Tämän viikon harjoituksellisena tavoitteena oli palautella kroppaa viime viikon rasituksesta. Viime viikonvaihteessa iskenyt flunssa meinasi torpata koko viikon treenit, mutta taisinkin selvitä siitä muutaman päivän niiskutuksella.
Maanantain pitkällä lenkillä jaloissa tuntui, että edellisviikolla on poljettu. Reidet olivat kuin kaksi raskasta tukkia, mutta eivätpä nuo hiljaista köpöttelyä juuri haitanneet. Juostiin Katja ja Mirkan kanssa Lahdessa pari vuotta sitten järjestetyistä veteraanien MM-kisoista tuttu puolimaratonlenkki, joka oli GPS:n mukaan yhden huoltoasemalla tehdyn mutkan kanssa tasan 22 kilometriä.
Maanantai-iltana kurkku tuntui karhealta ja seuraava yö meni pitkälti nenää niistäessä. Tiistaina jätin hallivedot suosiolla välin, ryystin Finrexiniä ja keskityin loputtoman pitkältä tuntuvan juttulistan lyhentämiseen. Ihan viisas veto, sillä kunnon tauti taisi hiipiä takavasemmalta ohi.
Keskiviikkona makoilin sohvalla puoli unessa, kun Katja soitti ja pyysi lenkille kaveriksi. Olin harkinnut jonkinlaista kevyttä kipittelyä, mutta Katjan kanssa tulikin juostua ihan kunnon lenkki, 12 kilometriä, josta 4 kilometriä juostiin reippaasti. Askel ei ollut vieläkään höyhenen kevyt ja limaa lensi, mutta tuntuma oli jo parempaan päin.
Torstaina juostiin Katjan kanssa seitsemän kilometrin verryttelylenkki ennen seuran uintivuoroa. Uitiin pullareilla ja laudalla, ja otettiin lyhyitä vetoja. Saatiin Lehtisen Opalta hyviä tekniikkavinkkejäkin. Etukäteen odotin uintia hieman kauhulla, sillä edellisestä kunnon uintikerrasta oli vierähtänyt jo pari viikkoa. Ihan kohtuullisesti tuo meni siihen nähden.
Jatkoin kadoksissa olleen uintituntuman etsintää perjantaina Essin kanssa. Uitua ei tullut varmaan kuin 1500 metriä, mutta päivä olikin enemmän aktiivista lepoa. Oli kiva nähdä seurakavereita ja tietenkin Essiä ja höpötellä vähän sitä sun tätä. Uintikaan ei tuntunut yhtään pöllömmältä.
Lauantaina juoksin viikon toisen pitkän lenkin Katjan ja Elinan kanssa. Juffekin oli alkumatkan juttelukaverina. Kierreltiin kuivia teitä ja pitävää asfalttia etsien Mukkulan ja Kilpiäisten kautta takaisin Pikku-Veskulle ja sieltä Jalkarannan suuntaan. Viimeiset kolme kilometriä paineltiin Elinan toiveesta 4.40 vauhtia. Jalat tuntuivat paljon paremmilta kuin alkuviikosta, eikä tuo lopun kiihdytyskään ihan huonosti mennyt. Reilun kahdenkympin lenkin keskivauhti oli Polarin mukaan 5.33. ja mun keskisyke 146. Ihan kelpo lukemia molemmat.
Sunnuntaina tehtiin Katjan kanssa terävä juoksu-puntti-uinti yhdistelmätreeni. Nähtiin Esakin vilaukselta Pikku-Veskulla. Alle kuuden kilsan verkka, päälle jalkojen kuritusta rautojen kanssa ja lopuksi 1500 metriä kauhomista mummoja ohitellen. Tuohon uintiin meinasi kyllä mennä hermot, mutta sitten ajattelin, että minkäs teet. Se jatkuva ohittelu ja puikkelehtiminen nyppi niitä mummoja varmaan ihan yhtä paljon kuin meikäläisiäkin 🙂
Kokonaisuudessaan viikko oli oikein hyvä paluu juoksun ja uinnin äärelle. Juoksukilometrejä kertyi kokonaisuudessaan ilahduttavat 68, uintikertoja kolme ja punttia kerran. Ensi viikon tavoitteena on päästä jälleen pyörän selkään, tehdä yksi pitkä, yksi kevyt ja yksi reipas juoksu lenkki ja yhdistää johonkin edellä mainituista uintia ja lihaskuntotreeni. Koska ensi viikonloppu vierähtää mukavassa seurassa Tahkolla, pitää viikon treenit organisoida hieman eri tavalla kuin aiemmin. Mutta sehän on vain itsestä kiinni 🙂