1.38.41

Siinä se nyt on, puolimaratonin uusi hieno ennätysaika! Edelliseen tuli parannusta kerralla kuusi ja puoli minuuttia. Olen eilisen juoksuun ihan supertyytyväinen, sillä se meni lähdöstä maaliin tismalleen niin kuin olin suunnitellut.

Jalat tuntuivat alkuverryttelyssä mukavan kevyiltä, joten uskalsin lähteä heti pamauksesta tavoitevauhtia matkaan. Ekasta lähtöryhmästä pääsikin juoksemaan melko väljästi ilman ryysistä. Kilometrivauhti asettui 4.40 tuntumaan ja sen pitäminen tuntui helpolta. Juostiin alkuun Simon, Essin ja Ansun kanssa. Kolmesta kilometristä kahdeksaan kilometriin en huomannut ympärillä ketään tuttuja, kunnes Essi tuli Auroran sillan kohdalla rinnalle. Kympistä seitsemääntoista kilometriin peesailin tyytyväisenä Essiä. Huopalahden kierros tuntui henkisesti yhtä pitkältä ja hankalalta kuin aina ennenkin, mutta se oli sentään tasaista. Reitillä oli mäkeä paljon enemmän kuin muistin, mutta niiden kipuaminen ei vienyt tällä kertaa jalkoja hapoille.

Viimeisellä juoma-asemalla Essi huikkasi, että vauhti alkaa hiipua. Koitin tsempata, että ei tätä enää kauaa kestä. Viimeisillä parilla kilometrillä sain lisättyä vauhtia ja sanoin Essille, että nyt mennään alle 1.40 niin että heilahtaa! Viimeinen mäki kipiteltiin ylös kuin pienet eläimet ja stadikalla vedettiin vielä kunnon loppukiri. Loppuaika tuntui ihan uskomattoman hienolta! Simo tuli maaliin 40 sekuntia meidän perässä ja Ansu puolentoista minuutin päässä. Molemmat olivat tosi tyytyväisiä suorituksiinsa. Simon loppuaika oli ihan älyttömän hyvä siihen nähden, että hänen kevään juoksulenkkinsä ovat melkeinpä yhden käden sormilla laskettavissa.

Maalissa olo oli parempi kuin minkään aiemman puolikkaan jälkeen, eikä mitenkään kaikkensa antanut. Ehkä voimia olisi voinut siis jättää vieläkin rohkeammin matkan varrelle. Mutta hyvä näin. Mahtavaa, että oma tuntemus siitä, että juoksuvauhdissa on tapahtunut talven aikana kehitystä, konkretisoitui myös kilpailussa. Hyviä harjoituksia on helppo tehdä, mutta se, että valmistautuminen, jännityksen sietäminen ja ”päivän kunto” osuvat kohdilleen juuri sinä tiettynä päivänä, onkin jo huomattavasti vaikeampaa.

Tästä on kiva jatkaa harjoituksia kohti seuraavaa koitosta, Tukholman maratonia. Joroisia silmällä pitäen uusi ennätysaika antoi uskoa siihen, että pyöräilyn jälkeinen puolikas voi hyvänä päivänä taittua 1.45 pintaan.

Valmistautuminen

Länsiväylän ja HCR:n väliseen pariin viikkoon mahtui yksi sairastettu flunssa, neljä hyvää pyöräilylenkkiä, kaksi napakampaa juoksutreeniä ja kaksi kevyttä hölkkää, kaksi uintia ja kolme lepopäivää.

Viime viikolla tein maanantaina Katjan kanssa kilometri kovaa/kilometri reipasta treenin 4.30/5.10 vauhdeilla, yhteensä juostiin 14 kilometriä. Tiistaina pidin levon ja kävin osteopaatilla oikomassa selkärankaa. Keskiviikkona poljettiin Simon kanssa 70 kilometrin ”reidet tukkoon” –lenkki karmeassa vastatuulessa. Olin aivan varma, että jalat eivät ehdi toipua lauantaiksi, mutta pelko oli onneksi turhaa. Torstaina kipittelin puolen tunnin verryttelylenkin, jossa juoksin 3 x 500 metriä puolikkaan tavoitevauhtia. Illalla kävin vielä Katjan kanssa uimassa rennosti vajaan tunnin. Perjantaina lepäsin ja kävin Pajulahdessa hierojaopiskelijan tekemässä kevyessä ravisteluhieronnassa. Ja lauantaina siis juostiin HCR.

Varsinaista tankkausta en puolikasta varten tehnyt. Perjantaina kiinnitin kyllä tavallista enemmän huomiota juomiseen. Lipitin illan aikana litran tuoremehua ja toisen litran pullon vissyä. Ruokailua en muuttanut mitenkään. Lauantaiaamuna söin normaalin puuro-leipä-kahvi-tuoremehu-setin. Päivällä söin yhden banaanin ja join Gainomaxin. Vartti ennen lähtöä nappasin vielä yhden geelin ja matkalla söin niitä kaksi. Nälkä ei päivän aikana yllättänyt ja energiat riittivät hyvin maaliin asti.

Ensi viikko alkaa tuttuun tapaan levolla. Tiistaina teen kevyen pyörä-juoksu-yhdistelmän ja keskiviikosta eteenpäin sen mukaan, miten kroppa on toipunut viikonlopun rasituksesta. Ensi viikonloppuna aion joka tapauksessa juosta rauhallisen ”ylipitkän” lenkin ja tehdä myös hyvän pyörätreenin. Ja uintiinkin pitäisi saada tehtyä pitkästä aikaa kunnon pitkä treeni.  Ensi viikolle on luvattu niin hienoja kelejä, että pyörä- ja juoksulenkeille on joka tapauksessa päästävä ajoissa!

Tietoa kirjoittajasta

taru

39-vuotias nainen Lahdesta.

Julkaistu

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *