Nonni. Kotona ollaan. Viime viikko meni ihan hirmu nopsaan ja kotona iski pieni haikeus. Ensi vuoden jo suunnitteilla olevaan reissuun on taas vuosi. Paitsi jos tarkkoja ollaan, niin ihan vähän alle, koska ensi vuonna pääsiäinen on muutamaa viikkoa aiemmin.
Pyöräily & lomaviikko oli joka tapauksessa todella onnistunut. Ainoa iso miinus oli yhden meidän porukan kaverin melko paha kaatuminen heti ekalla pyörälenkillä. Oltiin poljettu noin seitsemän kilometriä Maspalomasista Sorian suuntaan, kun ensimmäisessä vauhdikkaassa laskussa (n.40km/h) ja justiinsa sen alla olevassa mutkassa Mikan pyörästä puhkesi etukumi. Pyörä lähti alta noin nanosekunnissa ja Mika pyöri useita kymmeniä metrejä asfaltin vieressä olevalla kivikkoisella pientareella ennen kuin vauhti pysähtyi. Hän sai melko pahat ruhjevammat koko kehoon, pahiten kämmenselkiin, sormiin ja toiseen pohkeeseen. Polvesta hajosi jotain, toisen käden etusormeen tuli avomurtuma ja kämmenselkiin ommeltiin tikkejä. Toipumiseen menee varmasti useita viikkoja. Harmillinen juttu, etenkin kun Mikan piti lähteä meidän kanssa Frankfurtin Ironmaniin. Mutta Ironmaneja tulee onneksi lisää. Pääasia, että ei käynyt kuitenkaan tuon pahemmin. Pää edellä kivikkoon lentäessä olisi voinut käydä vaikka Schumacherit.
Omat treenit menivät suunnitelman mukaisesti. Poljettiin viitenä päivänä, yhteensä 19 tuntia ja 380 kilometriä. Nuo kilometrit eivät kyllä kerro oikein mitään, koska kevyimmälläkin, viimeisellä ”Day to relax”-päivän lenkillä nousumetrejä kertyi 550.
Polkeminen noissa maisemissa on lajivoimatreeniä treeniä ja henkisen pääoman hankintaa parhaimmillaan. Kysyy luonnetta polkea tuntikausia loppumattoman tuntuisia serpentiiniteitä aina vain korkeammalle ja korkeammalle. Mutta siitä mä todellakin nautin!
Huikein reissu tehtiin Pico de las Nievesin huipulle. Koko päivän polkaisuun meni taukoineen 7 tuntia ja vartti. Bruttopyöräilyaikakin oli yli 6 tuntia, pisin aika mulle ikinä! Huippu sijaitsi 1950 metrin korkeudessa, mutta tuolla reissulla nousumetrejä kertyi kaiken kaikkiaan yli 2500. Tuli tehtyä siis ihan kunnon mäkitreeni.
Kolmena päivänä juoksin kevyitä ja lyhyitä vetoja sisältäneitä lenkkejä pyöräilyn päälle. Perjantaina eli kotiinlähtöpäivä kipiteltiin vielä Essin ja Ansun kanssa 45 minuutin kevyt ja tasavauhtinen lenkki. Yhteensä tunteja kertyi lauantaista perjantaihin yhden lepopäivän kanssa 22,5.
Jos joku on menossa lähiaikoina Kanarian suuntaan, niin tällaiset reissut me polkaistiin:
Day 1. Maspalomas – Soria – Maspalomas 65,6km – 3h – ^960m ascent
Day 2. Maspalomas – San Bartolome – Santa Lucia – El Doctoral – Maspalomas 72,1km – 4h – ^1335m
Day 3. Maspalomas – Puerto Mogan – Mogan – Soria – Maspalomas 85,4km – 4,5h – ^1490m
Day 4. Rest day at waterpark
Day 5. THE DAY!! Maspalomas – Fataga – San Bartolome – Ayacata – Pico de Las Nieves (1950m) – Ayacata – Soria – Maspalomas 111km – 6,5h – ^2530m ascent
Day 6. Maspalomas – Ayagaures – Monte León – Maspalomas 30km – 1,5h – ^500m ascent
Home sweet home
Kotiinpaluun jälkeen olen keskittynyt lepoon ja palautteluun. Jotta tuosta kovasta treeniviikosta saa aikaiseksi toivotunlaisen superkompensaation, pitää kehon antaa palautua rauhassa. Vielä se ei ole sitä tehnyt. Leposyke on noin 10 pykälää tavallista korkeammalla, eikä Polarin kuntotesti ole lähelläkään ennen leiriä olleita lukemia. Ennen leiriä VO2max oli mittarin mukaan päivästä riippuen 60-63, tänä aamuna 52. Tulos on ihan ymmärrettävä, sillä kuntotestin mittaustulos perustuu puhtaasti sykevälivaihteluun ja rasittuneen kehon sykkeet nyt on tällä hetkellä mitä on. Nyt pitää vaan malttaa ottaa rauhallisesti.
Vaikka palautuminen on vielä vähän vaiheessa, juoksin tänään seuran cup-kilpailussa kovan vitosen. Halusin avata kisakauden tuollaisesta pienimuotoisessa seurakisassa ja saada pahimman apinan ja kisajännityksen pois selästä. Samalla tein viikon ainoan kovemman treenin.
Juoksun aikana tuntuma oli kuin kalalla kuivalla maalla. Happi ei kulkenut keuhkoista lihaksiin ja meno oli raskasta. Olisi ehkä pitänyt lähteä liikkeelle aavistus rauhallisemmin, mutta toisaalta juoksin hallissa nousevavauhtisen vitosen 21.30, joten 4.10-4.15 kilometrivauhdin ei pitäisi normipäivänä olla mulle liian reipasta. Mutta tänään oli. Viimeiset pari kilometriä oli melko hankalaa. Loppuaika oli 80 metriä yli viiden kilometrin matkalla oli 22.13. Ihan OK vauhtia silti tuntemuksiin nähden. Uskon, että palautuneena tuosta lähtee minuutin verran pois.
Huomenna lepäilen ja käyn hieronnassa. Torstaina on vuorossa palauttavaa juoksu-uinti-kombinaatiota ja perjantaina kevyttä pyöräilyä & uintia. Lauantain treeni riippuu siitä, lähdetäänkö Katjan kanssa sunnuntaina Länsiväyläjuoksuun. Mutta mikäs meitä pidättelisi. Pitää vain tehdä oman kunnon ja olotilan mukainen juoksu, eikä höntsäillä tai odottaa vielä liikoja.
Mukavaa treeniviikkoa kaikille!