Kuukausi: kesäkuu 2014

Sunnuntaina se koittaa. Juhlapäivä! Kauan odottamani Ironman Frankfurtin lähtöpamaus kajahtaa taivaalle aamu seitsemältä. Perhosia on vähän vatsassa jo nyt.

Viime postauksesta on taas vierähtänyt monta viikkoa ja tässä välissä on ehtinyt olla neljä kisastarttiakin. Kesäkuun viimeisinä viikkoina paiskin töitä hullun raivolla ja olin henkisesti aika puhki. Sitten kun työtahti helpotti, ei tehnyt mieli kirjoittaa riviäkään, edes tänne blogiin. Nyt parin leppoisamman viikon jälkeen huomaan, että mieli on taas huomattavasti valoisampi ja liikunnastakin nauttii ihan eri tavalla! On ollut kiva kisailla ja treenata, vaikka alkukesän kisoissa onkin ollut pientä säätöä.

Vantaan Kuusijärvellä kilpailin perusmatkalla. Sää oli kolea ja sateinen, mutta vesi yllättävän lämmintä. Uinti meni puihin vuotavien lasien kanssa säätäessä. Pyöräily kulki ihan kelpo vauhtia, vaikka reisi olikin muutaman päivän takaisesta kovasta yhdistelmätreenistä vähän raskas. Juoksuun olin tyytyväinen. Kohtuullisen mäkisellä reitillä pystyin juoksemaan kympin 46 minuutin pintaan. Sijoitukseni oli neljäs.

Sääksin SM-sprintissä toistui sama lasien kanssa säätäminen. Sadan metrin uinnin jälkeen meinasin jo kääntyä takaisin rantaan. Taistelin lasien kanssa niin kauan, että muut ehtivät kauhoa jo ensimmäiselle poijulle ennen kuin pääsin jotenkuten pitävien lasien kanssa matkaan. Mulla on piilarit ja jos ne huuhtoutuvat uidessa silmistä, olen aivan umpisokea. Vuotavat lasit aiheuttavat siis jokseenkin kauhunsekaisia tunteita. Mutta ei tällaisesta säätämisestä voi syyttää kuin itseään. Lasien pitävyys olisi pitänyt testata jossain muualla kuin kisoissa.

Pyörällä meno ei ollut ihan parasta, mutta juoksu kulki taas hyvin. Sijoitukseni oli omassa sarjassa neljäs.

Sääksin jälkeisellä viikolla osallistuin X-tri cupin duathloniin. Se kulki ihan hyvin. Vitosen juoksu 21.48, kahdenkympin pyörä suurin piirtein samaa vauhtia kuin aiemmassa tempossa ja päälle 2,5 kilometrin juoksu hyvää haipakkaa sekin. Kerrassaan kelpo treeni.

Finntriathlon Vierumäki

Sääksin jälkeen tilasin kahdet uudet uimalasit ja päätin ilmoittautua Vierumäen kisaan, vaikka se onkin vain viikkoa ennen Frankfurtia. Halusin yhden kisan, jossa saan tehtyä normiuinnin ja varmuuden siitä, että lasit eivät vuoda.

Viime lauantaina starttasin 200 muun kilpailijan kanssa 15-asteiseen Valkjärveen. Uinti sujui alun nyrkkipainista huolimatta hyvin ja uudet lasit pitivät mainiosti. Jes!

Pyöräilyssä tavoitteenani oli polkea rennosti puristamatta reipasta puolimatkan kisavauhtia. Keskivauhtini reilun 46 kilometrin matkalla oli 33,6 km/h. Ihan superhyvä ja niin helpon tuntuinen pyöräily, kun ottaa vielä huomioon keskiviikon viimeisen pitkän yhdistelmätreenin, jossa poljin 120 kilometriä aika haipakkaa.

Juoksussa minun piti kipitellä 4.45 vauhtia, mutta en malttanut olla lähtemättä samaan aikaan vaihtoon osuneen seurakaveri-Susannan peesiin. Juostiin eka vitonen noin 4.30 vauhtia.

Reitti oli sen verran mäkinen, että toisen vitosen lenkin alussa päätin antaa mahtavassa kunnossa olevan ja hienon kisan tehneen Susannan mennä menojaan. Pieni kilpailija minussa soti kyllä kovasti vastaan, mutta järki vaati säästämään jalkoja ensi viikonloppuun. Maltoin kuitenkin mieleni. Maalissa olo oli kahden ja puolen tunnin kisasta huolimatta sopivan tuore.

Lepoa ja tankkausta

Nyt sitten vaan lepäilen, syön ja kerään voimia sunnuntain koitosta varten. Tiistaina teen kevyen juoksulenkin ja osallistun X-tri cupin avovesiuintiin. Torstaina pyörittelen hissukseen pyörän kampia. Perjantaina on matkustuspäivä Frankfurtiin. Lauantaina kisainfo, pieni pulahdus järveen, pyörän testausta ja parin kilometrin verryttelyjuoksu. Kamat vaihtopaikoille ja hyvissä ajoin nukkumaan. Aamulla startti tapahtuu jo klo 7, joten herätys on viimeistään neljältä. Jännää!

Tällä hetkellä olo on ihan luottavainen. Uinnissa perusvauhti on kohentunut hieman viime kesästä ja sillä pitäisi kauhoa noin 1.15 loppuaikaan. Pyörässä tavoitteena on hieman yli 31 km/h keskivauhti, jolla loppuaika olisi 5.45 paikkeilla. Juoksussa tavoitevauhdillani kipitellään loppuaikaan 3.45. Vaihtoihin Frankfurtissa näyttää menneen viime vuonna huipuillakin aika kauan (uinnista pyörään 4-6 minuuttia), joten ei haittaa, jos suoriudun uinnista tai pyörästä vähän tavoiteaikojani nopeammin.

Mutta päivä on pitkä ja mitä vain voi sattua. Ensisijaisena tavoitteena on päästä maaliin.

Kisapäivän sää näyttää tällä hetkellä sopivan lämpimältä, +25 astetta ja tuulta noin 5 metriä sekunnissa. Ei passaa valittaa.

Pitäkää peukkuja!

Kyllä elämä voi yllättää. Ja oma kroppa etenkin. Viime viikon sunnuntaina, vähän sen jälkeen kun olin kirjoitellut blogia, kurkottelin jotakin kodinhoitohuoneen alakaapin perukoilta ja selästä kuului naks. Tunsin heti, että nyt meni jotain lukkoon, sillä kipu oli viiltävä, eikä selkää saanut enää kunnolla suoristettua.

Seuraavana aamuna selkä oli tikkujäykkä. Sängystä ylös pääseminen piti tehdä kyljen kautta, eikä nauhakenkien solmimisesta tullut mitään. Itkuhan siinä tuli. Laskeskelin mielessä viikkoja Frankfurtiin ja niitä treenejä, jotka jäisivät nyt tekemättä. Pahinta oli kuitenkin kipu, joka säteili alaselästä pakaraan, lonkkaan ja etureiteen. Buranasta ei ollut mitään hyötyä. Laitoin tutulle osteopaatille, Seunalan Jukalle viestiä, että apua tarvittaisiin nyt ja heti. Hän vastasi olevansa kurssilla koko viikon. Että katsellaan ensi viikolla. Huoh.

Tiistaina varasin hätäpäissäni ajan kiropraktikolle. Se oli yhtä tyhjän kanssa. 15 minuutin hoidon jälkeen ja 50 euroa köyhempänä lähdin kotiin yhtä kipeän selän kanssa kuin olin tullutkin. Kävelyni muistutti lähinnä vaivaisakkaa.

Keskiviikkona otsassa oli jo niin iso tatti, että vedin lenkkarit jalkaan ja lähdin vartin lenkille. Ei juoksemisessa mitään järkeä ollut, mutta sateessa nilkuttaessa mieli parani ainakin piirun verran. Torstaina tein jo puolen tunnin lenkin ja koitin venytellä selkää auki – ilman mainittavaa hyötyä.

Perjantaina kävin Essin kanssa puolen tunnin hiljaisella hölkällä ja uimassa. Märkäpuvulla uiminen tuntui ihan kohtuulliselta, vaikka vartalon kierto olikin hieman haasteellista.

Lauantaina kampesin itseni pyörän selkään. Poljettiin Katjan kanssa reilun kolmen tunnin lenkki, joka sisälsi kolme kymmenen minuutin reipasta pätkää. Jalat toimi, selkä ei. Putkelle nouseminen ei ylämäissä onnistunut. V-mäistä, kerta kaikkiaan, tällainen raihnaisuus.

Sunnuntaina pyöriteltiin Simon kanssa pari tuntia. Tuntuma sama. Tästä ei selvitä ilman Jukkaa.

Taikasormet

Tiistaina sain vihdoin ajan Jukalle. Tunnin hoidon, niksauttelun ja naksauttelun jälkeen selässä tuntui hetken aikaa melkoisen hakatulta. En päässyt laverilta makuuasennosta istumaan ilman apua. Mutta kotona olo alkoi parantua ja oikealla alaselässä ollut paineentunne oli poissa. Tunnen suurta kiitollisuutta tuota ihmemiestä kohtaan.

Illalla uskaltauduin jo kevyelle hölkälle ja maauimalaan uimaan. Ei sattunut yhtään! Ja tänään tein jo hyvän ja vauhdikkaan yhdistelmätreenin Katja V:n treeniryhmän kanssa. Uinti tuntui ihan mukavalta, pyörässä pääsi likistämään oikein kunnolla ja juoksussa vedin muutamia rentoja puolen kilometrin vetoja. Pyörä kulki itse asiassa yli neljä minuuttia kovempaa kuin samalla reitillä ajetussa seuran tempoajossa ja triathloncupin osakilpailussa, mutta toki vuorovedosta on aina etua. Siis jos siinä pysyy. Tänään putosin kyydistä viimeisissä nousuissa, mutta olin tyytyväinen, että pystyin polkemaan Anteron ja Katjan kanssa melkein loppuun asti.

Nyt sitten vaan palautellaan kohti lauantaita. Odotan jo innolla Kuusijärven kisaa. Perusmatka toimii hyvänä vauhdikkaana treeninä ja palvelee mainiosti Frankfurtiin valmistautumista. On kiva päästä avaamaan kisakausi ihan oikeasti ja vertaamaan  tasoaan muihin.

Toivon ehjää kisaa, helpolta tuntuvaa uintia sekä vauhdikkaita pyörä- ja juoksuosuuksia. Ans kattoo, miten akan käy!