Syksyn treenit ovat hyvässä vauhdissa. Edellisessä postauksessa taisin olla vielä lepotunnelmissa, mutta reilun kuukauden olen jo treenannut ihan mukavasti. Ohjelmassa on ollut uintia kolmesti viikossa, punttia, juoksua ja vähän maastopyöräilyäkin.
Viime viikkoina olen tehnyt myös muutamia vauhdikkaampia juoksutreenejä Susannan, Katjan ja Essin kanssa, koska halusin juosta syksyn ratoksi vielä muutaman kisan. Lassen hölkässä juoksin aika mäkisen 10,3 kilometriä vähän reiluun 47 minuuttiin. Keskikilometrivauhti oli 4.35 ja olin siihen oikein tyytyväinen.
Eilen kipaisin puolimaratonin Vantaalla. Se meni tosi helpon tuntuisesti ennätysaikaan 1.37.54. Keskivauhti oli melkein sama kuin kympillä, 4.36. Superhyvä!
Viimeistä kahta kilometriä lukuun ottamatta sykkeet pysyivät aerobisella kynnyksellä. Olisi siis ehkä voinut juosta kovempaakin, mutta mä olen tunnetusti huono laittamaan itseni ahtaalle. Raastovaihteen silmään laittaminen olisi vaatinut jonkun tutun kaverin tai selän, jonka perässä olisin yrittänyt roikkua. Mutta ensi kerralla sitten. Tuosta juoksusta jäi hirmu hyvä mieli ja sain uskoa siihen, että pystyn juoksemaan hyvänä päivänä vieläkin paremmin.
Marraskuun viimeisenä viikonloppuna juoksen näillä näkymin vielä maratonin Firenzessä. Ajatus lähti siitä, että ajateltiin siskoni kanssa viedä meidän äiti ensimmäistä kertaa elämässään lentokoneeseen ja jonnekin Euroopan kaupunkikohteista. Rooma oli listan kärkipäässä, koska sinne on melkein puoli-ilmaisia lentoja. Sitten huomattiin, että Roomastahan ei ole kuin puolentoista tunnin junamatka Firenzeen. Ja kas – siellähän juostaan kuin tilauksesta maraton! Sitä varten en kuitenkaan yhtä viikoittaista pitkää ja yhtä reipasta lenkkiä enemmän satsaa. Syksyn ohjelmassa on nimittäin aiempaa selvästi enemmän pyöräilyä ja uintia.
Harjoitusohjelman on tehnyt Joel Jokinen (www.joeljokinen.com), yksi Suomen kärkitriathlonisteista. Joelin kanssa pidettiin palaveria muutama viikko sitten. Syksy ja talvi mennään karkealla ja suuntaa antavalla ohjelmarungolla ja keväästä eteenpäin päiväkohtaisella ohjelmalla. Olen tosi innoissani! Vaikka näillä omilla metodeillakin on mennyt ihan kivasti, niin on silti mahtavaa saada uusia virikkeitä harjoitteluun joltakin, joka katsoo asiaa ulkopuolisen silmin.
Ensimmäisen Joelin ohjelman nähtyäni pohdin, että kyllä mulle nyt tulee juoksua ikävä. Triathlonistiksi olen aina juossut paljon ja ottanut pyöräilyn mukaan ohjelmaan vasta keväällä. Uintikin on ollut vähän niin kuin pakollinen paha asenteella ”en mä siinä kuitenkaan kehity”.
Joelin ajatuksena on, että syksy on hyvää aikaa heikoimman lajin kehittämiseen. Jepujee. Mä siis tulen viettämään aikaani altaassa. Ja aiempaa enemmän myös trainerin päällä. Uintitreenit alkoivat 1000 metrin testiuinnilla. Viime maanantaina kauhoin Vierumäellä tonnin ilman märkäpukua. Aikaa meni 18.29. Ei superhuono, mutta ei järin hyväkään. Uintitreenit tulevat siis tarpeeseen. Päätin myös opetella volttikäännöksen. Tuntui todella turhauttavalla tössähtää 39 kertaa altaan päätyyn ja aloittaa vauhdin pyristely nollista. Tammikuun lopussa on välitsekkaus ja uusi testi. Toivottavasti loppuaika alkaa jo silloin luvulla 17.
Mukavaa syksyä ja treeni-intoa kaikille!
t. Taru