Still alive

Viime postauksesta on vierähtänyt pieni ikuisuus. En vaan ole kerta kaikkiaan ehtinyt kirjoittamaan muuta kuin työjuttuja ja illalla, kun tekstiin on saanut laitettua sen viimeisenkin pisteen, ei ole tehnyt mieli aloittaa yhtään uutta.

Täällä sitä silti ollaan ja treenattukin on. Ihan kaikkea suunnittelemaani en ole ehtinyt työkiireiden takia tehdä ja joskus viime viikolla huomasin ajattelevani, kuinka huonosti sitä on mukamas harjoitellut, kun viikkoon on mahtunut kaksi lepopäivää.

Hei haloo. Nyt ollaan marraskuussa. Kaksi lepopäivää on ihan okei. Jopa ihan suotavaa.

Viime viikkoina olen pitänyt sitkeästi kiinni kahdesta punttitreenistä ja yhdestä kunnollisesta ja pitkästä sauvarinne/juoksu/kävelylenkistä.

Terveisiä Laasonrinteestä! Mun puhelimessa on näköjään joku hauska automaattiasetus, niin oon päässyt itsekin kuvaan.

Uimassa olen käynyt 1-2 kertaa viikossa ja uinnin alle olen tehnyt yleensä kevyen juoksulenkin.

Toissa viikolla käytiin Simon kanssa avaamassa Vierumäen hallipyöräilykausi ja siellä aiotaan käydä kevätpuolella ahkerammin. Reipasvauhtisia juoksulenkkejäkin on tullut tehtyä keskimäärin kerran viikossa.

Yleistuntuma kaikkeen tekemiseen on ihan vahva. Puntilla kehittymisen huomaa selkeämmin. Sata syvää kyykkyä 20 kilon tangon kanssa menee jo ihan köykäisesti.

Katjan kanssa puntilla.

Eilen lisäsin tankoon kympin. Tänään jalat ei ole silti yhtään kipeät. Varsin ilahduttavaa. Osasyy löytynee riittävästä proteiinin saannista. Kreatiiniakin olen kokeillut ravitsemusterapeutti & kuntosalivalmentaja-ystäväni Janin ohjeistama. Sen ansiosta paino nousi heti reilulla kilolla, niin kuin Jan etukäteen varoittelikin, mutta tässä vaiheessa siitä ei ole mitään haittaa. Kevään korvalla musta pitäisi kuoriutua vahvempi ja  rasvattomampi versio nykyisestä.

Yläkroppa mulla on ollut aina suhteellisen vahva. Olkapäiden pystypunnerrukset, hauikset ja ojentajat jaksan tehdä yhdeksän ja kymmenen kilon käsipainoilla. Jaloissa mulla on enemmän tekemistä, mutta kyllä nekin sieltä näköjään pikku hiljaa vahvistuu.

Puolikas joulukuussa, WTF?

Itsenäisyyspäivänä aion juosta puolimaratonin Kuopiossa. Tarkoituksenani on sipaista se aerobisella kynnysvauhdilla eli noin 5 minuuttia/kilometri. Tähän vuoden aikaan nähden se olisi erittäin hyvä suoritus ja treeni. Jäniksenäni toimii Fitlandiassa bloggaava Iina. http://www.fitlandia.fi/blogit/treenaamisen-sietamaton-keveys/

Toista yhtä hullua ei tarvinnut kauaa houkutella mukaan 🙂 Saas nähdä millaisessa pakkasessa ja hangessa sitä päästäänkään vielä juoksemaan… Mun puolesta talvi voisi tulla heti ensi perjantain jälkeen, mutta ei mielellään ennen sitä.

Sen verran aion puolikkaalle valmistautua, että tällä viikolla juoksen hieman normaalia enemmän. Tänään on ohjelmassa Katjan kanssa kevyt 15-20 kilometriä, huomenna uintia ja perjantaina tv-reipas 8 kilometriä sekä kevyttä kelailua altaassa. Lauantaina punttia ja sunnuntaina perus 2-3 tunnin pitkä jalkalenkki, jonka päälle juoksen puolisen tuntia puolikkaan tavoitevauhtia.

Näillä mennään. Kirpeitä pakkaslenkkejä ja treeni-intoa teille muillekin!

Ps. Pakko jakaa tänne mun uusi ja terveellinen viikonloppuloppuherkku, joka on oikeasti hyvää! Kokeilkaapas tätä settiä: rasvattomat ja runsaskuituiset Ruisnachot & Turkkilainen jogurtti. Mukaan voi puristaa yhden valkosipulin kynnen jos siltä tuntuu. Nam!