Kuukausi: tammikuu 2013

Käytiin Katjan kanssa taas tänään nauttimassa Tokian palveluista. Vajaa tunti matolla ja 40 minuuttia salilla. Juoksu oli raskasta, kahden ekan reippaan kilsan jälkeen tuntui, että happi loppuu ihan justiinsa. Uuden vuoden pöperöt ja mehut pyöri vissiin vieläkin mahassa. Sinnittelin kuitenkin vielä toiset kaksi kilometriä samaa reilun neljän ja puolen minuutin kilometrivauhtia. Naapurimatolla Katja pinkoi kevyen näköisesti samaa vauhtia ja lopuksi vielä aika paljon kovempaakin. Se nainen on niin kunnossa! Itselle jäi vähän kökkö fiilis tuosta neljän kilometrin rypistelystä, joten päätin juosta vielä muutaman vedon. Hölkkäpalautuksen jälkeen kipitin 3×2 minuuttia kahden minuutin hölkkäpalautuksella. Vedot kulki jo huomattavasti paremmin. Sitten pari kilsaa verraa ja puntille.

Tavallista pidemmän juoksun takia tyydyttiin tänään vain jalkakyykyyn, ylä- ja alataljaan sekä vatsoihin. Katjalla on toinen käsi kipeä ja mulla oikea kylki aristaa. Onnistuin viikko sitten näköjään yskimään kylkiluun poikki. Tai siltä se ainakin aika vahvasti tuntuu, myös Katjan sairaanhoitajan näpeissä. Että sillä lailla. Jos ei se pian ala tuntumaan paremmalta, niin pitänee mennä naapurikadun Mikan vastaanotolle Mehiläiseen. Plaah… Tylsää olla vaivainen.

Huomenna mennään uimaan ja saadaan varmaan Essikin mukaan porukkaan. Uintia ennen kipitellään vajaan tunnin hölkkä, niin tulee reenille vähän mittaa. Mutta nyt – ruokaa!

Olen miettinyt jo jonkin aikaa oman blogin perustamista. Lueskelin joulun pyhinä Finntriathlonin sivuilta erilaisia treeniblogeja ja niistä innostuneena päätin tarttua tuumasta toimeen. Se, mitä kaikkea tulen tänne kirjoittelemaan ei ole vielä kovin selkeästi jäsentynyt. Miljoonien muiden blogaajien tapaan se tulee kuitenkin todennäköisesti olemaan  jotain niinkin yllättävää kuin sekalaisia ajatuksia elämästäni ja kaikesta siihen liittyvästä:D

Mutta mitä elämääni sitten liittyy ja onko siinä loppujen lopuksi mitään ketään kiinnostavaa? Ja onko lukijoiden kiinnostuksen herättäminen blogaamisen ydin vai se, että voi vapaasti ilman sensuuria kirjoitella jonnekin asioita omasta elämästään?

Monta kertaa työkeikoilla on käynyt mielessä, että olisipa hauskaa, kun tämänkin voisi jakaa jonkun kanssa. Vaikka sitten ilman haastateltujen tyyppien nimiä. Olen freetoimittaja ja kirjoittelen terveys-, perhe-, parisuhde- ja hyvinvointijuttuja vähän sinne sun tänne. Toinen puolikas työajastani menee eri aloja edustavien asiakasyritysten viestintään, mm. henkilöstö- ja asiakalehtien ja uutiskirjeiden toimittamiseen.

Vapaa-aikani pyhitän perheelleni ja liikunnalle. Juoksin viisi vuotta sitten ensimmäisen maratonin, jonka jälkeen niitä on tullut taivallettua yhdeksän lisää. Paras noteeraus on viime syksyn Berliinin maratonilla juostu 3.37. Mutta juoksemistakin enemmän olen tällä hetkellä koukussa triathloniin. Viime kesänä tulin Joroisilla puolimatkan triathlonissa naisten kuntosarjassa neljäntenä maaliin ajassa 5.41 ja olin aivan älyttömän ylpeä suorituksestani! Niillä fiiliksillä mennään melkeinpä vieläkin, sillä koko syksyn treeni on maistunut varsin makoisalle.

Jospa ensi kesänä saisi puolimatkan loppuajasta vartin pois ja juoksisi maran alle 3.30. Ja ehkäpä se täysi matkakin loppukesästä, jos Joroisten jälkeen on vielä virtaa… Kilpailujakin paremmat fiilikset saan silti jokaisesta hyvästä treenistä ja varsin sosiaalisista juoksu-, pyöräily-, uinti- ja punttiharjoituksista ihanien treeni (ja sydän-)ystävieni kanssa. Minulle tärkeintä on pysyä terveenä ja hyvässä kunnossa, viettää aikaa itselle tärkeiden ihmisten kanssa ja kehittyä kaikilla elämän alueilla.

Ja vaikka kilpailenkin vain itseni kanssa, haluan tulla paremmaksi – melkeinpä kaikessa mitä teen. Hikoilla. Tuntea fyyysistä väsymystä ja lihaskipuja. Oppia paremmaksi uimariksi. Hiihtää enemmän kuin aiempina talvina. Hankkia reisiin voimaa, jolla pyörän kammet liikkuvat ensi kesän kisoissa reilusti yli kolmenkympin keskivauhtia. Ja ennen kaikkea: käyttää työaikaani tehokkaammin niin, että minulla on aikaa tehdä kaikkea haluamaani!

Työn ja treenien lisäksi vapaa-aikani kuluu kahden ihanan pikkuvillikon ja samojen harrastusten parissa viihtyvän mieheni kanssa. Siinäpä tiivistetysti perustietoja minusta. Seuraavasta postauksesta eteenpäin keskityn olennaiseen eli treeneistä raportointiin:) Joroisille on enää kuusi ja puoli kuukautta!