Joroisten jälkeinen aika on vierähtänyt lomailun ja treenien merkeissä. Kisan jälkeisellä viikolla pidin pari lepopäivää, kävin muutaman kerran uimassa, tein lyhyen pyörälenkin ja yhden kevyen juoksulenkin. Sitten lähdettiinkin koko perheen kanssa lomalle Italiaan, jossa juoksin joka aamu 7-10 kilometrin lenkin vauhteja vaihdellen. Meno ei ollut missään vaiheessa mitenkään superkevyttä ja jotenkin tuntuu, että juuri Joroisten kisan alla ja vahvemmin sen jälkeen päälle pukannut kurkkukipu ja pieni flunssan poikanen pitkittivät palautumista normaalia pidempään. Mutta ehkä se tästä. Kuopion perusmatka kolkuttelee jo ovelle ja tällä viikolla yritän herätellä kroppaa levolla ja muutamilla terävillä yhdistelmillä takaisin kisakuosiin.
Lauantaina tehtiin jo Katjan ja Tuomaksen kanssa yhdistelmä Pajulahdessa. Uitiin muutamia vetoja, pyöräiltiin 3 x 10 kilometriä kovaa ja juostiin 4 x 500 metriä noin neljän minuutin vauhtia parin minuutin hölkkäpalautuksilla. Uinti oli jotenkin ihan hakusessa, kun edellisestä märkäpuku-uinnista oli vierähätnyt melkein pari viikkoa. Pyöräilyssä hapot jylläsivät, eikä juoksukaan oikein vakuuttanut. Edellispäivän kahdeksan tunnin matkustaminen painoi varmaan kintereissä, mutta silti treenistä jäi aika epävarma olo, vaikka treenikaverien vauhdissa pysyinkin. Kesän kehnointa menoa – so far. Toivottavasti tuntemukset tästä taas hiljalleen paranevat.
Sunnuntaina lähdin jo ennen kukonlaulua polkemaan pitkää lenkkiä Aleksin, Juffen ja Valtterin kanssa. Tarkoituksena oli tutustua Pajulahden täyden matkan SM-kisan pyöräreittiin. Poljettiin siis Lahdesta Nastolan ja Uudenkylän kautta Orimattilan Kuivannolle, josta kisassa kierrettävä 37 kilometrin lenkki alkoi. Minä kiepsautin lenkin kolmasti ja kurvasin kotia kohti, muut lähtivät vielä neljännelle lenkille. Pyörän mittarin mukaan lenkille kertyi mittaa 163 kilometriä ja aikaa meni 5.39. Mun pisin lenkki ikinä! Lopussa nälkä kurni vatsan pohjassa ja janokin oli jo melkoinen. 29 asteen helteessä juomaa meni taas aivan liian vähän. Mun on aivan pakko kiinnittää juomiseen jatkossa tarkemmin huomiota. Joroisten juoksuosuudella vaivanneet krampin alutkin johtuivat varmaan suurelta osin siitä, että olin juonut pyöräilyn aikana kokonaiset puoli pulloa nestettä ja ottanut peräti yhden geelin… Tämän havainnon tein vasta purkaessani pyörää kisan jälkeen autoa varten. Pyöräillessä olin kai niin tohkeissani, että en kerta kaikkiaan huomannut juoda tai tankata energiaa sen enempää, kun ei janokaan vaivannut. Että hyvä minä. Tyhmyydestä sakotetaan vain miten se nyt meni:)
Tänään pidin lepopäivän ja kävin hierojalla. Huomenna suuntaan heti aamusta Helsinkiin parille juttukeikalle. Illalla juostaan molempien Katjojen ja Essin kanssa 200 metrin vetoja Radiomäen kentällä, jonka päälle mennään uimaan. Keskiviikkona teen vielä ihan lyhyen yhdistelmän ja torstaina lepään. Perjantaina ajellaan Kuopioon, jossa käydään Essin ja Katjan kanssa tutustumassa pyöräily- ja juoksureitteihin. Ja lauantaina sitten taas varpaat viivalle. Jos kisa menee yhtä hyvällä tuntemuksella kuin Joroisilla, loppuaikani on jossakin 2.30-2.35 kantturoissa. Mutta katsellaan nyt. Oman pään sisäiset paineet jäivät Joroisille, joten Kuopiosta toivon vain ehjää ja rentoa, hyvän mielen kisaa. Sen jälkeisen fiiliksen ja olotilan perusteella teen lopullisen päätöksen Nastolan täyden matkan SM-kisaan osallistumisesta. Syyskuun lopussa on joka tapauksessa vielä edessä Berliinin maraton. Että vielä tätä kesää ja kisoja on todellakin jäljellä!