Kuukausi: tammikuu 2014

Pari viime viikkoa jatkuneet pakkaset eivät ole olleet yhtään mun mieleen. Siihen nähden vajaan viikon mittainen lepojakso tulikin oivaan saumaan. Oltiin toissa viikonloppuna kaveripariskuntien kanssa Himoksella viettämässä minttukaakao & ysäriviikonloppua. Pidin muutaman kevyen ja pari totaalista lepopäivää putkeen ja se jos mikä tuntui kummalliselta. Edellisestä parin päivän levosta olikin jo useampi kuukausi.

Mutta on se vaan jännä, että vaikka kroppa selvästikin oli levon tarpeessa, niin mieli kaipasi lenkille. Viime sunnuntai-iltana sipaisinkin jo kevyelle hölkälle, vaikka pakkasta oli lähes parikymmentä astetta. Mä inhoan topattuna Michelin-ukkona juoksentelua ja sitä karheutta, jonka kylmän hönkiminen aiheuttaa kurkun päässä. Siitä huolimatta tein maanantaina samanlaisen kevyen hölkkälenkin Meten telinevoimistelun aikana, yhtä huonoin fiiliksin. Tiistaina Simo oli töissä, joten ilta meni kuskaillessa lapsia harkkoihin ja synttäreille.

Keskiviikkona olin siis enemmän kuin valmis ottamaan kropasta mehuja irti. Juoksin matolla kuuden kilometrin nousevavauhtisen treenin. Vauhti alkoi vähän alle viiden minuutin kilometrivauhdista ja loppui jonnekin 4.20 korville. Kilometri verkkaa päälle ja sitten rautoja kolistelemaan. Tehtiin Katjan kanssa jaloille juoksun takia vähän kevyempi puntti. Kyykkyjä, askelkyykkykävelyä painon kanssa ja jalkaprässiä silti. Päälle kädet, kyljet ja vatsat. Kokonaisuudessaan oikein hyvä treeni!

Torstaina jätin uintia edeltävän juoksulenkin pakkasen takia väliin. Se oli oikeastaan ihan fiksu veto, koska uintitreenissä vedettiin vetoja oikein olan takaa. Alkuun uintiin suurin piirtein 800 metriä verkkaa ja väliin erilaisia tekniikoita. Sitten vetosetti: 4 x 25/75 (reipas + kevyt), 4 x 50/50, 4 x 75/25 ja 4 x 100 (kovaa). Sarjojen välissä pidettiin lyhyet palautukset ja vedot vedettiin vuoron perään Katjan, Essin ja Tuomaksen kanssa.  Loppuun satanen verkkaa ja sitten lauteille palauttelemaan.

Mä en ole varmaan koskaan tehnyt sellaista uintitreeniä, että olisin ihan oikeasti ollut treenin jälkeen puhki. Olen pitänyt uintia enemmän tai vähemmän palauttavana treeninä ja yhdistänyt siihen lähes aina juoksulenkin. Tuollaisia hapottavia ja vauhdikkaampia uintitreenejä mun pitäisi varmasti tehdä enemmän, jos haluan saada uintiin lisää vauhtia. Tällä hetkellä perus kelausuintiin on tullut aavistus lisää vauhtia ja käsivedossa on parempi ote veteen kuin aiemmin. Mutta kehitettävää siinä edelleen – ja paljon.

Wattbike ja testikymppi

Perjantaina päätin kokeilla ekan kerran Wattbikea ja polkea sillä samantien kympin testin. Mentiin Simon kanssa Wellfeelin salille, jonne on hankittu neljä uutukaista wattipyörää. Hetki meni pyörää ja sen säätöjä ihmetellessä, mutta loppujen lopuksi päätin lähteä polkemaan, vaikka asennosta ei ihan optimaalista saanutkaan.

Verryttelykymppiä pyöritellessä mietin vastusten käyttöä ja niiden lisäämistä testin aikana. Pitäisikö kääntää magneettivastusta vai lisätä ilmanvastusta vai olla koskematta kumpaankaan? Olisi ollut ihan fiksua kysyä etukäteen joltain, jolle wattbike on tuttu kapistus. Testikympin aluksi säädin ilmanvastukseen kolmoseen ja jätin magneetin ykköseen. Sitten vaan mahdollisimman tasaista pyöritystä eteenpäin.

Puolessa välissä testiä saliin pölähti Etelä-Suomen Sanomien kuvaaja ja toimittaja. Oltiin luvattu Simon kanssa sanoa jotain fiksua sykemittareista ja muista kuntoilijoiden käyttämistä teknisistä härpäkkeistä kertovaan juttuun. Kuvaaja alkoi räpsiä kuvia ja toimittaja kyseli jotain pyöriin liittyvää. Ei siinä kehdannut mitään huutorypistystä ja räkäposkella reuhtomista alkaa vetämään. Pyörittelin siis mahdollisimman coolin näköisenä loppuun asti 🙂

Mutta ihan hyvin meni silti. Mun tavoitteena oli alittaa 16 minuuttia, mutta loppuaika oli tasan se.

Ensi kerralla uskallan lähteä vähän reippaammin matkaan ja rypistän lopussa taatusti irti kaiken mikä lähtee. Ehkä tuosta ajasta olisi ollut puolisen minuuttia otettavissa pois. Hyvä olisi tietenkin myös käydä treenailemassa aina silloin tällöin kyseisellä pyörällä, jotta oppisi tuntemaan sen paremmin. Kampien pyörittämisen (eikä siis polkemisen, jota se mulla edelleen on) kehittämiseen siitä olisi taatusti apua.

Illalla palauttelin jalkoja seuran uintivuorolla. Uitiin Anteron kanssa sellainen noin 40 minuuttia, johon mahtui perus kelailua, vähän tekniikoita ja sellainen mukavan napakka vetosetti. Kotona uni tuli aikaisin silmään.

Pitkien lenkkien viikonloppu

Lauantaina lähdettiin Katjan ja Esan kanssa juoksemaan pitkää lenkkiä. Reidet tuntuivat lähtiessä aavistuksen tyhjiltä, mutta sellaisen 5.30 vauhdin kipittely tuntui silti ihan mukavalta. Kierrettiin meille jo varsin tuttu veteraanien EM-kisojen puolimaratonlenkki. Katja halusi juosta lopun kiihtyvästi ja kiertää samaa haipakkaa vielä pari kierrosta Pikku-Veskua päälle. Lupasin kiihdytellä mukana Ruoriniemestä Pikku-Veskulle, mutta jättää lisäkierrokset tällä kertaa väliin. Viimeiset viisi kilometriä tultiinkin noin vitosta ja loppu pari kilometriä noin 4.45 vauhtia. Ihan napakkaa kyytiä tuohon talvikeliin. Parin mutkan kanssa lenkille kertyi mittaa 23 kilometriä.

Illan istuinkin sitten vessassa. Mun mahassa möyrysi uhkaavasti jo lenkin aikana ja kotona pötsi päätti tyhjentää itsensä perinpohjaisesti oikein mukavien väänteiden kera. Onneksi pahinta settiä kesti vain pari tuntia. Aavistuksen ontto olo siitä jäi silti.

Sunnuntaina suunnattiin toista kertaa tänä talvella ladulle. Tavoitteena oli hiihdellä puolitoista tuntia kevyesti ja juosta 30 minuuttia päälle. Urheilukeskuksen 4,2 kilometrin lenkillä ”kevyesti” hiihtäminen on melko haasteellista, koska nousua on niin maan pirusti. Mutta kivaa se oli silti!

50 minuutin kohdalta Katjalta napsahti harmillisesti sauva poikki ja hän vaihtoi lenkkarit jalkaan. Mä sivakoin vielä vajaan puoli tuntia ja liityin sitten seuraan. Juoksenneltiin yhdessä puolen tunnin lenkki pitkin poikin Vesijärven satamaa ja Pikku-Veskua. Jaloissa tuntu viikonlopun hyvien treenien jälkeen tervettä väsymystä.

Karkkilakko pitää!

Välihuomiona pitää kertoa, että mun karkkilakko on kestänyt kohta kuukauden! Ainuttakaan irtokarkkia tai muuta namua en ole sinä aika pistänyt suuhuni, mikä on tälle herkkusuulle jo varsin hyvä saavutus.

Puoliksi jäätynyttä ananasmurskaa, Skyrin rahkoja ja mandaarineja on sitten mennyt namujenkin edestä. Mä olen aivan rakastunut tuohon Skyrin uuniomenarahkaan. Miten joku noin hyvä voi olla ihan oikeasti terveellistä! Skyrin Uuniomena-, banaani- ja meloni & passionrahkojen ravintosisältö on melko tarkkaan sama kuin Valion pehmeässä ja rasvattomassa maitorahkassa, jota olen syönyt varmasti useammankin ihmisen edestä. Toki Skyrit tulevat tällä 2-3 rahkapurkin päivätahdilla kalliimmaksi kuin tavallisen, maustamattoman rahkan lusikoiminen. Mutta aina ei jaksa alkaa väsäämään mitään, joten siksi nuo Skyrin rahkat ovat ihan mainioita valmistuotteita ja sopivat kuin nakutettu mun makuun.

Välipalapatukoista olen löytänyt uuden suosikin, joka on Fastin Peanut & Caramel. Kiireisinä päivinä se on mun lounas ja joskus välipala. Tuossa uudessa lempparipatukassa proteiinia ja hiilareita on lähes yhtä paljon, joten se toimii hyvin energianantajana myös ennen treeniä tai välittömästi sen jälkeen. Ja auttahaan se toki myös herkkuhampaan kolotukseen 🙂

Meille muutti viime perjantaina uusi asukas, 8 viikkoa vanha ranskanbulldoggityttö Elli. Viime päivinä olo on ollut kuin kellä tahansa tuoreella vanhemmalla, jonka yöunet ovat jääneet vähiin: hieman sekava ja väsynyt.

Viime yönä nukuttiin jo sentään paremmin, joten ehkäpä Ellin koti-ikävä alkaa jo hellittää. Muuten se on todella leikkisä ja reipas, aivan ihana pieni otus:)

Hyviä harjoituksia

Viime viikolla loppiainen muutti treenisuunnitelmia. Maanantaina tehtiin siis juoksu-pyörä-yhdistelmää Vierumäellä ja tiistaina lepäilin. Keskiviikkona juoksin verkkojen jälkeen matolla 6 x 500 metriä kahden minuutin hölkkäpalautuksella noin neljän minuutin vauhtia. Sen päälle tein Essin kanssa normaalin jalkapuntin.

Torstaina kipiteltiin vajaan kahdeksan kilometrin lenkki Anun ja Katjan kanssa ennen seuran uintivuoroa. Vauhti oli heti alusta alkaen vähän normilenkkiä reippaampi ja kiihtyi loppuun asti. Viimeiset kilometrit tultiin 4.45 haipakkaa. Altaassa tehtiin taas Esan ohjeiden mukainen, vauhdikas ja monipuolinen treeni. Tunti hujahti nopsaan!

Perjantaina lähdettiin Ellin hakureissulle Jyväskylään, joten päivä meni levätessä. Lauantaina juoksin kevyen 45 minuutin lenkin ja valmistauduin sunnuntain semipitkään juoksu & pyöräyhdistelmään. Se kannattikin, sillä seuraavana päivänä jalat tuntuivat Esan, Katjan ja Simon kanssa kipitellessä mukavan kevyiltä. Juostiin tunnin ja kymmenen minuutin lenkki ennen tunnin pyöräsettiä hallissa. Poljettiin taas vaihtelevia vauhteja ja lopussa ihan kunnon haipakkaakin. Kalle polki vikassa vedossa meidän perässä ja seuraili watteja pyöränsä mittarista. Mulle ne eivät sano juuri mitään, mutta vedon keskiwatit olivat kuulemma noin 230. Pitänee perehtyä joskus paremmin aiheeseen.

Pajulahti-tiistai

Tällä viikolla on jo tehtynä eilinen Pajulahden juoksu-spindepyörä-yhdistelmä ja tämänpäiväinen puntti.

Eilinen treeni oli kyllä tosi hyvä, vaikka itse sanonkin:).  Katja oli juossut muutaman kilsan verkkaa ennen kuin ehdin halliin. Hölkkäiltiin yhdessä muutama kiekka ja hypättiin sitten pyörien päälle. Poljettiin 20 minuuttia reippaasti ja juostiin sitten eka 3 x 666 metrin vetosetti (siis kaksi kertaa rataa ympäri) kahden minuutin palautuksella. Olin laskenut meille kierrosvauhdit 4.15 vauhdin mukaan, mutta juostiin kaikki kolme vetoa 4.10 kilsavauhdilla.

Vetojen jälkeen siirryttiin pyörille ja poljettiin 10 minuuttia reipasta pyörittelyä. Sitten toinen 3 x 666 metrin setti, tällä kertaa noin neljän minuutin kilometrivauhtia. Sitten viisi minuuttia pyörää ja sen päälle 2 x 666 metriä lyhyemmillä, puolentoista minuutin palautuksilla, 3.50 ja 3.45 vauhdeilla.

Hyvin kulki loppuun asti meillä molemmilla. Vauhdikas juoksu tuntuu mukavan rennolta, ryhdikkäältä ja hapottomalta. Vaikka tuokin harjoitus oli melko kova, ei se tuntunut ollenkaan niin pahalta kuin olin ajatellut.

Seuraavan kerran kun tehdään tämä sama treeni, lisätään vetojen mittaa 800 metriin ja sitten keväämmällä kilometriin.  Mutta tähän väliin mahtuu vielä monenlaista. Tällaisista treeneistä saa kuitenkin mukavasti itseluottamusta siihen, että kunnossa ja juoksuvauhdeissa on tapahtunut liikahdus oikeaan suuntaan.

Koska nämä mun blogipäivitykset on yleensä lähes pelkästään tekstiä, päätin tehdä poikkeuksen kaavaan.  Tehtiin taas tänään parin tunnin juoksu-pyörä-yhdistelmätreeni Vierumäellä ja mukana ollut Esa napsi lepopäivänsä ratoksi meistä hienoja kuvia.

Tässä siis tämän päivän treeni kuvin.

Ei ehkä järkevin ajatus kohtuullisen määrä- ja tehopainotteisten parin viikon jälkeen, mutta päätinpä minäkin juosta vitosen testin, kun niin moni muu blogi- tai muuten vaan tuttu tuntui sen juoksevan.

Uuden vuoden aattona eli tiistaina katseltiin ensin Katjan kanssa, kun Esa juoksi oman vitosen testinsä Pikku-Veskulla. Esan meno näytti todella hyvältä ja vahvalta, ja hän juoksi kevyen näköisesti tavoitteeseensa. Meidän meno oli sunnuntain jäljiltä niin raskasta, että ei edes ajateltu juoksevamme testiä vielä silloin. Yksi vähän reippaammin juostu kilometri riitti kertomaan, että palautuminen on vielä vaiheessa. Juostiin siis 45 minuuttia ja kurvailtiin Saksalan halliin uimaan. Siellä oli porukkaa kuin pipoa, mutta saatiin jotenkuten uitua kapealla reunaradalla kilometrin verran palauttavaa kelailua.

Keskiviikkona tehtiin taas maksimivoimapunttia jaloille. Siis kyykkyä, maastavetoa, takareisikoukistusta, jalkaprässiä ja askelkyykkykävelyä jumppasalilla kympin levypaino sylissä. Painoja latailtiin niin, että todellakin tuntui. Jalat tärisi mukavasti vielä kotimatkallakin.

Illalla palauttelin jalkoja puolen tunnin juoksulenkille, jonka päälle poljin puoli tuntia trainerilla. Yllättävän hyvin jalat toipuivat toimintakykyisiksi aamun jumppailuista.

Torstaina kipiteltiin 7 kilometrin ja 40 minuutin mittainen lenkki ennen seuran uintivuoroa. Altaassa kauhottiin reilut pari kilometriä ja tehtiin oikein hyvä ja monipuolinen treeni. Vauhtiakin tuntui löytyvän ihan mukavasti.

Pajulahti here we come

Perjantaina lähdettiin sitten tekemään testivitosta Pajulahden halliin. Ruuvasin valojäniksen 4.16 vauhtiin ja ajattelin optimistisesti kipitteleväni kevyesti sen perässä. Jalat oli kuitenkin toista mieltä. Maksimivoimailu ja vk-juoksentelu eivät selvästikään ole parhaita kavereita keskenään. Ensin mainittu painoi reisissä kuin lyijy ja jälkimmäinen pukkasi kolmen kilometrin jälkeen ihan kivasti happoja. Siinä vaiheessa jänö alkoi metri metriltä kuroa kaulaa meikäläiseen. Maalissa jäniksen ja mun välinen ero oli 19 sekuntia pitkäkorvan hyväksi.

Loppuaikani oli 21.39. Ihan kelpo tulos vuodenaikaan ja treenien painotuksiin nähden. Vauhdikkaita juoksuvetoja olen tehnyt vasta kaksi kertaa tälle talvelle, eivätkä nuo punttailutkaan suoranaisesti tue tuollaisen mulle jo varsin kovan vk-vauhdin ylläpitämistä.

Jonkinlainen optimisti mussa silti vissiin elää, koska maalissa olin kuitenkin hivenen pettynyt loppuaikaani. Päätin, että kesään mennessä otan tuosta ajasta puoli minuuttia pois. Erittäin hienoa olisi, jos vitosen enkka alkaisi numerolla 20, sekunnit voi olla vaikka 59. Mutta se vaatii jo erittäin hyvän päivän ja puolet kevyemmältä tuntuvat jalat.

Katja kipaisi vitosen testin sijasta kolmosen ajassa 12.20. Hyvää haipakkaa, vaikka happoa oli pukannut hänelläkin ihan urakalla. Testi oli joka tapauksessa hyvä tehdä tähän saumaan, ilman keventelyjä ja parin raskaamman viikon päätteeksi. Tästä on hyvä jatkaa!

Illalla palauttelin jalkoja uiskentelemalla vajaan tunnin seuran vuorolla. Pullareille oli käyttöä, koska jalat oli aika loppu.

Herkkulakossa

Vuoden ekalle viikolla treenitunteja kertyy 11. Siihen on laskettu mukaan tämän päiväinen ylä- ja keskivaratalopunttitreeni sekä huominen kahden tunnin juoksu-pyöräyhdistelmätreeni, joka tehdään Vierumäellä. Koska maanantai on pyhäpäivä, ajattelin siirtää lepopäivän tiistaille ja pyhittää päivän parin tunnin pitkälle ja rauhalliselle juoksulenkille.

Uuden vuoden lupauksina päätettiin Katjan kanssa pitäytyä irtokarkeista ja muista ylimääräisistä herkuista ainakin pääsiäiseen asti. Viikolla herkkuja ei syödä lainkaan, mutta viikonloppuisin on lupa syödä jätskiä tai jotakin muuta jälkkäriä ruoan päälle. Tavoitteena on kiristää akat kisakuntoon hyvissä ajoin ennen kesää. Helpoiten parin kilon pudottaminen käy karsimalla ylimääräiset herkut ja hiilarit pois, lisäämällä lautasella kasvisten ja proteiinin osuutta, ja kiinnittämällä huomiota annoskokoihin.  Sitä paitsi ilman herkkujakin pärjää oikein hyvin 🙂