Onpas ärsyttävä nuha. Orastavia oireita se antoi itsestään jo viime tiistaina hallissa, mutta kunnolla se pukkasi päälle vasta viikon lopulla. Köhiminen on jo helpottanut, eikä tauti tunnu iskeneen keuhkoihin. Ainakaan vielä. Jospas tämä tästä viikon aikana kuivuisi kokonaan pois.
Viime viikko meni tiistain hallitreenin jälkeen suurin piirtein suunnitelman mukaisesti eli juoksua oli ohjelmassa joka päivä. Jotain harjoituksia jouduin kuitenkin aikataulusyistä vähän lyhentämään. Keskiviikkona juostiin siis Essin kanssa karvan alle tunnin lenkki. Jalat oli tiistain jäljiltä aika jäykät, mutta hölkkä teki niille selvästi hyvää. Torstaina tunne oli jo ihan toinen. Kipittelin uinnin alle 40 minuuttia ja meno tuntui tosi kevyeltä. Kolme kertaa kapusin Liipolan mäkeä puoleen väliin, mutta pääosin pysyttelin tasamaalla. Uinnissa tein tekniikkaa ja peruskelailua. Joel katseli mun menoa ja sanoi, että veto on ok, mutta vartalon kellumisessa on parantamisen varaa. Lopputreenin vedin vatsaa sisään, työnsin rintakehää ulos ja pyrin pitämään pyllyn veden pinnalla. Hitsin vaikeaa hommaa.
Perjantaina juostiin Anteron kanssa vähän alle tunnin lenkki ennen seuran uintivuoroa. Uinnissa tehtiin pääsarjana 30 x 50 metriä, jossa joka kolmas viisikymppinen vedetään kovaa ja sitä seuraava satanen aina verkkaa. Altaasta noustessa tiesi taas uineensa.
Ei ollut fiksuin veto lähteä juoksemaan osittain reipasvauhtista lenkkiä vain 13 tuntia edellisestä treenistä. Palautuminen oli selvästi vielä vaiheessa. Vein Miskan ja pojat lauantaina suurhallille futistreeneihin ja lähdin siitä kipittelemään puolentoista tunnin lenkkiä. Keli oli aivan mahtava, aurinko paistoi ja kevättuulikin tuntui jo aavistuksen verran lämpimämmältä. Ekat puoli tuntia oli tarkoitus juosta noin 5.30 vauhtia, sitten kiristää vauhtia aerobiselle kynnykselle eli noin 160 sykkeen ympärille ja lopuksi juosta vielä kolmas puolituntinen kevyttä verryttelyvauhtia.
Ekan puolituntisen aja vauhti meinasi koko ajan karata 5.15 pintaan. Siinä vauhdissa mun askel rullaa hyvin. Pyrin silti himmailemaan menoa, jotta vauhtien välille syntyisi selkeä ero. Seuraava puolituntinen lähti liikkeelle hyvin. Juoksin 158-162 sykkeellä ja vauhti oli keskimäärin 4.50-5 min/km välissä. Mutta kyllä oli työlästä. Ei hapottanut, mutta hengitys oli melkoista puuskuttamista ja räkää lensi. Energiat alkoi loppua 20 minuutin jälkeen ja lopun vastatuuli se vasta hankalaa olikin. Ei ollut mun päivä. Verryttelyn jätin varttiin ja tallustin autolle hörppimään vettä ja odottelemaan poikia.
Sunnuntaina suuntasin Vierumäelle. Olipas muuten outoa mennä sinne yksin. Ihan eka kerta mulle. Juoksin ensin kahdeksan kilometrin kevyen lenkin ja talutin sitten fillarin halliin. Polkaisin kuplassa reilun tunnin LaPy:n ikämiesten kanssa ja ai että se oli mukavaa! Pyöräjalat tuntuivat tosi vahvoilta, varmaan siitä syystä, että niitä ei ollut viikkoon kiusattu. Muutamat kovemmat vetopätkätkin menivät tosi helposti. Pyöräilyyn jäi nälkää. Kotiin ajellessa katselin sulaa asfaltin pintaa ja mietin, että ensi viikonloppuna sitä pääsee jo varmaan heittämään maantielenkin. Ihan mahtavaa!
Kuluva viikko onkin pyhitetty pyöräilylle. Sitä on ohjelmassa eilistä lepopäivää lukuun ottamatta joka päivä, enemmän tai vähemmän. Tänään juostaan Katjan kanssa reipas lenkki, jonka päälle polkaisen puolisen tuntia trainerilla. Jos lämpötila kipuaa huomenna kymmenen tuntumaan, niin lähden Giantin kanssa ekalle maantielenkille! Sitä herkkua saakin sitten nauttia ja paljon ennen Frankfurtia.
Mukavaa viikkoa itse kullekin 🙂