Kiirettä pukkaa

Viime viikko oli töiden puolesta sen verran kiireinen, että blogipäivitysten tekeminen jäi kokonaan. Treenailtua tuli silti ihan mukavasti.

Maanantaina pidin perinteiseen tapaan lepopäivän ja köpöttelin kankeana Meten telinevoimisteluharkkojen katsomoon viikonlopun punttailusta kipeytyneillä jaloillani. Pohdin, että noinkohan näillä jaloilla vielä tiistaina mitään hallivetoja juostaan, mutta niin sitä vaan juostiin.

Verkattiin Katjan kanssa tiistaina ensin reilut kolme kilometriä ulkona. Halliin tullessa Lahden Ahkeran junnuyleisurheilijat olivat juuri sopivasti lopettelemassa vuoroaan, joten radalla oli ihan mukavasti tilaa.

Aloitettiin tonnin vedot 4.40 vauhdista ja tarkoitus oli juosta kuusi vetoa minuutin palautuksella viiden sekunnin pudotuksin. Kolmannen vedon jälkeen vauhti karkasi jo vähän lapasesta. Neljäs veto meni 4.20 pintaan, viidennen aika oli 4.11 ja kuudennen 4.01. Päätettiin Katjan kanssa juosta vielä kerta kiellon päälle astetta rauhallisemmin. Seitsemäs veto juostiin rennosti 4.30 vauhtia.

Vaikka vetoja oli määrällisesti paljon ja palautus oli puolet aiemmasta, meno tuntui yllättävän mukavalta. Juoksu ei ollut superkevyttä, mutta ei järin hapottavaakaan. Tiistaisin jaloissa tuntuu vielä viikonlopun treenit, mutta toisaalta, ihme olisi jos ei tuntuisi. Ihan hyviä treenejä on silti tullut viime viikkoina hallissa tehtyä.

Keskiviikkona hölkkäilin 45 minuutin palauttavan lenkin. Torstaina kipiteltiin perinteiseen tapaan puolen tunnin verkka ulkona ja uitiin tunti päälle. Uintiohjelmassa oli aika paljon kaikenlaisia vetoja ja tekniikka tuntui olevan taas jotenkin aivan hukassa. Onneksi perjantain uintitreeni kulki jo paremmin ja käsivedoissa oli taas jonkinlainen ote veteen.

Lauantaina tehtiin Katjan kanssa hyvä yhdistelmätreeni. Juostiin ensin ulkona 45 minuuttia kevyesti ja sitten matolla viisi kilometriä reipasta. Ilahduttavinta oli, että vitosen reippaan vauhti oli alle viiden minuutin kilometrivauhtia ja keskisyke oli 151. Viime syksynä mun maratonvauhtiset lenkit olivat viitosta tai vähän päälle ja niiden keskisyke oli kymmenen pykälää korkeampi. Kehitys kehittyy vai miten se meni 🙂

Juoksujen päälle pumppailtiin jalkoja ja tehtiin pienimuotoinen testi: jalkaprässiin puolitoista kertaa oma paino (siis 90 kiloa) ja sillä niin monta toistoa kuin jaksaa. Kolmeenkymmeneen päästiin molemmat, ehkä muutama olisi mennyt enemmänkin jos olisi oikein rutistettu, mutta vakaa aikomus oli päästä vielä sunnuntainakin treenailemaan.

Sunnuntai olikin oikea superpäivä: hiihtelin ensin hissukseen puolitoista tuntia ja juoksin päälle puolituntia. Juostessa sykkeet oli ihan oudon matalalla. Joko mun kunto on tosiaankin kehittynyt tai sitten mittarissa on vikaa. Pitänee seurailla muutamana päivänä.

Illalla mentiin vielä Simon kanssa Vierumäen kuplahalliin pyöräilemään ja ai että oli mukavaa! Siellä polki muutamia ihan nimekkäitäkin maantiepyöräilijöitä omia treenejään, ja eikös mun tietenkin pitänyt päästä kokeilemaan, kauanko siinä neljänkympin vauhdissa pystyy roikkumaan mukana. Ei järin kauaa 🙂 Mutta kyllä se sisähallissa polkeminen aina trainerilla ajamisen voittaa! Jospa tässä kevään aikana pääsisi vaikka kerran viikossa siellä käymään, niin luulisi keväällä pyöräilykauden käynnistyvän astetta liukkaammin.