Niin se vaan taas viikko vierähti. Oli uintiopetusta, punttitreeniä, vähän vauhdikkaampaa juoksulenkkiä, sauvalenkkiä ja viikon päätteeksi vielä Kuivannon Kymppi.
Tiistaina sipaistiin Katjan kanssa reilun puolen tunnin reipasvauhtinen verryttelylenkki. Sen jälkeen saatiin Tuomaksen ja Jurin kanssa uinnin tekniikkaopetusta Mastersien moninkertaiselta arvokisamitalistilta, Tommy Rundgrenilta. Etukäteen mua vähän jännitti hänen mielipiteensä omasta uinnistani, mutta tuomio ei ollutkaan niin tyly kuin olin pelännyt. Vartalon ja nilkan asento oli kuulemma hyvä ja kiertoa ja liukuakin löytyi, vaikka viimeksi mainittua voisikin mun mielestä olla paljon enemmän.
Vedosta löytyi sen sijaan paljon korjattavaa – niin kuin meiltä kaikilta. ”Tynnyrin yli” pitäisi päästä paljon varhaisemmassa vaiheessa ja kyynärpään pitäisi pysyä koko vedon ajan korkeammalla. Teoriassa nuo asiat jo tiesinkin, mutta miten virheiden korjaaminen voikin olla käytännössä niin hankalaa! Joka tapauksessa sain hyviä vinkkejä tekniikkaharjoitteluun ja ainakin torstain uintitreenissä tuntui, että jonkinlaisesta ahaa-elämyksestä alkaa löytyä viitteitä. Kun vain maltan olla hosumatta ja keskityn ajatuksella jokaisen vetoon, niin eiköhän se sieltä talven aikana paremmaksi muutu. Ehkä.
Uintivauhtiini olen periaatteessa jo nyt ihan tyytyväinen. Joroisilla olin uintiosuudella ikäsarjani toiseksi nopein ja Kuopiossa ja Nastolassa keikuin samoilla sijoilla. Frankfurtin täydellä matkalla mulle riittäisi mainiosti Nastolan kaltainen noin 1.15 loppuaika. Uinti on kuitenkin vain alkusoittoa sitä seuraaville noin kymmenelle tunnille. Mutta toki matkan jatkaminen on aina helpompaa, mitä vähemmän uintiin joutuu käyttämään voimia ja energiaa. Sitä helppoutta toivon saavani lisää ensi kesään mennessä.
Vähemmän kipeät jalat
Keskiviikkona suunnattiin Katjan kanssa punttisalille. Puolentoista tunnin kestovoimapunttailu ei tuntunut ollenkaan niin raskaalta kuin viime viikolla. Ensi viikolla uskalletaan siis lisätä sarjojen sisällä painoja.
Torstain uinnin alle juostiin Essin ja Katjan kanssa 45 minuutin lenkki. Altaassa vietettyyn 50 minuuttiin mahtui tekniikkaa ja pyramidisarjoissa vetoja. Pullareilla, lättäreillä ja ilman. Hyvä treeni.
Perjantaina istuin nenä kiinni koneessa vähän liian pitkään. En ehtinytkään maastopyöräilemään, koska olin sopinut lähteväni ystäväni kanssa kaupungille syömään ja istumaan iltaa. Se tulikin erittäin tarpeeseen. Vaikka päätä aamulla vähän kivistikin, niin ei haitannut yhtään. Hauskaa oli!
Lauantai-iltapäivänä lähdettiin Katjan kanssa kahden tunnin sauvakävely &juoksulenkille. Kipiteltiin urheilukeskuksesta Tapanilaan ja kierreltiin perhelenkkiä ympäri. Puolessa välissä juostiin Sykekadulla yksi tonnin veto neljän ja puolen minuutin kilometrivauhtia ja sen päälle 5 x 200 metriä rennon kovaa. Pohdittiin sunnuntain Kuivannon Kympin vauhtia, mutta todettiin, että eipä tuosta osaa sanoa oikein juuta tai jaata. Katsellaan lähtöpamauksen jälkeen, millaiseen kilometrivauhtiin kellon viisarit ilman turhaa puristusta asettuvat.
Illalla juhlittiin naapurikadulla Pyhäinpäivää koko perheen voimin. Minä näytin tältä:
Kuivannolle tiemme kävi
Sunnuntaina lähdettiin Katjan kanssa vähän ennen yhtätoista ajelemaan kohti Kuivannon kylää. Kympin lähtöpaikalla, Kuivannon maamiesseuran talolla, kävikin jo melkoinen kuhina. Heitettiin kamat pukuhuoneeseen ja lähdettiin verkkalenkille. Tuntuma ei ollut mikään superkevyt, mutta eipä se tällaisessa harjoituskilpailussa tarvitse ollakaan. Nähtiin jo ennen lähtöä paljon tuttuja: Kari, Antero ja Anu, Tuomas H., Krista ja ties ketä muita. Sää oli oikein hyvä, +3 astetta ja aivan tyyni.
Lähtöviivalla ei jännittänyt yhtään. Vaikka kympin kisa on niin kaukana mun mukavuusalueesta kuin olla ja voi, ajattelin vain juosta rennosti ilman minkäänlaisia paineita loppuajasta. Lauantain rennoissa vedoissa neljän ja puolen minuutin kilometrivauhti tuntui melko helpolta, joten elättelin toiveita, että pystyisin juoksemaan kympin jotakuinkin sitä vauhtia.
Ensimmäisen kilometrin väliaika oli 4.17. Aivan liian kovaa, ajattelin. Happoja ei kuitenkaan ollut ja meno tuntui ihan mukavalta. Juoksin muutaman metrin edellä menneen Katjan kiinni ja pysyttelin hänen peesissään. Anun selkä näkyi 50 metrin päässä edellä.
Neljän kilometrin paikkeilla alkoi muutaman kilometrin hiekkatieosuus. Sen alussa saatiin Kari kiinni. Hän liittyi meidän porukkaan ja matkaan jatkettiin hyvällä vuorovedolla. Vauhti oli tasaantunut noin 4.30 tuntumaan. Puolen välin juoma-asemalla kukaan meistä ei kaivannut virvoketta. 7-8 kilometrin välillä oli pitkä ja hiivuttava nousu. Sen päällä huomasin Anun olevan vähän lähempänä kuin aiemmin. Koska voimia tuntui olevan ihan hyvin kintereissä, lähdin pikku hiljaa kiihdyttämään vauhtia. Historiallista mulle, sillä en tiedä, olenko koskaan pystynyt lisäämään vauhtia juoksun loppumetreillä, etenkään noin reippaasta matkavauhdista. Katjalla matka alkoi painaa, mutta hänen viimeaikojen henkinen stressinsä huomioiden se ei ole kyllä mikään ihme. Hyvän treenin teki silti hänkin!
9,5 kilometrin kohdalla juoksin Anusta ohi ja yritin lisätä vielä yhden vaihteen. Aika hyvin se onnistuikin, koska viimeisen kokonaisen kilometrin vauhti oli 4.19. ja viimeiset sadat metrin paineltiin melkein neljän minuutin haipakkaa. Kympin väliaika oli 44.40 paikkeilla ja 10,6 kilometrin loppuaika 47.45. Järjestäjien ajanotto pysähtyi vasta puolisen minuuttia maaliintulon jälkeen asuntovaunulle, jossa osanottajakorttiini lyötiin leima. Karin kanssa vedettiin hieno loppukiri ja tultiin rinta rinnan maaliin. Maalissa meille kaikille maistui hernerokka.
Koko juoksun keskikilometrivauhti oli 4.28, johon olen vuodenaikaan ja harjoituksiin nähden ihan supertyytyväinen. On hienoa huomata, että vk-vauhti ja hapenotto ovat pysyneet näilläkin suurimmaksi osaksi pk-alueella tehdyillä treeneillä ihan hyvin kuosissa. Meillä on Katjan kanssa tavoitteena juosta kerran kuussa vastaavanlainen kova kymppi (joka on tosin joulukuussa puolimaratonin mittainen) ja pitää tuntuma kovavauhtiseen juoksuun yllä koko vuoden, jotta keväällä ei tarvitse lähteä hakemaan juoksuvauhtia ihan nollasta. Olisi hienoa, jos kisavauhdin hakemisen voisi huhti-toukokuussa aloittaa näistä vauhdeista.
Illalla polkaisin verryttelyksi tunnin maastofillarilenkin lähipururadalla. Vielä pitäisi venytellä, mutta niin se on pitänyt monesti ennenkin. Enemmän houkuttelisi kuitenkin jo iltapala, joka on ollut viime aikoina sama kuin aamupala ja välipala, siis mustikkabanaanirahkaa (tehty Valion pehmeästä ja rasvattomasta rahkasta) ja teetä. Mun tämän hetken lemppariherkku näyttää tältä:
Ps. Meidän kanssa treenaileva Tuomas H. juoksi Kuivannolla juuri niin hyvin kuin olin Messilän mäkitreenien perusteella arvellutkin. Hänen keskivauhtinsa oli 4.11. Very well done!