Ei ehkä järkevin ajatus kohtuullisen määrä- ja tehopainotteisten parin viikon jälkeen, mutta päätinpä minäkin juosta vitosen testin, kun niin moni muu blogi- tai muuten vaan tuttu tuntui sen juoksevan.
Uuden vuoden aattona eli tiistaina katseltiin ensin Katjan kanssa, kun Esa juoksi oman vitosen testinsä Pikku-Veskulla. Esan meno näytti todella hyvältä ja vahvalta, ja hän juoksi kevyen näköisesti tavoitteeseensa. Meidän meno oli sunnuntain jäljiltä niin raskasta, että ei edes ajateltu juoksevamme testiä vielä silloin. Yksi vähän reippaammin juostu kilometri riitti kertomaan, että palautuminen on vielä vaiheessa. Juostiin siis 45 minuuttia ja kurvailtiin Saksalan halliin uimaan. Siellä oli porukkaa kuin pipoa, mutta saatiin jotenkuten uitua kapealla reunaradalla kilometrin verran palauttavaa kelailua.
Keskiviikkona tehtiin taas maksimivoimapunttia jaloille. Siis kyykkyä, maastavetoa, takareisikoukistusta, jalkaprässiä ja askelkyykkykävelyä jumppasalilla kympin levypaino sylissä. Painoja latailtiin niin, että todellakin tuntui. Jalat tärisi mukavasti vielä kotimatkallakin.
Illalla palauttelin jalkoja puolen tunnin juoksulenkille, jonka päälle poljin puoli tuntia trainerilla. Yllättävän hyvin jalat toipuivat toimintakykyisiksi aamun jumppailuista.
Torstaina kipiteltiin 7 kilometrin ja 40 minuutin mittainen lenkki ennen seuran uintivuoroa. Altaassa kauhottiin reilut pari kilometriä ja tehtiin oikein hyvä ja monipuolinen treeni. Vauhtiakin tuntui löytyvän ihan mukavasti.
Pajulahti here we come
Perjantaina lähdettiin sitten tekemään testivitosta Pajulahden halliin. Ruuvasin valojäniksen 4.16 vauhtiin ja ajattelin optimistisesti kipitteleväni kevyesti sen perässä. Jalat oli kuitenkin toista mieltä. Maksimivoimailu ja vk-juoksentelu eivät selvästikään ole parhaita kavereita keskenään. Ensin mainittu painoi reisissä kuin lyijy ja jälkimmäinen pukkasi kolmen kilometrin jälkeen ihan kivasti happoja. Siinä vaiheessa jänö alkoi metri metriltä kuroa kaulaa meikäläiseen. Maalissa jäniksen ja mun välinen ero oli 19 sekuntia pitkäkorvan hyväksi.
Loppuaikani oli 21.39. Ihan kelpo tulos vuodenaikaan ja treenien painotuksiin nähden. Vauhdikkaita juoksuvetoja olen tehnyt vasta kaksi kertaa tälle talvelle, eivätkä nuo punttailutkaan suoranaisesti tue tuollaisen mulle jo varsin kovan vk-vauhdin ylläpitämistä.
Jonkinlainen optimisti mussa silti vissiin elää, koska maalissa olin kuitenkin hivenen pettynyt loppuaikaani. Päätin, että kesään mennessä otan tuosta ajasta puoli minuuttia pois. Erittäin hienoa olisi, jos vitosen enkka alkaisi numerolla 20, sekunnit voi olla vaikka 59. Mutta se vaatii jo erittäin hyvän päivän ja puolet kevyemmältä tuntuvat jalat.
Katja kipaisi vitosen testin sijasta kolmosen ajassa 12.20. Hyvää haipakkaa, vaikka happoa oli pukannut hänelläkin ihan urakalla. Testi oli joka tapauksessa hyvä tehdä tähän saumaan, ilman keventelyjä ja parin raskaamman viikon päätteeksi. Tästä on hyvä jatkaa!
Illalla palauttelin jalkoja uiskentelemalla vajaan tunnin seuran vuorolla. Pullareille oli käyttöä, koska jalat oli aika loppu.
Herkkulakossa
Vuoden ekalle viikolla treenitunteja kertyy 11. Siihen on laskettu mukaan tämän päiväinen ylä- ja keskivaratalopunttitreeni sekä huominen kahden tunnin juoksu-pyöräyhdistelmätreeni, joka tehdään Vierumäellä. Koska maanantai on pyhäpäivä, ajattelin siirtää lepopäivän tiistaille ja pyhittää päivän parin tunnin pitkälle ja rauhalliselle juoksulenkille.
Uuden vuoden lupauksina päätettiin Katjan kanssa pitäytyä irtokarkeista ja muista ylimääräisistä herkuista ainakin pääsiäiseen asti. Viikolla herkkuja ei syödä lainkaan, mutta viikonloppuisin on lupa syödä jätskiä tai jotakin muuta jälkkäriä ruoan päälle. Tavoitteena on kiristää akat kisakuntoon hyvissä ajoin ennen kesää. Helpoiten parin kilon pudottaminen käy karsimalla ylimääräiset herkut ja hiilarit pois, lisäämällä lautasella kasvisten ja proteiinin osuutta, ja kiinnittämällä huomiota annoskokoihin. Sitä paitsi ilman herkkujakin pärjää oikein hyvin 🙂