymiset saivat tatin kasvamaan otsaan ja huomasin olevani itkuinen ja ärtynyt. Olisin vain halunnut kirjoittaa, mutta on tässä pari muutakin muuttujaa. Niin kuin perhe ja sen tarpeet. Ja omat treenit. Niistä en halua tinkiä, vaikka mikä olisi.
Tiistaina juoksin reippaan lenkin, koska olin suunnitellut sen tekeväni. Pimeä ilta, pieni tihkusade ja väsynyt mieli. Ei paras kombinaatio tehotreenille. Ilman Katjaa olisin todennäköisesti jättänyt treenin tekemättä. Näin jälkikäteen ajatellen olisi ehkä pitänytkin. Mutta ei sitä näköjään koskaan opi. Harjoitusvaikutus oli todennäköisesti aivan olematon.
Keskiviikkona kirjoitin, kirjoitin ja kirjoitin. Ja kiroilin, kun en ehtinyt lenkille.
Torstain uintitreenistä iski epätoivo. Tuntui, että koko paletti oli ihan hakusessa. Ei vartalonkiertoa, ei kunnon käsivetoa. Mä en osaa mitään! Ajatukset seikkailivat jutuissa, jotka pitäisi kirjoittaa vielä illan päätteeksi, ja eihän siitä silloin mitään tule.
Still alive
Perjantaina meininki oli ihan toista. Kyllä huomasi heti, että työstressi oli purkautunut. Polkaisin alle 40 minuutin hikilettitreenin trainerilla ja uin Anteron ja Kallen kanssa hyvän vauhtireservitreenin.
Olen tykännyt tosi paljon Joelin uintiohjelmista. Viikon kaikille kolmelle uintitreenille on oma teemansa: tekniikka, vauhtireservi ja kilpailuvauhti. Eipä pääse tylsistymään. Muutaman kerran noita eri ohjelmia testanneena ymmärrän nyt hyvin, miksi uintiharjoituksen alle ei pitäisi tehdä Joelin mukaan mitään kovin raskasta. Siinä mielessä tuo traineritreenikään ei ollut ihan riittävän kevyt. Mutta menköön se nyt oman sovelluksen piikkiin:)
Oman kehon kuuntelussa mulla on silti edelleen paljon opeteltavaa. Lähden lenkille vaikka pää kainalossa ennemmin kuin jätän menemättä. Jotta voin syödä paremmin ja enemmän (hyvällä omalla tunnolla). Jotta saan paremmin unta. Ja koska olen vahvasti koukussa treenin jälkeiseen hyvään ja raukeaan oloon.
Moni tuttava lähtee lenkille illan juhlimisen jälkeenkin. Ihmettelen edelleen, että miksi. Krapulalenkki voi jäädä viimeiseksi, eikä siitä ole ihan oikeasti mitään hyötyä. Paitsi ehkä mielelle. Hullua silti, sanon minä. Mutta tarkemmin ajateltuna ei se sen kummempaa ole kuin nämä mun väsymyshöntsätkään. Sitä tekee, koska minä itse/tai harjoitusohjelmassa sanotaan niin. Vaikka sitten oman terveyden kustannuksella.
Mä kyllä kovasti koitan opetella siitä eroon. Ensi vuoden etukäteislupauksena aion opetella kuuntelemaan kehoani ja kunnioittaa sen sanomaa. Jos väsyttää, niin silloin huilataan ja jos tuntuu hyvältä, niin treeniruuvia voi jopa kääntää aavistuksen suunniteltua tiukemmalle. Silloin on vaarana kehittyä:)
Kuivannon Kympille
Loppuviikon treenit menivät muutenkin hyvin. Tällä viikolla jäi punttitreeni tekemättä, mutta korvasin sen kahvakuulailulla. Viime viikolla tein ekan kerran koko syksynä kunnon kestovoimapuntin ja lopputulos oli oletetun kaltainen. Pitkälti toista sataa syväkyykkyä & askelkyykkyä saivat jalat räjähtämään ihan totaalisesti. Loppuviikko oli todella vaikeaa könkkäystä. Mutta sitä saa mitä tilaa. Toivottavasti siis ensi kesään mennessä lisää voimaa kampien pyöritykseen.
Nyt tuntuu siltä, että flunssa meinaa iskeä kimppuun ihan väkisin. Harmi, sillä ensi sunnuntaina olisi Kuivannon Kymppi ja sinne olen kovasti ajatellut mennä juoksemaan. Kuivannon maamiesseuran järjestämä hölkkä on niin mainio hyvän mielen tapahtuma, että sitä ei kerta kaikkiaan voi jättää väliin. Siellä saisi tehtyä hyvän, tasavauhtisen reippaan seurakavereiden kanssa. Mutta pitää toivoa, että lenssu menee ohi parin päivän pärskimisellä ja että ensi viikollakin saisi tehtyä hyviä treenejä ennen Kuivantoa.
Reipasta viikkoa itse kullekin!