Kuukausi: toukokuu 2013

Tällä viikolla meno oli vähän väsynyttä. Tein kaikki ne harjoitukset, jotka olin etukäteen suunnitellut, mutta tekemisestä puuttui rentous.
Ylirasituksesta ei kuitenkaan pitäisi olla kyse. Tein viikolla yhtenä iltana Polarin sykemittarin kuntotestin, jonka mukaan hapenotto olisi noussut parilla pykälällä 54 millimooliin. Mun kohdalla tuo kuntotesti ja mattotesti ovat pitäneet ainakin ennen hyvin kutinsa ja antaneet tismalleen samat lukemat.

Testin päälle seurailin viiden minuutin ajan leposykettä ja se kävi parhaimillaan jopa 38:ssa. Lepokeskisyke tuon viiden minuutin ajalta oli 42. Pumppu on siis ainakin ihan kunnossa, ja läpättää lenkilläkin ihan maltillisissa lukemissa.

Jos väsymystä olikin aiemmin viikolla, niin tänään pitkällä pyörälenkillä fiilis oli taas jokseenkin hurmoksen kaltainen. Oli niin supersiistiä vetää viimeiset pari kymppiä ihan kunnon haipakkaa ja painaa ylämäet niin, että reidet huutaa hoosiannaa. Pääosa lenkistä pyöriteltiin kuitenkin ihan rennosti 27km/h vauhtia. Kokonaisuudessaan sunnuntain polkaisulle kertyi mittaa 107 kilometriä.

Alkuviikosta pidin maanantain lepoa. Tiistaina fillaroin yksikseni Pennalan neljänkympin lenkin ja vaikka olin ajatellut polkevani ihan hissukseen, niin jostakin syystä tuli taas paineltua pitkillä peltosuorilla yli kolmea kymppiä. Pyöräilyn päälle kävin hölköttelemässä parin kilsan verran.

En tiedä johtuiko sitten tiistain polkaisusta vai keuhkoista lentävästä limasta, mutta keskiviikon maratonvauhtinen kymppi ei ollut sieltä kevyimmästä päästä. Juoksin noin 4.53 vauhtia ja sen pitäminen ei sinänsä ollut mitenkään hankalaa. Meno vaan tuntui jotenkin työläältä. Sain kuitenkin tehtyä ihan kelpo treenin, yhteensä 14 kilometriä.

Torstaina juostiin Katan kanssa kuuden kilsan kevyt lenkki, jonka päälle uitiin pari tehokasta ja tekniikkapainotteista kilometriä. Ihan hyvä uintituntuma, juoksu oli edelleen raskasta.

Perjantaina pidin lepopäivän ja grillailin illan vanhojen työkavereiden kanssa. Alkoholia en intoutunut juomaan, koska halusin tehdä lauantaina hyvän treenin. Musta on tullut vanha ja tylsä:/

Lauantaina nähtiin Katjan kanssa Radiomäen kentällä ja lähdettiin tekemään parin kilsan verkka. Sen päälle tein elämäni ekat Yassot: siis 10 x 800 metriä 400 metrin hölkkäpalautuksella. Yassojen ideana on juosta vedot aikaan, joka on maratonin tavoiteaika muutettuna minuuteiksi. Mun maratonin tavoiteaika on 3.30, joten pyrin juoksemaan jokaisen kasisataseen kolmeen minuuttiin ja kolmeenkymmeneen sekuntiin.

Harjoituksen kehittäneen Bart Yasson ideologian mukaan maraton pitäisi pystyä juoksemaan omaa tavoitevauhtia, josta tuon harjoituksen selvittää kunnialla.

Vedot meni ihan hyvin. 3.30 vauhti tuntui ihan sopivalta, mutta en usko, että olisin pystynyt juoksemaan niitä kovinkaan paljoa kovempaa. Henkisesti treeni oli puuduttava. Rataa tuli kierrettyä yhteensä 12 kilometrin verran ja se tuntui tylsältä. Onneksi Katja oli mukana, niin oli hölkkäpalautuskierrosten aikana juttuseuraa.

Treenistä jäi ihan hyvä fiilis. Jalat tuntui paremmilta kuin koko viikkona, mutta ei vieläkään mitenkään superhyviltä. Mutta olin tyytyväinen, että pystyin tekemään noin hyvän harjoituksen. Se tuntui riittävän raskaalta, mutta ei mitenkään ylivoimaiselta. Parasta oli, että viimeiset kolme vetoa tuntuivat parhaimmilta ja kulkivat myös vauhdikkaimmin.

Sunnuntain hyvän pyörätreenin jälkeen pidän maanantaina lepopäivän. Tiistaina teen kevyen pyörän ja juoksun yhdistelmän ja keskiviikkona juoksen maratonvauhtisen kympin. Torstaina juoksua ja uintia ja perjantaina lepo. Lauantaina kevyt pyöräily ja sunnuntaina Naisten Kymppi toivottavasti hyvänä viimeisenä kovana rykäisynä ennen maratonia.

Näillä mennään!

Viikonlopun mahtava auringonpaiste ja hyvät treenit hymyilyttää vieläkin. Kyllä voi ihminen tulla pienestä onnelliseksi! Vaikka viikko olikin sellaista ” tullako kipeäksi vai eikö” arpapeliä, niin loppujen lopuksi olen ihan tyytyväinen kevyen viikon antiin.

Viime lauantain HCR:n jälkeen pidin kaksi lepopäivää. Tiistaina poljettiin Katjan ja Essin kanssa 40 kilometrin kevyt lenkki. Pennalan peltosuoralla pyöriteltiin kampia vähän reippaammin, mutta muuten mentiin sellaista kevyttä jutteluvauhtia.

Keskiviikkona heräsin (taas) nenä tukossa ja kurkku karheana. Yö oli mennyt muutenkin vähän kehnosti. Mette törmäsi yöllisellä vessareissullaan huoneensa oveen ja kolautti nenänsä ihan kunnolla oven lukkopesään. Miten voikin pienen ihmisen naamasta tulla niin paljon verta! Yöllisen horror shown jälkeen oli tietenkin kouluun tutustuminen ja voitte kuvitella, miten kova paikka tuollaiselle kuusivuotiaalle pikkuneidille, joka on jokseenkin tarkka ulkonäöstään, oli lähteä tutustumaan uusiin luokkakavereihin naama aivan turvotuksissa.

Keskiviikolle suunnittelemani kevyt juoksulenkki jäi flunssaisen olon takia väliin. Soittelin Essin kanssa ja sovittiin, että arvioidaan lenkkikuntoa torstaina uudestaan.

Torstaiaamuna olo oli edelleen tukkoinen, mutta koska kuumetta ei ollut, lähdettiin Essin kanssa tekemään juoksu & uinti yhdistelmätreeni. Ajatuksena oli juosta kymppi ihan hissukseen, mutta kun lähdettiin Hollolan uimahallin pihasta juoksemaan, niin molempien jalat rullasi kuin itsestään 5.10 kilometrivauhtia. Annettiin siis mennä vähän reippaammin kuin piti. Juoksun jälkeen pulahdettiin Hollolan uimahallin altaaseen ja tehtiin 45 minuutin tehokas ja tekniikkapainotteinen treeni. Kokonaisuudessaan päivä oli erinomainen.

Perjantaina olo oli taas kaikkea muuta kuin hyvä. Alkoi jo hieman tympäistä tämä flunssan kanssa taiteilu. Simo oli ollut maanantaista lähtien kotona kauheassa räkätaudissa ja kuumeessa ja keskiviikkona sama kuume iski myös Metteen. Ajattelin, että ihme on, jos tuolta säästyn. Olin suunnitellut meneväni seuran vuorolla uimaan, mutta päätin viime tingassa olla menemättä. Illan kauppareissulla joka paikkaa särki ja lihakset tuntuivat nykivän ilman treeniäkin. Nappasin pari buranaa ja nukahdin jo kymmeneltä.

Lauantaiksi oltiin suunniteltu Essin kanssa vähän pidempää pyörälenkkiä. Saatiin Katja V. ja Latekin seuraksi. Aurinko paistoi ja lämmintä oli parikymmentä astetta, joten ekaa kertaa pääsin fillarin selkään lyhyissä kamppeissa. Lähdettiin polkemaan kohti Pajulahtea, sieltä Ruuhijärven kautta Vierumäelle ja vanhaa Heinolan tien vartta takaisin kotiin. Lenkistä tuli sellainen karvan alle seitsemänkympin kiepsautus.

Ruuhijärveltä eteenpäin poljin Laten vauhdikkaassa peesissä. Jaloissa oli jotenkin aivan supervahva tuntuma, mikään mäki ei hapottanut ja vauhtia olisi voinut pitää vaikka kuinka. Sellainen flow oli päällä, että tuntuman puolesta olisi voinut polkea vaikka kuinka paljon lisää ja ihan mitä vauhtia tahansa! Olin ihan fiiliksissä vielä kotonakin, joten vaihdoin lenkkarit jalkaa ja lähdin juoksemaan vitosen verralenkin päälle. Lisää tällaisia treenejä mulle ja heti!

Sunnuntaina olin päättänyt juosta Tukholmaan silmällä pitäen tavallista pidemmän pitkän lenkin. Lähdettiin Katjan kanssa hissukseen kipittelemään kohti Pajulahtea. Edellispäivän polkeminen ei ihme kyllä tuntunut jaloissa ollenkaan ja meno maistui tosi mukavalle. Oltiin Pajulahdessa ja kääntöpaikalla kuin huomaamatta. Ostettiin pullot urheilujuomaa ja täytettiin omat vesipullot. Ja sitten lähdettiin kotimatkalle. Puolimaratonin väliaika oli noin 1.55, joten siihen asti oltiin juostu noin 5.30 vauhtia. Viimeisellä kympillä kiristettiin vähän tahtia ja se tultiin noin 52 minuuttiin eli 5.10 kilometrivauhtia. Voimien ja energioiden puolesta lenkki meni tosi hyvin, jaksoin hienosti ja juoksu tuntui kevyeltä. Viimeisellä kympillä jano vaivasi koko ajan, koska kolmesta pikkupullosta ei voinut juoda kuin pieniä hörppyjä, ettei juoma loppuisi kokonaan. Onneksi maratonilla juotavaa saa reilummin ja useammin.

Viikonlopun hyvien treenien jälkeen pidän maanantaina lepopäivän. Tiistaina pyörittelen kevyesti Pennalan lenkin ja juoksen muutaman kilometrin päälle. Keskiviikkona juoksen maratonvauhtisen 10-12 kilometriä ja torstaina juoksen 45 minuuttia ennen seuran uintivuoroa. Perjantaina pidän lepopäivän ennen viikonlopun määräpainotteisia pyörä- & juoksutreenejä.

Näillä mennään!

Siinä se nyt on, puolimaratonin uusi hieno ennätysaika! Edelliseen tuli parannusta kerralla kuusi ja puoli minuuttia. Olen eilisen juoksuun ihan supertyytyväinen, sillä se meni lähdöstä maaliin tismalleen niin kuin olin suunnitellut.

Jalat tuntuivat alkuverryttelyssä mukavan kevyiltä, joten uskalsin lähteä heti pamauksesta tavoitevauhtia matkaan. Ekasta lähtöryhmästä pääsikin juoksemaan melko väljästi ilman ryysistä. Kilometrivauhti asettui 4.40 tuntumaan ja sen pitäminen tuntui helpolta. Juostiin alkuun Simon, Essin ja Ansun kanssa. Kolmesta kilometristä kahdeksaan kilometriin en huomannut ympärillä ketään tuttuja, kunnes Essi tuli Auroran sillan kohdalla rinnalle. Kympistä seitsemääntoista kilometriin peesailin tyytyväisenä Essiä. Huopalahden kierros tuntui henkisesti yhtä pitkältä ja hankalalta kuin aina ennenkin, mutta se oli sentään tasaista. Reitillä oli mäkeä paljon enemmän kuin muistin, mutta niiden kipuaminen ei vienyt tällä kertaa jalkoja hapoille.

Viimeisellä juoma-asemalla Essi huikkasi, että vauhti alkaa hiipua. Koitin tsempata, että ei tätä enää kauaa kestä. Viimeisillä parilla kilometrillä sain lisättyä vauhtia ja sanoin Essille, että nyt mennään alle 1.40 niin että heilahtaa! Viimeinen mäki kipiteltiin ylös kuin pienet eläimet ja stadikalla vedettiin vielä kunnon loppukiri. Loppuaika tuntui ihan uskomattoman hienolta! Simo tuli maaliin 40 sekuntia meidän perässä ja Ansu puolentoista minuutin päässä. Molemmat olivat tosi tyytyväisiä suorituksiinsa. Simon loppuaika oli ihan älyttömän hyvä siihen nähden, että hänen kevään juoksulenkkinsä ovat melkeinpä yhden käden sormilla laskettavissa.

Maalissa olo oli parempi kuin minkään aiemman puolikkaan jälkeen, eikä mitenkään kaikkensa antanut. Ehkä voimia olisi voinut siis jättää vieläkin rohkeammin matkan varrelle. Mutta hyvä näin. Mahtavaa, että oma tuntemus siitä, että juoksuvauhdissa on tapahtunut talven aikana kehitystä, konkretisoitui myös kilpailussa. Hyviä harjoituksia on helppo tehdä, mutta se, että valmistautuminen, jännityksen sietäminen ja ”päivän kunto” osuvat kohdilleen juuri sinä tiettynä päivänä, onkin jo huomattavasti vaikeampaa.

Tästä on kiva jatkaa harjoituksia kohti seuraavaa koitosta, Tukholman maratonia. Joroisia silmällä pitäen uusi ennätysaika antoi uskoa siihen, että pyöräilyn jälkeinen puolikas voi hyvänä päivänä taittua 1.45 pintaan.

Valmistautuminen

Länsiväylän ja HCR:n väliseen pariin viikkoon mahtui yksi sairastettu flunssa, neljä hyvää pyöräilylenkkiä, kaksi napakampaa juoksutreeniä ja kaksi kevyttä hölkkää, kaksi uintia ja kolme lepopäivää.

Viime viikolla tein maanantaina Katjan kanssa kilometri kovaa/kilometri reipasta treenin 4.30/5.10 vauhdeilla, yhteensä juostiin 14 kilometriä. Tiistaina pidin levon ja kävin osteopaatilla oikomassa selkärankaa. Keskiviikkona poljettiin Simon kanssa 70 kilometrin ”reidet tukkoon” –lenkki karmeassa vastatuulessa. Olin aivan varma, että jalat eivät ehdi toipua lauantaiksi, mutta pelko oli onneksi turhaa. Torstaina kipittelin puolen tunnin verryttelylenkin, jossa juoksin 3 x 500 metriä puolikkaan tavoitevauhtia. Illalla kävin vielä Katjan kanssa uimassa rennosti vajaan tunnin. Perjantaina lepäsin ja kävin Pajulahdessa hierojaopiskelijan tekemässä kevyessä ravisteluhieronnassa. Ja lauantaina siis juostiin HCR.

Varsinaista tankkausta en puolikasta varten tehnyt. Perjantaina kiinnitin kyllä tavallista enemmän huomiota juomiseen. Lipitin illan aikana litran tuoremehua ja toisen litran pullon vissyä. Ruokailua en muuttanut mitenkään. Lauantaiaamuna söin normaalin puuro-leipä-kahvi-tuoremehu-setin. Päivällä söin yhden banaanin ja join Gainomaxin. Vartti ennen lähtöä nappasin vielä yhden geelin ja matkalla söin niitä kaksi. Nälkä ei päivän aikana yllättänyt ja energiat riittivät hyvin maaliin asti.

Ensi viikko alkaa tuttuun tapaan levolla. Tiistaina teen kevyen pyörä-juoksu-yhdistelmän ja keskiviikosta eteenpäin sen mukaan, miten kroppa on toipunut viikonlopun rasituksesta. Ensi viikonloppuna aion joka tapauksessa juosta rauhallisen ”ylipitkän” lenkin ja tehdä myös hyvän pyörätreenin. Ja uintiinkin pitäisi saada tehtyä pitkästä aikaa kunnon pitkä treeni.  Ensi viikolle on luvattu niin hienoja kelejä, että pyörä- ja juoksulenkeille on joka tapauksessa päästävä ajoissa!