Pää kääntyy vain vasemmalle. Siinä päällimmäiset tunnelmat juuri nyt. Lauantain crossfittailu ja leuanvedot saivat aikaiseksi niskaan jonkun lukon, jonka takia pukeminenkin on hieman hankalaa. Mutta ehkä se tästä. Viikon treenit alkavat vasta tästä päivästä ja päättyvät sunnuntaiseen Finlandia-hiihtoon. Väliin mahtuu tuttuun tapaan pyöräilyä, juoksuvetoja, punttia, uintia sekä vähän terävämpää ja kevyttä hiihtelyä.
Koska tämä blogi toimii mun treenipäiväkirjana, niin laitetaanpa ylös viime viikon urheilut:
Ma: Lepo
Ti: Pajulahti-halli: alkuverkka 20 min pyöräilyä + 10 min juoksua + 6 x 1000 metrin vedot 2 minuutin palautuksella (4.25/4.10/4.05/4.04/3.40/4.30) + 10 minuuttia pyöräilyä (yht. 1h15 min)
Ke: Punttitreeni (koko kroppa): 1.15h
To: Juoksu 45 min + uinti 45 min (sis: 3x 25/25 + 50/50 +75/75 vedot)
Pe: Hiihto 1h15 min + uinti 45 min (sis: 2 x 3 x 200 m vedot)
La: Crossfit 1h
Su: Hiihto 2 h + juoksu 15 min
yht. 10h15min
Viikon paras treeni oli ehdottomasti tiistain juoksuvedot. Tuntuma ei ollut kevyt, mutta pystyin silti juoksemaan niitä vauhteja, joita olin ajatellutkin. Viidennessä vedossa Simo lähti liikenteeseen kuin tykin suusta ja minä jäin parin metrin etäisyydelle tunnustelemaan, hyökkääväkö hapot ekan kierroksen jälkeen jalkoihin. Vaikka hengityksessä tuntui pahalta, niin viimeisellä kierroksella rutistin hänestä ohi, enkä päästänyt maalisuorallakaan rinnalle. Perheen sisäinen tonnin valtikka on siis toistaiseksi mulla ja vedon loppuaikaan 3.40 olin kyllä enemmän kuin tyytyväinen.
Toivon hartaasti, että tällä maksimivauhtien härnäämisellä mun anakynnyksen vauhti nousee aiempaa korkeammaksi. Käyn huhtikuussa mattotestissä tsekkaamassa, onko toivottua kehitystä tapahtunut. Kaiken järjen ja viimeaikaisten juoksuvauhtien perusteella kynnyksen pitäisi olla aiempaa parempi, koska viime vuonna en tällaisia tonnin vetovauhteja juossut kertaakaan.
Frankfurtin Ironmaniin on 19 viikkoa. Se kuulostaa jo pelottavan vähältä. Maaliskuu vielä maltilla ja huhti-toukokuussa vauhtia koneeseen. Kesäkuussa kisakunnon virittelyä ja sitten se jo onkin edessä – vuoden kohokohta! Vähän jo mahan pohjassa kutkuttaa 🙂