Viime postauksesta on vierähtänyt jo pari viikkoa. Työt ovat häirinneet sen verran hyvin mun vapaa-aikaa, että koneen naputtelu on rajoittunut työjuttuihin. Treenejäkin on joutunut vähän lyhentämään töiden takia, mutta sellaista tämä veteraanisarjalaisen elämä on 🙂
Toissa viikon odotetuin treeni oli Vierumäellä kilpailtu Talvitriathlon: 750 metriä uintia, 12,8 kilometriä hiihtoa ja vitosen juoksu. En valmistautunut kisaa oikeastaan mitenkään, paitsi että tiistaina vedin Pietun perässä lyhyitä hiihtovetoja. Edellisistä suksilla tehdyistä vedoista olikin varmaan parikymmentä vuotta ja tuntuma oli sen mukainen. Hirveää hosumista, hapot reisissä ja vauhtia ei nimeksikään lisää. Mutta sainpahan vähän tuntumaa lauantain reipasvauhtista hiihtoa varten.
Keskiviikkona juoksin matolla 6 x 500 metrin vedot ja tein kevyen keski- ja ylävartalopuntin. Torstaina poljin 45 minuuttia wattbikella ja kävin seuran vuorolla uimassa toiset 45 minuuttia. Perjantaina pidin lepopäivän, tankkailin hiilareita pitsalla ja huuhtelin sen alas lasillisella hyvää punaviiniä.
Lauantain kisassa eniten jännitti uinti. Oli hankalaa arvioida, millaista vauhtia sitä uskaltaisi lähteä matkaan, että jaksaa hyvin loppuun asti. Viime talven testiuintini tein märkkärillä. Tonni meni silloin muistaakseni 17.09. Laskeskelin, että ilman märkkäriä pystyisin uimaan rennosti noin 1.50 satasia. Ja niin sitten uinkin.
Lähdin mielestäsi aika rauhallisesti matkaan, viimeisellä satasella oli vielä hyvin paukkuja kiristää. Loppuaikani oli 13.45, johon olin ihan semi tyytyväinen. Olisi hyvä, jos tuosta saisi kevään aikana puristettua puolisen minuuttia pois.
Hiihdon alku oli hirveää räpellystä. Kisareittinä kierrettiin neljä 3,2 kilometrin lenkkiä. Ensimmäisellä kierroksella hiihto oli melkoista horjahtelua ja hosumista, mutta ihmekös tuo, kun takana oli kokonaista kolme hiihtolenkkiä näillä lumilla. Toisella lenkillä hiihtoon löytyi jonkinlainen rytmi ja muistin jopa liu´uttaa.
Kolmannella kierroksella Tuomas pyyhkäisi puolen minuutin takamatkalta ohi ja liimauduin häneen peesiinsä. Siinä pysyinkin melkein viimeisen kierroksen loppuun asti, kunnes käsivarsista alkoi voimat loppua. Lenkki oli melko tasainen ja jatkuva wassu & mogren-lykintä imi mehut näistä mun teepussin naruista. Hiihdon loppuaika oli 46.57.
Juoksuun lähtiessä eniten hapoilla oli oikea käsivarsi. Muuten meno tuntui ihan mukavalta. Vaikka eipä tuota nyt oikein juoksuksi voinut koko reitin osalta kutsua. Juoksu heitettiin kahtena lenkkinä ja aina kierroksen alussa ja lopussa mentiin parisataa metriä latupohjaa, jonne jalka upposi puoleen sääreen, hyvä kun eteenpäin pääsi. Mutta hyvää yritystä siinä oli silti. Juoksun loppuaika oli 23.20, mutta epäilen vahvasti, että matka ei ollut ihan viittä kilometriä.
Treeninä talvitriathlon oli erinomainen. Ilman numerolappua en varmasti olisi saanut pisteltyä samaa vauhtia. Ainoa miinus kisasta oli se, että seuraavana päivänä kurkku alkoi tuntua aavistuksen karhealta. Sitä se puolimärällä tukalla hiihtäminen teettää. Tällä viikolla olenkin taistellut orastavaa flunssaa vastaan.
Vetoja, vetoja
Koska huilin kisan jälkeisen sunnuntain, niin suuntasin maanantaina Katjan kanssa ladulle. Sivakoitiin tunnin verran sellaista mukavan leppoisaa pk-vauhtia.
Tiistaina tauti ei ollut vielä pukannut pahemmin päälle, joten tehtiin Katjan kanssa Pajulahdessa pyörä-juoksu-yhdistelmä. Poljettiin ensin 30 minuuttia, joka sisälsi 3 x 6 minuutin voimaosuuden. Sen jälkeen juostiin 2 x 2000 metriä ja 1 x 1000 metriä kahden minuutin palautuksella. Eka kaksitonninen meni 4.25 vauhtia ja toinen 4.15 kilometrivauhdilla. Viimeisen tuhannen metrin vedon loppuaika oli 3.46. Siinä oli loppusuoralla jo vähän kilpailun makua, kun vedettiin Katjan ja Tuomaksen kanssa kolme rinnan loppukiriä. Viimeinen 333 metrin kierros juostiin tuossa tonnissa 1.11, joka on meikäläisittäin erittäin hyvää haipakkaa. Kiva huomata, että rahkeissa on vielä varaa kiristää.
Keskiviikkona tein punttitreenin, josta sain jalat ihan kunnolla kipeiksi. Osasyyllinen oli varmaankin orastava flunssa, jonka takia kroppa oli vähän herkillä. Torstaina tyydyinkin vain uimaan ja sitäkin tuli tehtyä vain 40 minuuttia.
Perjantaina mieli teki ladulle, joten sivakoin tunnin ennen seuran uintivuoroa. Uidessa olo oli kuin uppotukilla. Tuntui, että jokainen veto meni läpi ja perä laahasi jossain syvyyksissä. Ei ollut todellakaan mun uintipäivä.
Lauantaina sivakoin vetisellä ja huonosti luistavalla urheilukeskuksen baanalla puolitoista tuntia ennen kummitytön synttäreitä. Toivoin, että keli paranisi edes vähän ennen sunnuntain pitkää lenkkiä ja olihan se onneksi aavistuksen liukkaampi. Hiihdeltiin Katjan, Esan, Samin, Essin ja Katja V:n kanssa porukalla osan matkaa. Mulle riitti pari tuntia ja reilut parikymmentä hiihtokilometriä. Sen päälle juostiin Katjan ja Esan kanssa vielä tunnin rauhallinen lenkki. Kokonaisuudessaan oikein hyvä treenipäivä ja ihan kelvollinen viikkokin.
Nyt kun olen taas päässyt hiihtämisen makuun, niin aion jatkaa sivakointia niin kauan kuin kelejä riittää. Finlandia-hiihtokin on jo parin viikon päästä, mutta se ei hirveästi houkuta, jos reitti typistyy johonkin onnettomaan kympin lenkkiin. Pitää toivoa, että lunta tulisi ensi viikolla sen verran lisää, että ladut saataisiin kuntoon muuallekin kuin urheilukeskuksen mäkiin.
